Tulevana viikonloppuna monet nuoret ovat uuden elämänvaiheen edessä: he painavat päähänsä ylioppilaslakin tai saavat todistuksen ammattioppilaitoksesta.
Haluaisin antaa heille (ja kaikille muillekin) yhden tärkeän elämänohjeen: lukekaa, lukekaa, lukekaa! Lukekaa kirjallisuutta! Lukekaa romaaneja, runoutta, tietokirjoja, asiaproosaa, lehtiä ja kaikenlaisia tekstilajeja!
Se, joka on ahkera lukija, on usein myös taitava kirjoittaja.
En voi kyllin korostaa, miten tärkeitä hyvät luku- ja kirjoittamistaidot ovat elämässä pärjäämisen kannalta.
Lukukeskuksen laatiman 10 faktaa lukemisesta 2017 -artikkelin mukaan Suomi kuuluu lukutaidon kärkimaihin, mutta silti taso on heikentynyt. Artikkelissa todetaan, että noin 11 prosentilla suomalaisista on heikko lukutaito. He kokevat vaikeuksia jatko-opinnoissa tai työhön sijoittumisessa. Lukutaidon tasolla on suuri merkitys, sillä se vaikuttaa niin oppimistuloksiin kuin elinikäiseen oppimiseen.
Opetustehtävissä olen huomannut, että osa aikuisista kirjoittaa varsin hyvin, mutta osalla puolestaan on ongelmia esimerkiksi kieliopissa, sujuvasti etenevän tekstin rakentamisessa sekä huolellisuudessa.
Kirjoitusten tasosta huomaan myös pian, ketkä ovat lukeneet paljon ja ketkä eivät.
Olen itse ollut sikäli onnekas, että minulle on lapsuudessani luettu iltasatuja, minua on viety kirjastoon ja olen saanut kirjoja lahjaksi. Minulla on aina ollut myös innostavia ja taitavia äidinkielen opettajia. Jo ala-asteikäisenä tiesin, mitä ovat subjekti, predikaatti, objekti ja adverbiaali. Osasin ulkoa sijamuodot ja pystyin kertomaan, mikä on vaikkapa ”kissan” genetiivimuoto. (Siinähän se tulikin.)
Vankka pohja äidinkielessä vaikutti siihen, että hahmotin jo pienestä pitäen, miten hyvä lause rakennetaan.
Tuntuu, että nykypäivänä osalla on vaikeuksia hahmottaa sitä aikuisenakaan.
Toki taustalla voi olla mitä moninaisimpia tekijöitä. Joku voi kärsiä lukihäiriöstä, toisella on keskittymisvaikeuksia, kolmas ei vain kerta kaikkiaan ole kiinnostunut sanoista ja teksteistä.
Lukukeskuksen 10 faktaa lukemisesta 2020 -artikkelin mukaan heikoilla lukijoilla voi olla muita taitoja ja vahvuuksia, jotka kompensoivat lukemisvaikeuksia. Ongelmat lukutaidossa eivät välttämättä merkitse sitä, että joutuisi työelämän ulkopuolelle. Artikkelissa korostetaan kuitenkin lukutaidon tunnistamisen ja kehittämisen tärkeyttä koko elämän varrella.
Uskon, että moni voisi edistyä kielellisesti jo pelkästään siten, että yrittäisi lukea päivässä vaikka yhdenkin novellin tai romaanin luvun. Jos tavaa lähinnä pelkkiä someviestejä ja -päivityksiä, kielellinen taso jää auttamatta heikoksi.
Joku matemaattisesti lahjakas voi ajatella, että hänen ei tarvitse stressata kielitaidosta, hän loistaa geometriassa ja prosenttilaskuissa. Mutta myös fyysikkojen, matemaatikkojen ja insinöörienkin täytyy todennäköisesti osata kirjoittaa järkeviä, hyvin laadittuja motivaatiokirjeitä, tutkielmia ja työhakemuksia.
Opiskelu- ja työpaikkaa hakiessa täytyy pystyä ilmaisemaan fiksusti omat kykynsä ja vahvuutensa. Jos itse toimisin päällikkötehtävissä, kutsuisin työhaastatteluun mitä luultavimmin ne hakijat, jotka ovat parhaiten kertoneet hakemuksessa taustastaan ja taidoistaan – eli toisin sanoen ne, joilla on parhaat kielelliset kyvyt.
Moni taitava, älykäs ja pätevä tekijä voi jäädä ilman pestiä, koska hän on antanut itsestään hakemuksessa tai sähköpostissa epäedullisen vaikutelman.
Jopa yksi räikeä yhdyssanavirhe voi vaikuttaa kirjoittajasta syntyvään mielikuvaan. Tämä kannattaa muistaa oikeastaan kaikessa työtehtäviin liittyvässä kommunikaatiossa, sähköpostien kirjoittamisessakin.
Mielestäni yrityksissä kannattaisikin järjestää enenevissä määrin kielellistä koulutusta. Jo yksikin äidinkielen intensiivikurssi voisi tehdä ihmeitä.
Lukukeskus muistuttaa myös siitä, miten tärkeää on johdattaa lapsia kirjallisuuden äärelle jo varhaislapsuudesta lähtien. Omalle vauvalleni aloin lukea loruja ja tarinoita jo hänen ollessaan vastasyntynyt. Poika saattaa olla jostakin kirjasta niin innoissaan, että hän potkii pienillä käsillään ja jaloillaan, merensiniset silmät onnesta hehkuen.
Ne, joille luetaan paljon lapsuudessa, saavat vanhemmiltaan arvokkaan, koko elämää rikastuttavan lahjan.
Taina Latvala
Kommentoi