Hallituksen budjettiriihen lähestyessä talousnäkymät ovat koronaepidemian jatkumisesta huolimatta hyvät. Kansantalouden koronakuoppa on jo täyttymässä ja lähivuosille ennustetaan kohtalaista talouskasvua. Vienti vetää ja työllisyys kohenee.
Tällaisina aikoina poliitikkojen pitäisi ymmärtää vetää valtion rahahanoja jälleen vähän tiukemmalle, että varaa jäisi vielä seuraavaankin kriisiin vastaamiseen.
Nyt ollaan kuitenkin tekemässä päinvastoin.
Hallitus päätti keväällä kehysriihessään ylittää hallitusohjelmassa itse itselleen asettamansa budjettikehykset koronan jälkeenkin. Tällä vielä hallitusohjelmaakin hövelimmällä menolinjalla aiotaan nyt jatkaa vaalikauden loppuun asti.
Samalla alijäämät jatkuvat niin pitkälle kuin silmä siintää.
* * *
Mutta onko valtion jatkuvalla velkaantumisella väliä?
Useinhan näkee sanottavan, että valtion ei tarvitse koskaan maksaa velkojaan pois.
Ei tarvitsekaan, mutta silloin kaikki erääntyvät lainat on aina korvattava uusilla.
Ja se voi tulla todella kalliiksi, jos taloutta ei hoideta jatkuvasti hyvin.
Otetaan esimerkki:
Suomen valtio huutokauppasi kesäkuussa miljardin euron lainan, jonka koroksi tuli -0,015 % eli käytännössä pyöreä nolla. Laina otettiin kymmeneksi vuodeksi eli se erääntyy syyskuussa 2031.
Millä korolla Suomen valtio saa lainaa vuonna 2031, kun tämäkin laina pitäisi korvata uudella?
Sitä ei tässä vaiheessa tiedä kukaan. Varmaa kuitenkin on, että lainaa saa vuonna 2031 sitä edullisemmin, mitä paremmin julkista taloutta on tässä välillä hoidettu.
Holtiton velkaantuminen ei siis todellakaan kannata, vaan päinvastoin se kasaisi massiivisen rahoitusongelman seuraavan sukupolven kannettavaksi.
* * *
Onko Suomen valtio sitten jo nyt ylivelkaantumassa? Ei vielä, mutta kyllä tässä on syytä olla koko ajan tarkkana.
Suomen luottoluokitus on nyt AA+. Se on vielä ihan hyvä, ja juuri siksi saamme nyt markkinoilta lainaa nollakorolla.
Luotottajamme kuitenkin odottavat Suomen palaavan kestävän taloudenpidon tielle pikimmiten koronakriisin jälkeen. Ne odottavat myös rakenneuudistuksia, joilla talouden kasvuedellytyksiä pitkäjänteisesti parannetaan.
Suomen maine tarkkana taloudenpitäjänä ja luotettavana velallisena on vuosikymmenten näytöillä rakennettu. Se voidaan kuitenkin menettää nopeasti, jos talouspolitiikan pitkän linjan uskottavuus kyseenalaistetaan.
Juuri siksi nykyisen hallituksen lipsuminen omista budjettikehyksistään on huono signaali ulospäin.
Positiivista on, että niin VTV:n, VM:n kuin TEM:inkin virkamiehet ovat asiaan reagoineet ja osaltaan liputtaneet menokurin ja uskottavan kehysmenettelyn puolesta.
Näitä viestejä kannattaa niin nykyisen kuin seuraavankin hallituksen kuunnella tarkalla korvalla.
* * *
Hyvä on myös huomata, että esimerkiksi Hollannin, Ruotsin ja Tanskan luottoluokitus on AAA eli meitä parempi. Myös Suomen olisi turvallista olla samassa kaikkein parhaiden velallisten kerhossa, josta taannoin putosimme pois.
Tämä ei ehkä ihan lähiaikoina ole realismia, mutta tulevien hallitusten tavoitteena voisi kuitenkin olla paluu vähitellen takaisin AAA-kerhoon. Minimivaatimus on, että nykyiset asemat pidetään.
Kohtuullisilla veroilla, pitävillä menokehyksillä sekä pitkäjänteisesti kasvua ja työllisyyttä edistävillä rakenneuudistuksilla pidämme luottokelpoisuutemme kunnossa ja lainojemme korot matalina.
Ja sehän on samalla win-win eli hyvää politiikkaa muutenkin.
Teemu Lehtinen
Kommentoi