Joulupukkiralli jäi tänä vuonna sijoitusmarkkinoilla vajaaksi, mutta usealle lapselle pukki toi aineettoman lahjan, joka konkretisoituu saajalleen vasta tulevaisuudessa: setelin, talletuksen pankkitilille, rahasto-osuuksia tai muita sijoituskohteita.
Omalle lapselle, lapsenlapsille tai vaikkapa kummilapselle säästäminen antaa paremmat edellytykset itsenäisen elämän aloittamiseen, kun sen aika on. Monia kuitenkin askarruttaa säästämiseen liittyvät asiat: uskaltaako lapsen rahoja sijoittaa? Entä jos lapsi hassaa kaikki rahat heti täysikäiseksi tultuaan?
Pahimmassa tapauksessa 18 vuotta täyttänyt lapsi nostaa koko summan kerralla ja vuosien säästämisen lopputuloksena on vain yksi todella hauska ilta kaupungin yössä. Tämä on toki mahdollista, mutta uskoisin kasvatuksen olevan tehokas vastalääke tuhlarisyndroomaan.
Kun lapsen ottaa jo varhain mukaan oman varallisuutensa hoitoon, lapsi näkee säästöjensä karttuvan ja todennäköisemmin jatkaa samalla linjalla myös aikuisena. Nuoruusvuosien aikana lapsi alkaa tuntea omistajuutta varallisuuttaan kohtaan ja me kaikkihan tiedämme, että omia, itse ansaittuja rahoja on psykologisesti vaikeampi tuhlata kuin jonkun toisen antamia.
Toinen vaihtoehto on säästää lasta varten vanhemman tilille ja auttaa lasta säästöillä tulevaisuudessa, esimerkiksi maksamalla opiskelijaboksin vuokraa. Tällöin varat menevät varmasti vanhempien toivomaan käyttötarkoitukseen, mutta kasvatuksellinen elementti jäänee tehottomammaksi. Ilman oikeaa rahaa korkoa korolle -ilmiö on vain matematiikan laskutehtävä.
Kolmas mahdollisuus on hybridimalli, jossa lapselle säästetään vain pieniä summia lapsen omiin nimiin, minkä lisäksi vanhemmat korvamerkkaavat osan omista säästöistään lapsen tulevaisuuden varalle. Varallisuuden vastuullista hoitamista voi hyvin opettaa tälläkin tavalla, sillä se mikä monelle aikuiselle vaikuttaa pieneltä rahalta, on lapselle tai nuorelle suuri summa. Kasvatuksen epäonnistuessa vanhemmat voivat kuitenkin tukea tuhlaripoikaa tai -tyttöä omalle tililleen säästämistään varoista.
Päätyipä sitten mihin vaihtoehtoon tahansa, kannattaa summa sijoittaa. Inflaatio näet nakertaa säästöjen ostovoimaa pitkän ajan kuluessa yllättävän paljon.
Jos inflaatio on pitkällä aikavälillä keskimäärin Euroopan keskuspankin kahden prosentin tavoitteen tuntumassa, heikkenee nyt säästettävän euron ostovoima pankkitilillä 18 vuodessa noin 30 prosenttia. Asian voi ajatella myös siten, että antaa nyt vastasyntyneelle 100 euroa, mutta tämän saadessa rahat käyttöönsä täysi-ikäiseksi tultuaan jäljellä onkin vain 70 euroa.
Vastaavasti sijoittamalla todennäköistä on, että täysi-ikäistyvä lapsi saakin käyttöönsä enemmän kuin 100 euroa. Kirjoitin syyskuussa, että historiallisesti 20 vuoden ajanjaksolla osakemarkkinat ovat aina tarjonneet positiivisen tuoton reaalisesti eli inflaatio huomioiden. Kaikkein huonoimmassakin tapauksessa osakemarkkinat ovat siis tuottaneet suunnilleen inflaation verran ja rahojen ostovoima on säilynyt. Ei huono, sanoisi suomalainen, varsinkin jos vertaa yllä olevaan esimerkkiin pankkitilisäästämisestä.
Syyskuussa tarkastelin kuitenkin vain kertasijoitusten tuottoa. Mikäli joulupukki tuo lapselle säästöjä joka joulu ja ne sijoitetaan, tulee lapsi tällöin ostaneeksi sekä huonoon että hyvään aikaan. Joka joulu kun ei vain voi olla huonoin mahdollinen aika ostaa.
Säästöjen sijoittamisesta on siis lapselle hyötyä, mutta ei aikuinenkaan osattomaksi jää. Lapselle säästäminen konkretisoi pitkäjänteisen sijoittamisen hyödyt ja opettaa oikeaa suhtautumista markkinaturbulenssiin.
Esimerkiksi koronakriisin alkukuukausina tunsin kiusausta kantaa kännykkää mukanani saunaankin, jotta olisin pysynyt jatkuvasti alas ja ylös poukkoilevien kurssien pulssilla.
Lapseni taas ei vaikuttanut hermoilevan sijoitussalkkunsa takia, vaan keskittyi olennaiseen eli piipaa-autojen ja ratikoiden bongailuun. Miksi turhaan stressata lyhyen aikavälin kurssiheilunnan takia, kun rahoja tarvitsee vasta vuosien kuluttua? Sittemmin olennaiseen keskittyminen on osoittautunut tulokselliseksi sijoitusstrategiaksi.
Kännykkääkin toki käytettiin, mutta vain videopuheluihin isovanhempien kanssa.
Topias Kukkasniemi
Kommentoi