veronmaksajat.fi

VERONMAKSAJAN
TALOUSTAITO
-
TAITAVAA
TALOUDENPITOA

Hyvä, paha inflaatio

Topias Kukkasniemi
Topias Kukkasniemi

Kestävä vauraus

Topias Kukkasniemi on Mandatum Asset Managementin täyden valtakirjan asiakassalkkujen seniorisalkunhoitaja, jota kiinnostaa etenkin maailmantalous ja vastuullinen sijoittaminen. Intohimoinen kestävyyslajien harrastaja, jolle myös vaurastuminen on maraton.

Viikonloppuna sain lukea lehdestä, että keskuspankit kohtaavat nyt kolme haastetta: inflaation, inflaation ja inflaation.

Haasteiden lista ei ole kovin yllättävä ottaen huomioon, että keskuspankkien pääasiallinen tehtävä on huolehtia hintavakaudesta eli pitää inflaatio maltillisena. Kuluvan vuoden aikana inflaatio on kuitenkin ryöpsähtänyt selvästi yli Euroopan keskuspankin ja USA:n keskuspankin tavoitteen.

Joko on syytä paniikkiin? Ennen paniikkinappulan painamista on ehkä syytä pysähtyä miettimään, mistä ilmiössä oikeastaan on kysymys.

Siitä, miten ja mistä inflaatio tarkalleen ottaen syntyy, ei ole yksimielisyyttä. Lähteestä riippuen inflaatio määritellään yleensä joko hintatason yleiseksi nousuksi tai vaihtoehtoisesti rahan arvon tai ostovoiman heikkenemiseksi. Äkkiseltään nämä kaksi määritelmää kuulostavat suunnilleen samalta, mutta termien vivahde-ero viittaa inflaation syyhyn.

Taloustieteilijä John Mainard Keynesin hahmotteleman selityksen mukaan inflaatio syntyy kolmen tekijän yhteisvaikutuksesta:

1) Kokonaiskysyntä taloudessa kasvaa joko talouskasvun tai elvytyksen myötä. Koska tarjonta ei pysy kysynnän kasvun perässä, hinnat nousevat.

2) Lisäksi mahdolliset tarjontashokit vähentävät raaka-aineiden ja hyödykkeiden saatavuutta lyhyellä aikavälillä, mikä nostaa hintoja.

3) Nousukaudella yritykset joutuvat kilpailemaan työntekijöistä nostamalla palkkoja, mikä vastaavasti heijastuu hintoihin nostavasti. Ihmiset alkavat odottaa hintojen nousua, minkä takia työntekijät edellyttävät palkankorotuksia. Syntyy palkkojen ja hintojen nousua ruokkiva kierre.

Kutakuinkin vastakkaista näkökulmaa puolestaan edustaa talouden nobelisti Milton Friedman, jonka kuuluisan lausahduksen mukaan ”inflaatio on aina ja kaikkialla rahapoliittinen ilmiö” eli se voi syntyä ainoastaan rahan määrän nopeasta kasvusta.

Onko inflaation syyllä sitten loppujen lopuksi merkitystä? Ainakin yllä mainitut teoriat auttavat ymmärtämään sitä, mistä nykyinen inflaatio on syntynyt ja kuinka pysyvää se mahdollisesti on.

Koronakriisin jälkeen valtioiden ja vastaavien toimijoiden massiivinen budjettielvytys on lisännyt kokonaiskysyntää. Vastaavasti koronakriisin alkuvaiheessa raaka-aineiden tuottajat ajoivat tuotantoaan odottaessaan syvää ja pitkäkestoista lamaa. Syvä taantuma tuli, mutta pitkäkestoinen se ei ollut. Monien raaka-aineiden tuotanto on nopeasti ajettavissa alas, mutta vastaavasti tuotannon ajaminen ylös kestää kauan, minkä takia raaka-ainemarkkinoilla on nähty tarjontashokki.

Keynesin listan kaksi ensimmäistä kohtaa voi siis ruksia. Jos herra Keynesiä on uskominen, inflaation pitkäkestoisuuden kannalta keskeistä on siis se, siirtyykö nyt näkemämme hintojen nousu palkkoihin.

Keynesin teoriassa on kuitenkin yksi puute: se sivuuttaa tyystin keskuspankkien roolin. Eikö uuden rahan painamisella todella ole vaikutusta inflaatioon? Tässä kohtaa näyttämölle astuu herra Friedman, jonka mukaan inflaatio johtuu siis vain ja ainoastaan siitä, että keskuspankit lisäävät rahan määrää taloudessa. Ja sitähän on finanssikriisin jälkeen lisätty, koronakuopassa kaasua painaen!

Friedmanin kannalta on kuitenkin kiusallista, että vuosikausia jatkunut rahaelvytys ei juurikaan nostanut inflaatiota ennen koronakriisiä sekä sen luomaa tarjontashokkia ja budjettielvytystä.

Kumpikaan selitys ei yksin ole tyydyttävä.

Akateeminen debatti siis jatkuu, mutta mitä tämä kaikki tarkoittaa meille säästäjille ja taloudelle?

Inflaatio heikentää säästöjen ostovoimaa. Inflaatio kannustaa joko kuluttamaan, sijoittamaan tai investoimaan mieluummin nyt kuin tulevaisuudessa, mikä voimistaa talouskasvua. Jos kehitys olisi päinvastaista eli hinnat laskisivat, syntyisi kannustin lykätä kuluttamista ja investointeja tuonnemmaksi, mikä heikentäisi talouskasvua.

Vastaavasti liian korkea inflaatio tuhoaisi pääomia ja vähentäisi kannustimia ponnistella vaurastuakseen. Tästä syystä maltillisella inflaatiolla ajatellaan olevan positiivisia vaikutuksia talouskasvun kannalta.

Jos ostokohteena on banaani, muutaman prosentin odotettu hinnanmuutos seuraavan vuoden aikana tuskin vaikuttaa ostokäyttäytymiseen, mutta vähänkään isommissa hankkeissa vaikutus on jo tuntuva. Kysykää vaikka ihmisiltä, jotka juuri ennen polttoaineveron nostoa jonottavat bensapumpulle ennakoidessaan hinnannousua. Miljardiluokan teollisissa investoinneissa vaikutus on euromääräisesti jo merkittävä.

Säästäjille inflaatio voi olla kaksiteräinen miekka. Inflaatio syö tilillä olevien rahojen ostovoimaa pitkän ajan kuluessa, mikä tekee sijoittamisesta lähtökohtaisesti houkuttelevaa. Toisaalta keskuspankit pyrkivät torjumaan liian korkeaksi kohoavaa inflaatiota tyypillisesti nostamalla korkoja, mikä saattaa aiheuttaa painetta eri sijoituskohteiden arvostustasoon. Sijoittajien kannattaakin nykyisessä ympäristössä varautua korkojen nousuun ja pitää sijoitustensa korkoriski maltillisena.

Yksi asia on varmaa: sijoitusmarkkinoiden hermoillessa käteiskassaa tarvitaan ostomahdollisuuksien hyödyntämiseen, mutta pidemmän päälle varojen makuuttaminen pankkitilillä ei ole voittava strategia.

Topias Kukkasniemi

Kommentit (0)
 

Kommentoi
Kommentoinnin yhteydessä kerättävät tiedot on tarkoitettu vain kommentoinnin pitämiseksi asiallisena. Kommentoinnin yhteydessä annettuja tietoja ei tallenneta asiakasrekisteriin, eikä niitä käytetä tai luovuteta muuhun tarkoitukseen.
Nimesi Sähköpostiosoitteesi (ei näy julkisesti)
Kommenttisi
Varmistus robottien varalta: Mitä onkaan yksi ynnä kuusi?
Välitä Taloustaidon ylläpidolle huomiosi siitä, että kommentti on mielestäsi asiaton ja toivoisit sen poistamista.
Voit myös halutessasi antaa lisätietoja ylläpidolle:
Haluatko varmasti poistaa kommentin?

Blogit