Tiedämme, että Venäjä lähti hyökkäyssotaansa taloudellisesti hyvin valmistautuneena. Valtiontalouden budjetti oli ylijäämäinen ja velka maltillisella tasolla, ja maalla oli mittavat valuuttavarannot. Vaikka varannot muuttuivat pian hyödyttömiksi länsimaiden jäädyttäessä ne, tilanne oli Venäjän kannalta hyvä: rahaa sotaan oli.
Sittemmin Venäjän sotakoneisto on pysynyt pyörimässä, vaikka länsimaiden talouspakotteilla on pyritty heikentämään Venäjän taloutta. Mutta nyt sotaa käydään neljättä vuotta, eivätkä energiamarkkinoilla tuulet enää puhalla Venäjälle suotuisasti. Mitä on tapahtunut?
Venäjä elää edelleen öljystä
Siinä missä ennen sotaa Venäjän valtiontalous oli tukevasti ylijäämäinen, nyt budjetti on rajusti pakkasella. Öljy-ja kaasutulojen osuus budjetista on merkittävä. Vuonna 2024 jopa 30% liittovaltion tuloista tuli öljystä ja kaasusta.
Venäjän öljyvientiä ovat sotavuosina haitanneet paitsi EU-maiden suorat tuontikiellot myös keskeisesti EU-maiden asettama hintakatto. Hintakaton avulla on varmistettu se, etteivät EU:ssa toimivat yritykset voi osallistua esimerkiksi venäläisen öljyn kuljettamiseen, mikäli tynnyrihinta ylittää EU-maiden määrittelemän tason.
Ennen hyökkäyssotaa venäläisen Urals-öljylaadun hintaero Pohjanmeren Brent-öljyyn oli vain 1-2 dollaria tynnyriltä. Sodan alkamisen jälkeen Venäjä on joutunut pakotteiden vuoksi myymään öljyä merkittävällä, keskimäärin 15 dollarin, alennuksella.
Ostajia se on löytänyt ennen kaikkea idästä: venäläisen öljyn tärkeimpiä ostajia ovat nykyisin Kiina, Intia ja Turkki. Näistä kaksi ensimmäistä ovat merkittävästi suurimmat.
Pakotteiden kalibrointi on ollut tarkkaa tasapainottelua
Mikseivät poliitikot Yhdysvalloissa ja Euroopassa ole tarmokkaammin tilkinneet niitä aukkoja, joita pakotteisiin on jäänyt, ja jotka ovat mahdollistaneet Venäjän sotakassan karttumisen edelleen?
Osaltaan kyse on ollut poliittisista erimielisyyksistä esimerkiksi EU:n sisällä, osaltaan reaalipolitiikasta. Venäjä on suuri öljyn tuottaja. Jos venäläisen öljyn virtaamista maailmanmarkkinoille olisi äkillisesti rajoitettu hyvin dramaattisella tavalla, riskinä olisi ollut hinnan nousu, joka olisi ajanut koko maailmantalouden syvään taantumaan.
Pakotteita on haluttu kiristää vähitellen ja siten, että markkinoilla on aikaa sopeutua.
Saudi-Arabia käänsi takkinsa – ja se on huono uutinen Venäjälle
Vuoteen 2025 lähdettiin siis tilanteesta, jossa öljyn maailmanmarkkinahinta huiteli lähes 80 dollarissa, Venäjän sotakassaan kilisi tasaisesti ruplia öljyviennistä Aasiaan, ja Euroopassa odotettiin kauhunsekaisin tuntein, mitä Trumpin paluu Valkoiseen taloon tarkoittaisi Ukrainalle. Sittemmin moni asia on muuttunut, eikä mikään näistä ole Venäjälle eduksi.
Ensin OPEC-maat aloittivat yllättäen tuotannon kasvattamisen vauhdilla, jota ei ollut osattu odottaa. Pitkään tuotantoleikkausten ja korkean öljyn hinnan puolesta puhunut Saudi-Arabia näytti kääntäneen takkinsa kuin yhdessä yössä.
Voimme vain arvailla, miksi Saudi-Arabia yhtäkkiä oli äkkiä myöntyväinen kasvattamaan tuotantoaan niin merkittävästi. Ehkä saudiprinssi halusi miellyttää Trumpia? Joka tapauksessa tuotantomäärien kasvu on painanut öljyn hinnan jo selvästi alle 70 dollariin (toki kauppasodan aiheuttama epävarmuus on auttanut).
Uudet pakotteet haittaavat öljyvientiä
Öljyn maailmanmarkkinahintojen lasku tarkoittaa, että jokainen myyty öljytynnyri kartuttaa Venäjän sotakassaa hieman aiempaa vähemmän.
Ja on Venäjällä muutakin päänvaivaa. Kun EU-maat alun perin asettivat venäläiselle öljylle hintakaton joulukuussa 2022, se asetettiin 60 dollariin. Sittemmin maailmanmarkkinahintojen painuessa likimain samoille tasoille oltiin yllättäen tilanteessa, ettei Venäjä enää varsinaisesti kärsinyt hintakatosta.
Tähän ongelmaan EU-päättäjät tarttuivat kesällä, kun maat sopivat hintakaton laskemisesta. Syyskuun alussa hintakatto laskee 47,6 dollariin, ja jatkossa hintakatto asettuu aina 15 % matalammalle kuin edeltävän puolen vuoden ajanjaksolta laskettu venäläisen Urals-öljyn keskihinta. Venäjällä on taas kiire laajentaa varjolaivastoaan, johon siihenkin EU vastaa koko ajan kiristyvin pakottein.
Myös Trumpin Yhdysvallat on kiristänyt pakotteita. Hiljattain Trumpin hallinto asetti Intialle – venäläisen öljyn toiseksi suurimmalle ostajalle – niin sanotun toissijaisen tullin. Rangaistuksena intialaisyhtiöitä koskee Yhdysvaltojen markkinoilla jopa 50 % tuontitulli. Trumpin rangaistustullit näyttävät myös tehonneen, sillä ensimmäisten tietojen perusteella Intian öljyn tuonti Venäjältä väheni merkittävästi elokuussa.
Presidentti Alexander Stubb on todennut, että Intialle asetetut tullit toimivat kimmokkeena sille, että presidentti Putin halusi tavata Trumpin.
Raha ratkaisee ja paine toimii, eikä Venäjä ole näille lainalaisuuksille immuuni.
Minna Kuusisto
Kommentoi