Kun koirakuume iskee, pitää olla selvillä, että kykenee kustantamaan uuden perheenjäsenen elämän. Se ei tätä nykyä ole halpaa. Pennun hinta on vain pieni osa kustannuksista.
”On ikävää, että koiran omistamisesta on tullut yhä harvemman huvi.” Näin toteaa Kennelliiton hallituksen jäsen ja kasvattajatoimikunnan puheenjohtaja Molli Nyman. Hän perustelee kommenttiaan hyvin kalliiksi nousseilla eläinlääkärimaksuilla.
Mervi Raisaari laskee lattialle ison kupillisen koiranruokaa, ja kuusi seitsenviikkoista koiranpentua valpastuvat heti. Nopeimmat niistä ovat jo kupilla, kun loput vielä heräilevät ja seuraavat perässä.
Näky on hellyttävä, ja jos koirakuume olisi tullakseen, nyt se iskisi varmasti.
Pennut ovat kääpiösnautsereita, joita Raisaari kasvattaa Super Play´s kennelissään Nurmijärvellä.
Pentujen Salli-emo käy välillä vilkaisemassa, että kaikki sujuu hyvin. Pentujen luovutusvaihe on pian käsillä, ja myös emosta näkee, että se pitää hommaansa suurin piirtein hoidettuna.
Salli matkaa pian omaan kotiinsa. Sen omistajat ja Raisaari ovat tehneet aiemmin sopimuksen, että kasvattaja voi teettää Sallilla kahdet pennut.
Käytäntö on Suomessa yleinen. Pennun uusi omistaja saa tuolloin lemmikkinsä esimerkiksi puoleen hintaan tai jopa ilmaiseksi. Vastuullinen kasvattaja on tätä ennen valinnut pentueesta jalostukseen sopivimmat.
Raisaarella on kaksi omaa koiraa, jotka ovat isorotuisia cane corsoja. Ne vahtivat ja pitävät huolta paitsi emännästään, myös pentueista.
Luovutusikäisistä pennuista viisi on urosta ja yksi narttu, jotka kaikki yhtä lukuun ottamatta on varattu.
Yksi pentu maksaa 2 000 euroa, mikä on kääpiösnautserille tavanomainen hinta.
Selvitä ensin perusasiat
Mitkä asiat pitää vähintään tehdä itselleen selväksi ennen kuin alkaa vakavissaan harkita koiran hankintaa?
Ensinnäkin pitää olla selvillä, että kykenee kustantamaan uuden perheenjäsenen elämän. Se ei tätä nykyä ole halpaa.
Sen lisäksi on oltava selvää, että jokainen perheenjäsen haluaa lemmikkiä. Jos yksikin sitä vastustaa, koiran hankintaa pitää vähintäänkin lykätä.
Raisaari kertoo olevansa hyvin tarkka. Hän haluaa tavata ennen pennun luovutusta kaikki perheenjäsenet.
Elämäntilanteen on oltava sellainen, että siinä jää aikaa koiralle aikaa. Sitä tarvitaan etenkin pentuvaiheessa, kun koira on opetettava sisäsiistiksi ja perustottelevaiseksi. Koiraa ei voi jättää pitkiksi ajoiksi yksin.
Jos pennun ottaa yksin, lähipiirissä on oltava tuttavia, jotka tarvittaessa huolehtivat koiran tarpeista.
Koirien keskimääräinen elinikä vaihtelee ja saattaa olla jopa 15 vuotta. On ymmärrettävä, miten pitkää sitoutumista koiran hankinta tarkoittaa.
Kiireiset koiraihmiset järjestelevät hoitoa siten, että palkkaavat lemmikilleen kävelyttäjän, osa hyödyntää koirien päiväkodin palveluja.
Luottokortti tai säästöjä jemmassa
Kun koirakuume iskee, pennun hintaa tai sen elinkustannuksia ei yleensä mietitä ensimmäisenä. Näin pitäisi kuitenkin tehdä, sillä lemmikin elinaikana kuluja tulee yllättävän paljon.
”On ikävää, että koiran omistamisesta on tullut yhä harvemman huvi”, sanoo Kennelliiton hallituksen jäsen ja kasvattajatoimikunnan puheenjohtaja Molli Nyman.
Ennen koiran hankintaa on syytä laskea, onko koiraan varaa myös silloin, jos se sairastuu.
”Koiranomistaja tarvitsee luottokortin tai jemmaa pahan päivän varalle. Olen kuullut surullisia tarinoita koirasta luopumisesta, kun omistajalla ei ole ollut varaa maksaa kallista eläinlääkärilaskua tai ottaa hinnakasta vakuutusta eläinlääkärikulujen varalle”, Nyman sanoo.
Kehitys ei ole hänen mielestään ollenkaan reilua, sillä koiran omistamisen oikeus ei saisi olla kiinni varallisuudesta. Koira on perheenjäsen, joka rikastuttaa elämää monin tavoin.
Pennun hinta vain osa kuluista
Pentujen hintaskaala on lavea. Esimerkiksi Rescue-yhdistys Kulkurit ry:n koiran kulukorvaus on 750 euroa. Seniorikoiralla summa on 590 euroa.
Keskimäärin Kennelliittoon rekisteröity rotukoiran pentu maksaa noin 1 500–2 000 euroa, kallis pentu noin 3 000 euroa.
Esimerkiksi Suomen suosituimman koirarodun eli labradorinnoutajan pennun hinta on yleisesti noin 2 000 euron tietämillä, mutta trendikkäästä labradoodlesta eli labradorinnoutajan ja villakoiran risteytyksestä pyydetään usein yli 3 000 euroa – eikä Kennelliitto edes laske sitä viralliseksi rotukoiraksi.
Jos ei ole hankkimassa näyttelykoiraa, onko silloin väliä, hankkiiko rotukoiran vastuulliselta kasvattajalta tai vain sekarotuisen tai rescuekoiran?
Rotukoiran hankkijoilla on etunaan ominaisuuksien ennustettavuus. Toisin sanoen he saavat tietoa siitä, minkä näköinen ja kokoinen koira on sekä millaisia ovat sen käyttöominaisuudet eli onko sillä esimerkiksi voimakas riistavietti.
Myös luonnetta voi pitkälle ennustaa rodun perusteella, kuten myös terveystilannetta, johon vaikuttaa paljon myös sukuhistoria.
”Kotityöt kannattaa tehdä hyvin. Samalla pääsee hahmottamaan, millaisen koiran haluaa itselleen”, Nyman sanoo.
Kennelliiton hankikoira.fi-sivustolla voi etsiä itselle sopivaa rotua koon, seurallisuuden, liikunnallisuuden ja turkin vaativuuden perusteella. Paljon rotukohtaista tietoa löytää myös rotujen omien järjestöjen sivuilta.
Eläinlääkäreiden kustannukset ovat niin suolaisia, että mahdollisiin perinnöllisiin sairauksiin, rodun yleiseen terveystilanteeseen sekä pennun taustaan kannattaa tutustua kunnolla.
Mitään satavarmaa ennustetta koiran terveydestä etukäteen ei kuitenkaan rotutiedoista tai pentueen kasvattajalta saa.
”Edes pennun vanhempien terveys ei täysin takaa pennun terveyttä. Eikä ole olemassakaan absoluuttisen tervettä koiraa kuten ei myöskään ihmistä. Jos joku lupaa täysin terveen ja allergiavapaan koiran, hän valehtelee”, Nyman sanoo.
Vastuulliset kasvattajat käyttävät jalostuksessa vain tutkittuja ja jalostuskriteerit täyttäviä koiria, jotta myös pennut olisivat terveitä. He pyrkivät näin varmistamaan, että terveen ja hyväluonteisen koiran todennäköisyys on mahdollisimman suuri.
Jo muonat maksavat
Pennun hinta on loppupeleissä pieni osa kustannuksista, joita koirasta koituu elinikänsä aikana.
Koiran ruokaan voi mennä kuukaudessa hyvinkin sata euroa, etenkin, jos koira on iso ja nirso ja jos omistaja kantaa kotiin premiummerkkejä tai niin sanottua märkäruokaa. Tätäkin isommista muonalaskuista on koirapiireissä kuultu.
Tosin on hyvä miettiä, kannattaako kotiin kantaa myöskään kaikkein halvimpia marketruokia. Nyman on huomannut, että laaturuoassa koostumus on parempi ja sitä kuluu vähemmän kuin nopeasti suolistossa sulavia huonomman laadun merkkejä.
Kun hyvän ja koiralle sopivan ruoan löytää, siitä voi pitää kiinni. Eipähän mene rahaa syömättä jääviin kokeiluihin, sillä koira tykkää totutuista tavoista eikä kaipaa vaihtelua edes ruokaansa.
Eläinlääkärilaskuja saa kauhistella lähes joka kerta. Helpotusta tuskin on tiedossa, mistä alan yritysten ketjuuntuminen näyttää pitävän huolen.
Kalliita ovat myös koiravakuutukset, joiden hinnannousu seuraa eläinlääkärikäyntien kallistumista. Lisäksi vakuutuksiin kuuluu monia ehtoja, joilla korvauksia evätään.
Jos koiralle sattuu vakava tapaturma tai sairaus ja sen seurauksena useamman vuorokauden tehohoito, lasku on äkkiä nelinumeroinen.
Nyman vinkkaa, että yksi vaihtoehto koiravakuutukselle on siirtää vakuutusmaksujen verran säästöön pahan päivän varalle.
Rokotuksesta selviää muutamalla kympillä, mutta jo hammaskivenpoistoa varten on hyvä varautua jopa monen satasen pulittamiseen.
Entiset kunnalliset eli nykyiset hyvinvointialueiden eläinlääkäripalvelut keskittyvät tuotantoeläimiin. Yksityiset eläinlääkäripalvelut puolestaan jakautuvat epätasaisesti. Esimerkiksi Pohjois-Suomessa lähimpään eläinlääkäriin saattaa olla parin tunnin ajomatka.
Kuluja voi kertyä myös turkinhoidosta. Useiden rotujen turkkia tulee trimmata, ja jos omistaja ei osaa tai halua hoitaa hommaa itse, kertakäynti trimmaajalla voi tarkoittaa reilun satasen laskua. Esimerkiksi villakoiraa pitää trimmata lähes parin kuukauden välein.
Raisaari kertoo, että joskus koiran hankinta on tarkoittanut auton vaihtamista isompaan. Isorotuista koiraa ei juuri farmariautoa pienemmässä pysty kuljettamaan.
Koiran omistajat tietävät hyvin, että euroja palaa muuhunkin kuin huomaamatta. Hihnat ja valjaat maksavat, niin myös lelut ja koiranherkut.
Monen motto tuntuu olevan, että rakas perheenjäsen saa vain parasta.
Laskusuhdanteissa on huomattu, että vaikka muusta tingitään, lemmikkikauppa porskuttaa.
Mistä tunnistaa vastuullisen kasvattajan?
- Vastuullinen kasvattaja pyrkii kasvattamaan terveitä pentueita. Ei käytä esimerkiksi lonkkaviasta tai silmäsairauksista kärsiviä koiria jalostuksessa.
- Ilmoittaa pentueiden vanhempien terveystiedot avoimesti.
- Totuttaa pennut ihmisiin, ääniin ja käsittelyyn, kuten turkin hoitoon. Kasvattaa pentuja kodinomaisesti.
- Hoitaa pentujen ensimmäiset madotukset, rekisteröinnin ja mikrosirut kuntoon.
- Päästää tutustumaan ennen mahdollista kaupantekoa emoon ja pentuihin.
- Haastattelee potentiaalisia pennun ostajia. Haluaa varmistaa, että koira saa sille sopivan hyvän kodin.
- Luovuttaa pennun sopivassa vaiheessa, aikaisintaan 7 viikon iässä.
- Tekee pennusta kirjallisen kauppasopimuksen, jossa on mukana muun muassa tiedot eläinlääkärin tarkastuksesta sekä palautus- ja peruutusehdot.
- Tukee pennun omistajia kaupanteon jälkeen ja perustaa vaikkapa yhteisen Facebook- tai Whatsapp-ryhmän pentueen omistajien kesken.
- Vastuullisen kasvattajan voi tunnistaa myös siitä, että hän kuuluu Kennelliittoon ja rotukoirayhdistykseen.
Esimerkkejä kesällä 2025 myynnissä olleiden koiranpentujen hinnoista;
- Labradorinnoutaja 1 600–2 000 e
- Kultainennoutaja 2 000–2 385 e
- Cockerspanieli 1 900–2 000 e
- Keskikokoinen villakoira 2 800 e
- Kääpiövillakoira 4 000 e
- Saksanpaimenkoira 1 400–1 655 e
- Lapinporokoira 1 600 e
- Maltankoira 3 200 e
- Länsigöötanmaanpystykorva 1 800 e
- Pitkäkarvainen pyreneittenpaimenkoira 1 500–1700 e
- Jämtlanninpystykorva 800–1 200 e
- Rescueyhdistys Kulkurit, koiran kulukorvaus 750 e. Hinnasta 300 euroa tulee varausmaksusta.
Sekarotuiset koirat
- Terrierin ja snautserin sekoitus, aikuisena noin 5–8 kg, 800 e
- Paimenkoiran ja molossikoiran sekoitus, 650 e
Lähde koiratori.com
Kirsi Riipinen
Jutun kuva Susa Junnola. Snautserin pennut on kuvattu Mervi Raisaaren Super Play's kennelissä Nurmijärvellä.
