Koronavuoden vappuaaton aattona asuntomarkkinoiden suunta on edelleen sumea, sellainen se lienee vielä tuntuvan tovin. Enimmäkseen taitaa olla vallalla totuttautuminen siihen ajatukseen, että eletään kummallisia ja pelottavia aikoja. Silti tänäänkin moni tarttuu allekirjoituskynään, vaikka sitten sähköiseen.
Vielä useampi tarttuu vasaraan tai maalisutiin, sillä rautakaupan alalta on kerrottu hyviä uutisia. Terassilautaa kannetaan nyt lippis kosteana suomalaisten takapihoille, joku yksittäinen keittiökauppiaskin kertoi viikolla painivansa nyt ennennäkemättömän kysyntäpiikin kanssa.
Kun elinpiirimme on kaventunut kotiin, monelle tullut mieleen, että tuokin paikka olisi pitänyt laittaa kuntoon jo aikaa sitten. Hyvä niin, tulevat omat nurkat kuntoon ja samalla syntyy työtä toiselle.
Tällä viikolla Tilastokeskus julkaisi ennätysmurheelliset kuukausikohtaiset kuluttajanluottamuslukemat, eikä se ihme olekaan. Isolla fontilla uutisointiin tilastointihistorian matalimpia lukuja: ihmiset ovat ison epävarmuuden vallassa niin omasta kuin koko Suomenkin taloudesta.
Monenkaan toimittajan silmään ei kuitenkaan osunut se, että vastanneista vajaa viidennes aikoi seuraavan vuoden aikana melko suurella varmuudella investoida kotinsa peruskorjaukseen. Ihan absoluuttisena tasona osuus oli korkeammalla kuin vaikkapa vuonna 2013–2014. Peruskorjauskaan ei ole immuuni koronalle ja talouden taantumalle, mutta tauti on selvästi kevyempi kuin vaikkapa uusien asuntojen kaupassa.
Työllisyyden kannalta jokainen ostettu maalitörppö tai tilattu työtunti on nyt ja lähikuukausina äärimmäisen tärkeä ja vastuullinen teko. Samalla tulee pidettyä huolta paitsi omasta kodista myös useimpien suurimmasta yksittäisestä omaisuuserästä.
Ja kun sitten jossain kohtaa tulee mieleen testata kodin markkinahintaa, on selvää, että nahkeallakin markkinalla myydään ensin ne asunnot, joiden tekniikka on kunnossa ja pinnat kuosissa.
Tommi Rytkönen
Kommentoi