Inflaatio laukkaa ja syö säästöjemme ostovoimaa. Olen saanut viime aikoina paljon kysymyksiä siitä, kuinka sijoittajan pitäisi huomioida inflaatio ja voiko sitä jopa jotenkin hyödyntää. Inflaatio on siitä ikävä ilmiö, että siltä on hankala piiloutua ja sitä on vaikeaa hyödyntää.
Inflaation arvoa nakertavaa hammasta voi kuitenkin tylsyttää huomioimalla sen yhtenä tekijänä sijoitussalkkua rakentaessaan. Kirjasin alle huomioitani eri omaisuuslajien ominaisuuksista inflatorisessa ympäristössä.
Aloitetaan ilmeisimmällä havainnolla: sijoittaminen ylipäätään on keino ylläpitää säästöjensä ostovoimaa pitkällä aikavälillä. Suomalaisten perinteisellä ratkaisulla eli sukanvarrella kun ottaa varmasti takkiinsa inflaation verran.
Pidä silmällä korkoriskiä
Inflaatiosta ei voi puhua puhumatta koroista, sillä nämä kaksi kulkevat tyypillisesti käsikkäin. Kun inflaatio kiihtyy, keskuspankit joutuvat jossain vaiheessa hillitsemään inflaatiota nostamalla ohjauskorkojaan. Markkinat tyypillisesti ennakoivat keskuspankkien toimia, kuten olemme viime ja tänä vuonna nähneet, mikä heijastuu markkinakorkoihin nostavasti.
Korkojen nousu laskee korkosijoitusten markkinahintoja, minkä tähden monet korkopainotteisesti sijoittaneet ovat kohdanneet tänä vuonna ikäviä yllätyksiä. Vaikutus on sitä suurempi, mitä pidempi korkopapereiden juoksuaika on eli mitä pidemmäksi aikaa sijoittaja on rahaa lainannut.
Korkosijoittajalle inflaation kiihtyminen ja korkojen nousu tarkoittaakin tyypillisesti puolustustaistelua. Korkojen nousun vaikutusta voi vähentää pitämällä korkoriskin vähäisenä esimerkiksi sijoittamalla lyhyen juoksuajan korkoinstrumentteihin, jolloin sijoittaja pääsee korkojen noustua nopeammin tekemään uusia sijoituksia paremmalla korolla, sijoittamalla vaihtuvakorkoisiin instrumentteihin tai suojautumalla korkojen nousulta johdannaisilla. Pitkän juoksuajan eli runsaasti korkoriskiä sisältäviä papereita, kuten valtionlainoja, on syytä välttää.
Osakkeissa hinnoitteluvoima on avainsana
Osakkeita on perinteisesti pidetty hyvinä sijoituskohteina inflatorisessa ympäristössä, eikä täysin syyttä, sillä yhtiöt keskimäärin kykenevät nostamaan tuotteidensa ja palvelujensa hintoja inflaation mukana. Osakesijoittajan kannattaa kuitenkin pyrkiä hahmottamaan, milloin inflaatio kiihtyy ja milloin se tasaantuu.
Inflaatio syntyy tyypillisesti, kun kokonaiskysyntä taloudessa lähtee voimistumaan. Ensimmäisenä kasvava kysyntä kohottaa raaka-aineiden hintoja. Raaka-ainetuottajien liikevaihdot kääntyvät kasvuun, mutta kustannukset pysyvät ennallaan, mikä pulskistaa raaka-ainetuottajien tuloslaskelmia. Näin on käynyt myös pandemian jälkeen.
Inflaation levitessä laajemmalti talouteen ja tasaantuessa dynamiikka kuitenkin muuttuu. Kun hinnat ja palkat nousevat läpi toimitusketjujen, kaikkien yritysten kustannukset kasvavat. Raaka-ainetuottajille tällainen ympäristö on haastavampi, kun samaan aikaan raaka-aineiden hintojen nousu tasaantuu, eikä hinnoitteluvoimaa löydy.
Ei näet ole olemassa esimerkiksi hyvää hiekkaa ja huonoa hiekkaa, mikä antaisi paremman hiekan tuottajalla paremman hinnoitteluvoiman. On vain hiekkaa, jonka hinta määräytyy markkinoilla kysynnän ja tarjonnan mukaan ja on kaikille sama. Jos bulkkia tuottavan yhtiön kustannukset kasvavat nopeammin kuin sen myymän tuotteen markkinahinta, yhtiöllä ei ole paljon tehtävissä.
Inflaation pitkittyessä sijoittajan kannattaakin pyrkiä löytämään hyvän hinnoitteluvoiman yhtiöitä, jotka kykenevät siirtämään kohonneet kustannukset omien tuotteidensa tai palvelujensa hintoihin. Niitä voi löytyä useilta toimialoilta ja hinnoitteluvoima voi perustua erilaisiin tekijöihin.
Kuluttajatuotteissa hinnoitteluvoima rakentuu useimmiten vahvalle brändille. Joillakin toimialoilla toimitusketjut ja prosessit ovat puolestaan niin pitkälle integroituja, että toimittajan vaihtaminen on kallista ja vaikeaa, mikä antaa toimittajalle hinnoitteluvoimaa. Esimerkiksi kemianteollisuudessa toimittaja saattaa rakentaa tuotantolaitoksensa kirjaimellisesti asiakkaan tehtaan viereen.
Toisinaan hinnoitteluvoima perustuu siihen, että asiakas on käyttänyt paljon omia resurssejaan opettelemalla tuotteen käyttöä. Esimerkiksi yli 20 vuotta tiettyä taulukkolaskentaohjelmaa käyttäneelle salkunhoitajalle vaihtaminen kilpailevaan ohjelmistoon olisi tekemätön paikka.
Vaihtoehtoiset sijoitukset näyttäytyvät houkuttelevina
Vaihtoehtoiset korkosijoitukset, joilla viitataan esimerkiksi lainamuotoiseen rahoitukseen yrityksille, ovat suhteellisesti houkuttelevia nykyisessä nousevien korkojen ympäristössä.
Suuri lainoista on vaihtuvakorkoisia, jolloin sijoittajan kuponkituotto kasvaa korkojen noustessa ja sijoittajan korkoriski jää siis hyvin pieneksi. Lisäksi korot vaihtoehtoisissa korkosijoituksissa voivat olla lähempänä 10 prosenttia kuin nollaa, jolloin inflaation vaikutus on suhteellisesti pienempi kuin lähelle nollaa niistetyissä vähäriskisissä joukkovelkakirjoissa.
Kiinteistöistä saatava kassavirta on lähtökohtaisesti suojassa inflaatiolta, sillä yleensä vuokra on sidottu johonkin elinkustannuksia tai hintoja mittaavaan indeksiin.
Korkojen nousu on kuitenkin vastatuuli kiinteistösijoittajille. Korkojen noustessa velanhoitokustannukset kasvavat, minkä takia sijoittajat eivät ole yhtä halukkaita maksamaan kiinteistöistä samanlaisia summia kuin nollakorkojen aikaan. Mahdollinen negatiivinen vaikutus lyö läpi markkinahintojen kautta, kun odotetut arvonnousut eivät toteudukaan.
Kiinteistöissä kannattaakin painottaa kassavirtaa potentiaalisen arvonnousun sijaan. Korkean kassavirran kohteissa korkojen nousun vaikutus jäänee vähäisemmäksi kuin ns. priimakohteissa, joissa tuottotasot on viime vuosina painettu kireiksi. Priimalla viittaan tässä tapauksessa suurten kansainvälisten kaupunkien keskustoissa sijaitseviin hyväkuntoisiin kiinteistöihin.
Toinen keino vähentää nousevien korkojen vaikutusta on sijoittaa kiinteistökehitykseen, missä arvonnousu tulee kiinteistössä suoritettavista parannuksista puhtaan markkinahintojen nousun sijaan. Arvoa luovat parannukset voivat olla esimerkiksi energiatehokkuutta parantavia toimia, kiinteistön käyttötarkoituksen muokkaamista kysyntään paremmin sopivaksi tai aiemmin huonosti hoidetun kiinteistön vuokrausasteen nostamista.
Pääomasijoituksissa eli sijoituksissa listaamattomiin osakkeisiin inflaatio ei näyttele yhtä suurta roolia. Kun kyse on voimakkaasti kasvavista yhtiöistä, keskeisintä sijoittajan tuoton kannalta on, onnistuuko yhtiö ylipäätään toteuttamaan kasvustrategiaansa tavoitteiden mukaisesti vai ei. Jos yhtiön liikevaihto kasvaa vuosittain kymmeniä prosentteja, on jokseenkin samantekevää huiteleeko inflaatio samaan aikaan kolmessa ja viidessä prosentissa.
Kulta ja muut arvometallit nostetaan usein esille inflaatiosuojina ja arvon säilyttäjinä. Kultaa harkitsevien sijoittajien on kuitenkin hyvä tiedostaa, että sen hinta heilahtelee toisinaan varsin voimakkaastikin.
Esimerkiksi pandemian alkuvaiheessa kullan dollarihinta laski 10 päivässä noin -12 prosenttia. Tämän vuoden maaliskuun huippuhintaan kultaa ostaneet puolestaan saisivat kirjoitushetkellä harkoistaan noin -6 prosenttia vähemmän. Jos tarkoituksena on suojautua esimerkiksi viiden prosentin vuotuiselta inflaatiolta, voi arvometalleihin panostava sijoittaja jossain vaiheessa todeta päätyneensä ojasta allikkoon.
Sijoitussalkku on kokonaisuus
Kohoavia inflaatiolukuja katsoessa sijoittajan on hyvä muistaa, että vaikka inflaatio on tällä hetkellä yksi keskeisistä markkina-ajureista, se ei suinkaan ole ainoa ajuri eikä siltä suojautuminen ole autuaaksi tekevä viisastenkivi.
Inflaatiosta kärsivä sijoituskohde voi olla tuottoisa, jos ostohinta on riittävän alhainen, ja vastaavasti inflaatiolta suojassa oleva sijoituskohde voi olla huono, jos ostohinta on liian korkea.
Sijoittajan ei siis kannata sokaistua muilta tekijöiltä inflaatiolukuja tuijottaessaan. Kuten jokaisessa markkinatilanteessa, on nytkin osattava tasapainottaa eri riskejä salkussaan.
Topias Kukkasniemi
Kommentoi