Yksi Suomen julkisen talouden parhaista innovaatioista on työeläkejärjestelmä.
Ainakin se on selvästi fiskaalisesti vastuullisin. Rahoituksen kestävyydestä kannetaan huolta ylisukupolvisesti, ja rahaa pannaan tarvittaessa syrjään vuosikymmentenkin päästä häämöttävää tarvetta varten.
Samaa ei voi valitettavasti sanoa valtion taloudenpidosta, monista kunnista nyt puhumattakaan.
Sitäkin huolestuttavampaa on, jos valtion alijäämäisestä taloudesta neljäksi vuodeksi vastuuseen laitetut poliitikot alkavat hamuilla työeläkevarojen perään.
* * *
Työeläkejärjestelmä on rahoituksellisesti esimerkillinen monessa suhteessa.
Systeemiin ei tule rahaa muuten kuin palkansaajien ja heidän työnantajiensa työeläkemaksuista sekä kertyneen varallisuuden tuotoista.
Järjestelmä on siis fiskaalisesti suljettu. Kantava ja eläkemaksujen maksajille ymmärrettävä periaate on, että palkkoihin suoraan suhteutetuilla maksuilla kerrytetään eläkettä. Näiden välillä on siksi oltava mahdollisimman yksiselitteinen kytkentä.
Työnantajan ja työntekijän maksamat työeläkemaksut ovat yhteensä keskimäärin 24,4 prosenttia suhteessa palkkaan.
Jotta näin mittava veroluonteinen ja suoraan palkkaan suhteutettu maksu voidaan jatkuvasti perustella maksajille, tarvitaan erityisen paljon pitkäjänteistä luottamusta järjestelmän perusrakenteiden kestävyyteen.
Maksajan on voitava luottaa siihen, että nyt maksettavilla työeläkemaksuilla kertyy konkreettista toimeentuloa ehkä vuosikymmentenkin päästä häämöttäville eläkevuosille.
* * *
Työeläkejärjestelmä on mittava sukupolvien välinen ketjukirje, jota ei voi päästää yhdenkään sukupolven kohdalla katkeamaan. Muuten koko järjestelmän oikeutus ja uskottavuus horjuisi vaarallisesti.
Viime aikoina on ollut nähtävissä huolestuttavia merkkejä siitä, että monien nuorten luottamus tuleviin työeläkkeisiin toimeentulon turvaajana on vähäinen.
Osittain tällainen varovaisuus on tietysti ihan järkevää. On sinänsä hyvä, että nuoret säästävät itsekin, eivätkä ainoastaan turvaudu yhteiskunnan lakisääteisiin järjestelmiin.
Työeläkkeen on kuitenkin oltava uskottava osa tulevaisuuden toimeentuloa, jotta sukupolvien ketjukirje pysyy ehjänä ja kaikkien sukupolvien halu osallistua rahoitukseen vahvana.
* * *
Tähän herkkään asetelmaan sopii harvinaisen huonosti lyhytjänteinen politikointi työeläkkeillä.
Jos työeläkkeet sekoitetaan lukuisiin sosiaalisin perustein määräytyviin tulonsiirtoihin, menevät puurot ja vellit pahemman kerran sekaisin.
Kansaneläkkeet ovat tulontasausta varten, erityisesti nykyinen vähimmäiseläke eli takuueläke. Myös asumistuki tasaa tehokkaasti eläkkeensaajien tuloeroja, samoin työeläkkeiden jyrkän progressiivinen verotus.
Työeläkejärjestelmä on jätettävä rauhaan hoitamaan sitä arvokasta tehtävää, mitä varten se on luotu. Yksikään sukupolvi ei voi tyhjentää kohtuuttomasti kassaa tulevien kustannuksella.
Vastuuton suhmurointi työeläkkeillä on helpointa lopettaa, kun ei edes aloita sitä.
Teemu Lehtinen
Kirjoitus ilmestyy Taloustaidossa 4.12.2019.
Kommentoi