He ajavat luksusautoilla rapujuhliin, järjestävät huumehouruisia bileitä ja pitävät hauskaa prostituoitujen kanssa. Yksi pettää vaimoaan mosambikilaisessa hökkelikylässä, toinen salaa puolisoltaan sterilisaationsa, kolmas vetää kokaiiniviivat kuolleen peuran päältä kesken yksinäisen metsästysretken.
Ohjaaja ja käsikirjoittaja Øystein Karlsenin luoma hittisarja Exit kertoo neljästä oslolaisesta finanssialalalla työskentelevästä miehestä, joita kaikkia yhdistää ”rahan vainu”, kuten yksi heistä tuota ihmeellistä vaistoa kutsuu.
Ruotsalaistaustainen, 39-vuotias Adam(Simon J. Berger) ja hänen norjalaiset ystävänsä Henrik (Tobias Santelmann), William (Pål Sverre Hagen) ja Jeppe (Jon Øigarden) ovat kukin onnistuneet haalimaan suuren omaisuuden. He ovat tottuneet siihen, että heillä on asemansa ja vaurautensa nojalla oikeus käyttäytyä ajoittain varsin tökerösti.
Mutta aina löytyy pakoreitti, uloskäynti.
Sarjan ensimmäinen tuotantokausi esitettiin norjalaisella NRK-kanavalla vuonna 2019. Aftonbladetin mukaan Exitistä tuli nopeasti kanavan kaikkien aikojen striimatuin tv-sarja. Minutkin se koukutti henkilöhahmovetoisella otteellaan ja mukaansatempaavalla juonellaan. Kuten Helsingin Sanomien arviossa todetaan, näyttelijät tekevät loistavaa työtä. Sarjasta on ilmestynyt kaksi kautta, ja se on katsottavissa Areenasta.
Huomionarvoista on, että Exit ei ole pelkkää fiktiota. Jaksojen alussa kerrotaan, että sarja perustuu neljän oslolaisen finanssimiehen ja muiden asianosaisten kertomuksiin. Henkilöllisyyksiä ei tietystikään paljasteta.
Hälyttävintä sarjan todellisuudessa on naisten heikko asema ja miesten tapa suhtautua naisiin. Herää kysymys, esiintyykö joissakin finanssipiireissä todella näin toksista maskuliinisuutta? Ja vielä näin lähellä Suomea?
Monillakaan sarjan naishahmoista ei edes ole mitään asemaa, ellei sellaiseksi lasketa toimimista sushipalojen alastomana alustana, strippiluolien tanssijana, kokaiinibileiden piristysruiskeena tai lapsia synnyttävänä palkintovaimona, joka voi saada miljonäärimieheltään lahjaksi esimerkiksi botox-hoidon.
Exit osoittaa, että feminismillä on vielä paljon tekemistä tässä maailmassa.
Pelkiksi koristeiksi naiset eivät kuitenkaan sarjassa jää. Esimerkiksi Adamin vaimo Hermine (Agnes Kittelsen) nousee kostonhimoisena puolisoaan vastaan. Hän myös ystävystyy menestyneen sijoittajan, Louisen (Sofia Helin), kanssa, joka edustaa sarjassa miesvaltaisella alalla toimivaa naista.
Ilta-Sanomien jutussa sarjan teemaksi nostetaan tyhjyys. Sarjan edetessä todellakin huomaa, että kukin hahmoista yrittää täyttää tyhjyyden tunnetta omalla tavallaan.
On paradoksaalista, miten ontoksi ja onnettomaksi ihminen voikaan tuntea olonsa kaiken materian ja rikkauden keskellä. Mikä vauraudessa on sellaista, että se joissakin tapauksissa näyttäisi suorastaan vahvistavan tyhjyyden tunnetta?
On tutkittu, että raha vaikuttaa onnellisuuteen vain tiettyyn rajaan asti. Esimerkiksi SalkunRakentaja-sivuston jutusta luin, että useiden tutkimusten mukaan noin 75 000 dollarin (noin 63 000 euron) vuositulojen jälkeen varallisuuden kasvu ei enää lisäisi onnellisuutta. Toisaalta samassa jutussa mainitaan myös brittitutkimuksesta, jonka mukaan korkeat tulot vähentävät ahdistuneisuutta ja lisäävät ihmisten tyytyväisyyttä elämään. Tämä näkyi etenkin tilanteissa, joissa pienet tulot kasvoivat.
Entä mitä sitten tapahtuu, jos rahaa tuntuu olevan tarpeeksi?
”Kun välttämättömyyksistä ei tarvitse huolehtia, ihmisten elämän täyttävät erilaiset halut”, kirjoittaa Tommi Melender esseeteoksessaan Onnellisuudesta (2016).
Tämä halujen hyökyminen ilmenee Exitissä hyvin konkreettisesti. Sarjan miehet haluavat koko ajan jotakin, useimmiten kauniita naisia ja lisää kahisevaa.
”Raha tuo vapautta, muttei paljon muuta”, Louisekin toteaa Herminelle ravintolaillallisella. Tuohon lauseeseen tiivistyy paljon.
Muistan, kuinka kerran eräällä työreissulla, keskellä yötä pikaruorakavintolassa, vieras mies tuli kysymään minulta ja tuttavaltani elämän tarkoitusta. Tuttavani tiivisti oman vastauksensa yhteen sanaan: luominen.
Mielestäni se oli hyvä vastaus. Kaikki me yritämme saada elämässä jotakin aikaan, oli se sitten mieluisan työpaikan saaminen, perheen perustaminen, yrittäminen, taiteen tekeminen tai vaikka kaikki nämä yhdessä.
Luulen, että juuri tarkoituksen ja merkityksen puuttuminen tai vähintäänkin asetettujen päämäärien pinnallisuus vaivaavat Exitin päähenkilöitä. He lähinnä siirtelevät rahaa ja käyttävät sitä turhiin huvituksiin. Kaiken hälyn ja kakofonian keskellä oma perhe tai parisuhde tuntuu painuvan prioriteettilistan pohjalle.
Svenska Ylen sivulla julkaistussa jutussa Adamia näyttelevä Simon J. Berger sanoo pitävänsä Exitiä poliittisena sarjana. Bergerin mielestä poliittiset ja sosiaaliset rakenteet mahdollistavat sarjan hahmojen käyttäytymistä.
Exitiä katsoessa huomaa, että sarjassa kullakin miesnelikon jäsenellä on myös oma heikko kohtansa. Kovan kuoren alla väreilee myös haavoittuvuutta ja inhimillisyyttä, mikä tuo hahmoihin syvyyttä. Mielestäni tämä näkyy etenkin Williamin, kaveriporukan nuorimman ja herkimmän, kohdalla.
Yksi sarjan koskettavimmista hetkistä on kohtaus, jossa suuren elämänmuutoksen tehnyt William makoilee juhlista palattuaan komealla terassillaan. Hän tunnustaa perheen au pairille, Pimille (Catharina Vu), ettei hän enää tiedä, kuka hän on.
”Kaipaatko halausta?” Pim kysyy.
William nousee ja ottaa halauksen vastaan. Miehen kasvoilta näkee, miten kipeästi hän on sitä tarvinnut.
Taina Latvala
Postauksessa lainatut Exit-sarjan repliikit on suomentanut Teemu Toratti.
Kommentoi