Teenpä tällä kertaa syrjähypyn oluiden maailmaan – tai tarkemmin sanottuna alen pariin. Alun perin ale ja olut olivat kaksi eri asiaa. Vanhakantainen ale oli vedestä, hiivasta ja maltaista valmistettu hyvin proteiinipitoinen juoma, jonka juuret ulottuvat 6 000 vuoden taakse.
Olueksi ale muuttui vasta 1400-luvulla, kun hollantilaiset tutustuttivat britit humalan käyttöön. Nykyalessa humala on vakiintunut osaksi valmistusta, ja ero ”tavalliseen” olueen tulee hiivakannasta ja käymistavasta. Alet valmistetaan pintahiivalla, jolloin käyminen tapahtuu korkeammassa lämpötilassa ja nopeammin kuin pohjahiivaoluissa (esimerkiksi lager).
Alen kuninkuuslaji on real ale, joka tosin edustaa vain pientä osaa oluenvalmistuksesta.
Real ale -käsitteen lanseerasi Britanniassa Campaign for Real Ale (CAMRA) 1970-luvulla, vastaiskuna panimojättien teollisuustuotteille.
Real ale tarkoittaa pastöroimatonta alea, jossa hiivakanta säilyy elossa tarjoiluun saakka. Real ale käy tankissa toisen käymisen, joka muodostaa alen luonteen. Real alea ei voikaan säilöä pitkiä aikoja tai kuljetella ympäri maailmaa, saati myydä tölkitettynä supermarkettien hyllyltä. Se tarjoillaan pubissa käsipumpusta ja kellarilämpöisenä, noin 12-14 asteisena. Real alen ja pubien puolustaminen kulkevatkin käsi kädessä.
Brittiläinen pubikulttuuri on kohdannut 1900-luvun jälkipuoliskolta lähtien monia vaikeuksia. Panimot olivat ennen suuria pubien omistajia ja tukijoita, koska pub oli oluen paras myyntikanava. Kun tölkitys ja pullotus tehostuivat, panimoille oli kuitenkin edullisempaa keskittyä supermarketmyyntiin ja jättää pubit oman onnensa nojaan. Lisäksi suuret panimot ostivat pienempiä pois jaloista vain laittaakseen niille lapun luukulle.
Pubikulttuuri ei onneksi kuitenkaan kuollut, sillä 2000-luvun alussa voimistui pienpanimoita suosiva juomatrendi. Uusi kuluttajapolvi ei juonut enää samaa määrää kuin aiemmat, mutta halusi lasiinsa laatua. Real ale tuotteena osuukin juuri tähän trendiin.
Toinen elpymistä tukeva tekijä on ollut ruokatuotteen kehittäminen juomamyynnin tueksi. Erilaisista gastropubeista on tullut valtaisan suosittuja. Suuret panimojätitkin ovat havahtuneet muuttuneeseen trendiin ja alkaneet elvyttää aikanaan ostamiaan olutbrändejä.
Tölkitetty Boddingtons Pub Ale summaa melko hyvin edellä kerrotun historian. Boddington oli 1853 perustettu manchesterilainen panimo, jolla oli useita pubeja Luoteis-Englannissa. Panimo kulkeutui lukuisten yritysostojen kautta panimojätti Anheuser-Buschin salkkuun, ja matkan varrella luovuttiin pubeista ja käsityöläisyydestä.
Tilalle tuli pastöroitu ja tölkitetty ”Pub Ale”, joka oli ensimmäisiä tölkitettyjä oluita Britanniassa ja nousi myös tärkeäksi vientituotteeksi. Pubissa tuoppiin valutettua olutta sen saa muistuttamaan tölkissä oleva kaasupatruuna, joka luo oluen pinnalle kermaisen vaahdon. Seuraksi sopii kokata vaikka alueen perinneruokaa, Lancashire hot potia.
Kokeile myös
Newcastele Brown Ale, noin 3 e
Brown Alen väri tulee paahdetuista maltaista.
- Kanansiivet
Brew Dog Punk IPA, 3,99 e (Alko)
IPA eli India Pale Ale oli vahvempi ja humaloidumpi vientiale.
- Kanacurry
Young’s Bitter, 3,98 e (Alko)
Tuhdimmin humaloitu eli katkerampi (bitter) ale.
- Fish & Chips
Kolme aterialle
726566 Fuller’s India Pale Ale, 3,98 e
Voimakkaasti humaloitu ja raikas ale.
- Rapu-kookoskeitto
Guinness, noin 4 e
Myös tummanpuhuvat stoutit kuuluvat aleihin.
- Gratinoidut osterit
748486, Huvila E.S.B, 4,98 e
Erittäin runsas bitterolut, jossa hieman karamellisuutta.
- Karitsan paahtopaisti
Kolme edullista
Keisari IPA, noin 3 e
Suomalainen raikas tölkitetty IPA.
- Pienet snacksit
Kukko Ale, noin 3,5 e
Kuparinruskea ja melko miedosti humaloitu ale.
- Pulled pork
746826 Suomenlinnan Panimon Hoppe IPA, 4,37 e
Kuparinruskea ja täyteläinen pienpanimon ale.
- Paistettu lohi