veronmaksajat.fi

VERONMAKSAJAN
TALOUSTAITO
-
TAITAVAA
TALOUDENPITOA

Pitäisikö perheen vanhemmilla olla yhteiset rahat?

Taina Latvala
Taina Latvala

Kirjan Pitoa

Kirjailija Taina Latvala on 80-luvulla syntyneen sukupolvensa vahva ääni. Hänen esikoisteoksensa Arvostelukappale sai Kalevi Jäntin palkinnon vuonna 2007. Latvalan tuorein teos on nimeltään Torinon enkeli (2021). Seuraa Twitterissä @LatvalaTaina

Minun ja puolisoni uusi vuosi käynnistyi hienoissa merkeissä: meille syntyi joulukuun lopulla hurmaava poikavauva. Tuntui ihmeelliseltä, että yhtenä talviaamuna matkasimme Naistenklinikalle taksilla kahdestaan mieheni kanssa, mutta palasimme sieltä kolmistaan, mukanamme uusi pieni perheenjäsen.

Olimme valinneet tarkoin vaatteet, jotka puimme vauvalle kotiinpaluuta varten: vaaleanruskeat plyysihaalarit ja tummansinisen neuletakin. Lisäksi hänellä oli tietysti päässään lämmin lakki (jonka alla kypäräpipo) ja yllään komea talvihaalari.

Asunsa puolesta hän olisi ollut valmis vaikka laskettelemaan Ylläkselle.

Hankimme vauvalle jo raskausaikana jonkin verran vaatteita ja muita hyödyllisiä tavaroita. Löysimme netistä pitkän listan, joka antoi jonkinlaista osviittaa siitä, mitä kaikkea vauva tarvitsee. Ja vauvahan tarvitsee aika paljon! Päätin kuitenkin olla ottamatta hankinnoista liikaa stressiä etukäteen. Ja onneksi äitiyspakkauksen mukana tuli monia hienoja asuja ja tavaroita.

Kallein tekemämme investointi olivat lastenvaunut, jotka ostimme Stockmannilta jo hyvissä ajoin syksyllä. Valitsimme merkin, jota ystävät olivat meille joukolla suositelleet. Vaunut maksoivat suunnilleen yhtä paljon kuin asuntomme lainanlyhennys on kuukausittain – eli kyseessä ei ollut aivan halpa ostos.

Lisäksi hankimme muun muassa pinnasängyn, joitakin bodyja ja muita vaatteita, suloisen jänispehmolelun sekä kätevän hoitoalustan.

Päätimme maksaa isoimmat ostokset puoliksi. Meillä ei vielä toistaiseksi ole lainanhoitotilin lisäksi minkäänlaista yhteistä tiliä. Olemme kuitenkin pohtineet, kannattaisiko meidän avata eräänlainen ”ruokatili”, jonne molemmat laittaisivat kuukausittain saman verran rahaa muun muassa kauppareissuja, take away -tilauksia ja muita yhteisiä hankintoja varten.

Yhteisellä ruokatilillä voisi olla hyviä vaikutuksia: sen avulla varmistuisi, että kumpikin osallistuu perheen ateriahankintoihin ja muihin vastaavanlaisiin menoihin tasan yhtä suurella panostuksella. Toki jo nyt pyrimme siihen, että kulut jakautuisivat suunnilleen tasapuolisesti.

Joillakin pariskunnilla on jopa kokonaan yhteiset rahat, ja joidenkuiden kohdalla se toimii. En kuitenkaan osaa kuvitella, että minulla ja miehelläni olisi yksi yhteinen tili, jonne kummankin rahat ja palkat (tai palkkiot) menisivät.

Yksi syy tähän on se, että meillä on aika erilaiset kulutustottumukset ja omanlaiset kiinnostuksen kohteet. Minä rakastan esimerkiksi kirjoja (ja kirjoja ja kirjoja), mieheni puolestaan vaatteita ja tyylikkäitä kenkiä. Laadukkaita sellaisia.

Tulomme myös muodostuvat hyvin eri tavoin. Minä olen vapaa taiteilija, mieheni on töissä kuukausipalkalla. Tuntuisi vähän kummalliselta sekoittaa erilaiset ansiomme samaan soppaan.

On siis huomattavasti yksinkertaisempaa, että kummallakin on suhteen alusta lähtien ollut omat rahat ja omat pankkitilit. Alttarille asti emme ole tähänastisten kohta viidentoista vuoden aikana ehtineet vielä astella, mutta naimisiinmenokaan tuskin muuttaisi arkemme rahapolitiikkaa.

Se, että minulla on omat rahat, on minulle myös henkisesti tärkeää. Toki asuntolainaa maksamme yhdessä, mutta haluan tuntea, että pärjään arjessa omien tulojeni varassa, enkä tahdo olla riippuvainen kenestäkään. Ja onhan itse Virginia Woolf sanonut Oma huone -klassikkoteoksessaan (suom. Kirsti Simonsuuri) kuuluisan lauseensa: ”(--) naisella on oltava rahaa ja oma huone jos hän aikoo kirjoittaa; (--)”.

Uskon myös, että molemminpuolinen taloudellinen riippumattomuus ja tasa-arvoinen asetelma tekevät hyvää parisuhteelle ja siten myös perhe-elämälle. On tärkeää, että kummallakin puolisolla on se kokemus, että pystyy seisomaan omilla jaloillaan.

Toki välillä elämässä voi tulla vastaan tilanteita, joissa täytyy ja saakin tukeutua toiseen. Hella Wuolijoen kirjottamien Niskavuori-näytelmien vanha emäntä Loviisa on viisaasti todennut, että avioliitto tarkoittaa sitä, että avitetaan toista. (Ja eiköhän sama päde myös avoliittoon.)

Pääasia on, että kumpikin perheen vanhemmista ja parisuhteen osapuolista on tyytyväinen vallitsevaan rahasysteemiin. Ja ettei kummankaan tarvitsisi ottaa esiin sitä tympeää ja tulenarkaa kysymystä, joka yleensä aiheuttaa vain turhaa eripuraa: kumpi on joutunut maksamaan enemmän?

Taina Latvala

Kommentit (6)
 
  • Iaoöiti 1.2.2022 17.37
     
    Pidän erikoisena ratkaisua että perhe jossa on lapsia että rahat olisi minun tai sinun vaan meidän rahat, en ihan ymmärrä talouden pyöritystä pelkästään vaan omalla rahalla jos oma kassa olisi esimerkiksi tyhjä niin kuka ruokalaskun maksaa tai ostaa lapselle vaatteita ja urheiluharrastukset silloin maksaa? Vai onko kyseessä sinkkutalous missä kaikki on tarkkaan ja erikseen laskettu miten paljon kumpikin osallistuu maksamaan ruokalaskuja ja muita menoja vuokrat sähköt ym. yhteiset kulut.
    Olen vanhempi henkikö kuitenkin ja elämää nähnyt sekä palkkani saanut omalle tililleni aina mutta rahat on olleet yhteiset se on ollut selviö asuntovelka yhteinen ja koko talous myös. Siis rahat olivat yhteiset niin kuin koko asumisen ja elämisen kulutukin eikä niistä koskaan riidelty. Mutta nykyisin kaikki on muuttunut ns. sinun ja minun rahat systeemiin joka on erikoista eikä ehkä ole välttämättä parempaan suuntaan..
    Ilmoita asiaton viesti
  • Reiska 2.2.2022 12.10
     
    Avatkaa yhteinen tili, johon molemmilla kortit joko on ns. ruokatili. Tallettakaa sille tilille kuukausittain palkkojen suhteessa rahaa yhteisiä menoja varten. Tuolta ruokatililtä maksetaan sitten lainat, ruoat, lasten menot, vakuutukset, autot, asumismenot jne.jne... Jotta molemmille jää palkasta jotakin omaan käyttöön niin sopikaa joku 'suojaosuus' palkasta, jonka molemmat pitävät omilla tileillään ja sen saa sitten käyttää mihin itse haluaa. Tällä järjestelyllä välttää monta rahariitaa tulevaisuusdessa.
    Nim. Been there, done that...
    Ilmoita asiaton viesti
  • Pirkko 3.2.2022 15.10
     
    Hei! Kiitos kaikista kivoista kirjoituksista! Ja onnea uuden ihmistaimen kanssa! Miettinette joskus myös sitä, kuka hoitaa lapsen, jos teille sattuisi tapahtumaan jotain. Vähän pitemmälle mennen olisi hyvä ajatella myös sitä, miten käy avopuolison perinnön, jos toinen sattuisi kuolemaan. Silloin ei omaisuutta jaetakaan tasan, vaan avopuoliso ei tietääkseni peri mitään. - Sorry näin vakava aihe, mutta olen kuluttanut korona-aikaa mm. testamentitekoon, siksi tällaisia ajatuksia. Mutta tavallisempaa: mieheni ja minä pidämme kumpikin kirjaa menoistamme, ja vuoden lopussa tsekkaamme, menivätkö yhteiset kulut tasan. Jos ei, maksamme toisillemme erotuksen. Tilit ja kaikki raha-asiat omat kummallakin omat. Pelaa hyvin.
    Ilmoita asiaton viesti
  • Jaska 7.2.2022 10.11
     
    Tuo Reiskan kommentti on hyvä, ja kuvastaa kokemusta. Mulla on ollut vaimoni kanssa lähes 40v omat tilit, ja sitten tuollainen yhteinen tili mistä on maksettu koko perheen eläminen, yhteiset harrastukset, yhteiset matkat, remontit, huonekalujen uusimiset yms. Lasten kasvaessa, ja vuositulojen vaihdellessa molemmilla aika lailla vuodesta toiseen, perheen yhteisestä elämisestä ei kannata säästää, eikä sitä kannata alkaa tarpeettomasti "säätämään" joidenkin (mielestäni tarpeettomien) periaatteiden mukaan. Meillä ei ole ollut edes sovittua suojaosuutta, mutta käytännössä sellainen on muodostunut - ja kummankaan ei ole tarvinnut rajoittaa omia harrastuksiaan tai menemisiään millään lailla.

    Pirkon esille ottama perintöasia on myös sellainen, joka pitää ehdottomasti selkiyttää yhteisesti silloin, kun kaikki on hyvin. Huomenna voi olla jo toisin.
    Ilmoita asiaton viesti
  • Santtu 30.4.2022 17.45
     
    Meillä on Isot laskut -tili, josta maksetaan kaikki laskut. Tähän laitamme molemmat saman summan kuukausittain. Ruokaa ostetaan miten ostetaan. Ravintolalaskut ja muut huvikulut puolitetaan jollakin aikataululla. Molemmat tankkaavat omat autonsa. Kodin isot ostokset katsotaan aina tapaus kerrallaan. Tällä systeemillä olemme menneet muutaman vuoden.

    Silloin kun lapset olivat pieniä niin se maksoi, jolla oli rahaa. Tämäkin oli ihan toimiva järjestely. Tulot olivat samalla tasolla ja peli oli reilua. Ja sitä se toki on vieläkin. Raha-arki on vaan läpinäkyvämpää ja voin rauhallisin mielin kasvattaa sijoitussalkkua ilman mietintää teenkö sitä aviomiehen kustannuksella.
    Ilmoita asiaton viesti
  • Jukka 5.6.2022 10.09
     
    Rahat ovat aina menneet yhteiselle tilille eikä rahankäytöstä ole riitaa tullut. Rahaa vaan on johonkin juttuun riittävästi tai sitten ei ole. Homma on toiminut jo 40 vuotta. Omien tilien mahdollisuus ei alussa tullut mieleenkään.
    Ilmoita asiaton viesti

Kommentoi
Kommentoinnin yhteydessä kerättävät tiedot on tarkoitettu vain kommentoinnin pitämiseksi asiallisena. Kommentoinnin yhteydessä annettuja tietoja ei tallenneta asiakasrekisteriin, eikä niitä käytetä tai luovuteta muuhun tarkoitukseen.
Nimesi Sähköpostiosoitteesi (ei näy julkisesti)
Kommenttisi
Varmistus robottien varalta: Mitä onkaan kahdeksan ynnä seitsemän?
Välitä Taloustaidon ylläpidolle huomiosi siitä, että kommentti on mielestäsi asiaton ja toivoisit sen poistamista.
Voit myös halutessasi antaa lisätietoja ylläpidolle:
Haluatko varmasti poistaa kommentin?

Blogit