Heinäkuun lopussa Yhdysvallat ja Euroopan Unioni pääsivät kauan odotettuun sopuun tulleista. Trumpin hallinnon uhkaus jopa 30 prosentin tulleista elokuun alussa ei siis toteudu, vaan EU-tuotteille määrätään pääsääntöisesti 15 prosentin tuontitulli. Vastineeksi EU luopuu kokonaan tuontitulleista amerikkalaistuotteille ja sitoutuu ostamaan suuria määriä muun muassa amerikkalaista nesteytettyä maakaasua.
Mutta mistä oikeastaan on nyt sovittu ja mistä ei? Mitä hyvää ja huonoa diilissä on EU:n kannalta, ja kuka tässä voittaa – vai voittaako kukaan?
Yleistulli nousee, mutta odotettavissa lukuisia sektorikohtaisia poikkeuksia
Syntynyttä sopua voidaan luonnehtia EU:n näkökulmasta parhaimmillaankin torjuntavoitoksi. Viidentoista prosentin yleistulli tarkoittaa, että sopimuksen astuessa voimaan tullit nousevat viisi prosenttiyksikköä. Huhtikuusta lähtien EU-tuotteita on nimittäin pääsääntöisesti sitonut 10 prosentin yleistulli Yhdysvaltojen markkinoilla.
Eurooppalainen autoteollisuus voi hieman hengähtää helpotuksesta. EU:ssa tuotettujen autojen tulli laskee 27,5 prosentista 15 prosenttiin, kun yleistulli koskee jatkossa myös autosektoria.
Myös muita sektorikohtaisia poikkeuksia on luvassa. Esimerkiksi puolijohteiden, kriittisten materiaalien sekä joidenkin maataloustuotteiden osalta neuvottelut jatkuvat. Kirjoitushetkellä on epäselvää, mitä on sovittu lääketeollisuuden osalta. EU-viranomaiset kuitenkin lupailevat, ettei lääkkeiden tulli nouse yleistullia korkeammaksi.
Yksityiskohtia saataneen odotella elokuun alkuun asti, jolloin Yhdysvaltojen ja EU:n on määrä julkaista yhteinen lausunto. Kauppasopimusten neuvottelu vie usein vuosia, joten on odotettavissa, että perjantain jälkeenkin on useita avoimia kysymyksiä.
EU:n talous kärsii mutta ei suistu raiteiltaan
Jos 15 prosentin yleinen tullitaso jää tällä erää pysyväksi, tullit asettuvat jopa yli 10 prosenttiyksikköä korkeammalle tasolle kuin missä ne olivat ennen Trumpin toista valtakautta. Kun myös euron valuuttakurssi dollariin nähden on vahvistunut lähes kahdeksan prosenttia huhtikuun jälkeen, on selvää, että EU:n kilpailukyky kärsii ainakin jossain määrin.
EU sai huonomman diilin kuin Iso-Britannia, jota sitoo vain 10 prosentin yleistulli. Kun huomioidaan, että punta on myös vahvistunut euroa maltillisemmin dollariin nähden, brittiyritysten kilpailukyky Yhdysvaltojen markkinoilla on kärsinyt suhteessa vähemmän.
Trumpin hallinnon selkeä tavoite näyttää olevan, että tullit asettuvat kautta linjan selvästi aiempaa korkeammalle – pääsääntöisesti vähintään 10 prosenttiin. Näin ollen mahdollisuuksia tullien välttämiselle esimerkiksi kauppaa uudelleen reitittämällä on vähemmän. Toisin olisi, jos jotkut maat saisivat nauttia hyvin matalista tulleista.
Yleisesti ottaen korkea tullitaso tarkoittaa, ettei EU:n kilpailukyky suhteessa moniin muihin toimijoihin heikkene niin dramaattisesti kuin äkkiseltään voisi ajatella.
Korkea tullitaso lisää toki amerikkalaisyritysten kannustimia siirtää tuotantoa kotimaahan. Tuotannon siirtämiseen liittyy kuitenkin suuria epävarmuuksia. Investointilaskelmissa tuontitullit ovat vain yksi vaikuttava tekijä. Yritysten on otettava huomioon myös esimerkiksi rahoitus- ja työvoimakustannukset sekä näiden saatavuus.
Siinäkin tapauksessa, että tuotannon siirtäminen Yhdysvaltoihin tuonnin korvaamiseksi nähtäisiin kannattavana, kyseessä on hidas prosessi. Etenkään uusia tuotantolaitoksia ei rakenneta yhdessä yössä. Kuka on enää rakentamassa tehtaita, jos maahanmuuttoa rajoitetaan yhä ankarammin ja Yhdysvalloissa vallitsee jo täystyöllisyys?
Tosiasia on, että korkeista tulleista huolimatta monet amerikkalaisyritykset ostavat jatkossakin tuotteensa ja komponenttinsa eurooppalaistoimittajilta, ja laskun maksaa amerikkalainen kuluttaja. Näin on etenkin korkean arvonlisän tuotteissa. Yhdysvallat ei siis ole tilanteen voittaja, koska protektionistisessa maailmassa voittajia ei ole.
Epävarmuus poistuu vai poistuuko?
Kauppasovun merkittävin positiivinen vaikutus on, että joku sopu syntyi. Yritykset ovat taitavia sopeutumaan erilaisiin tilanteisiin, kunhan tilannekuva on selvä.
Jos 15 prosentin yleistulli nyt pitää, yritykset voivat sopeuttaa toimintaansa sen mukaisesti. Mutta pitääkö se? Trumpin hallinnon kanssa toimittaessa suurimmaksi haasteeksi on muodostunut luottamus. Mitä hyötyä on neuvotella ja sopia, jos sovitusta livetään heti tilaisuuden tullen?
Laiha sopukin on parempi kuin lihava riita, mutta monet yksityiskohdat ovat yhä auki ja siksi vaikutusarvioiden tekeminen on vaikeaa. EU:n talous ottaa osumaa mutta ei romahda, vaikka yleinen tullitaso nousee.
Sitten on vielä elefantti huoneessa. Tekikö EU neuvottelujen yhteydessä jotain myönnytyksiä Yhdysvalloille esimerkiksi sen suhteen, millä ehdoin EU voi käydä kauppaa Kiinan kanssa jatkossa?
Jos teki, niin yksien neuvottelujen päättyminen on vain uusien alku.
Minna Kuusisto
Kommentoi