Monet ovat ällistelleet Kiinan nopeaa talouskasvua menneinä vuosina. Ja nopeaa kasvu on ollutkin, joskin hidastumaan päin.
Kehitystaloustieteen konvergenssihypoteesin mukaisesti Kiina on ollut ja on vieläkin ns. catch-up-vaiheessa. Toisin sanoin ottamalla käyttöön markkinatalouden mekanismeja sekä ennen kaikkea avautumalla maailmalle, se on kyennyt kasvamaan nopeasti.
Kiina on myös surutta lainannut teknologioita ulkomailta. Sekin on täysin normaalia ja pääosin toivottavaakin – vähemmän kehittyneet maat kopioivat parhaita tekemisen tapoja ulkomailta näin kiihdyttäen talouskasvuaan ja parantaen kansalaistensa elinoloja.
Neuvostoliitto kasvoi, kunnes pää tuli vetävän käteen
Kiinan menneiden vuosien nopea talouskasvu ei ole yllätys. Neuvostoliittokin kasvoi toisen maailmansodan jälkeen nopeasti ja kaikki tiedämme, kuinka mätä sen talousjärjestelmä lopulta osoittautui olevan.
Yleisesti ottaen kuitenkin sama mekanismi toimii aina: kun tietyt talouskasvun tekijät saadaan oikeaan asentoon, kasvaa matalasti kehittynyt maa nopeasti, mutta ajan myötä kasvu poikkeuksetta hidastuu. Maakohtaisista rakenteellisista tekijöistä riippuu, missä vaiheessa ja kuinka paljon talouskasvu hidastuu.
Neuvostoliitto oli puhdas suunnitelmatalous, ja ainakin taloustieteilijän on helppo nähdä, miksi tämä “hyvä idea” oli totaalinen katastrofi. Tähän sopii varsin hyvin yksi lempisitaateistani: “The curious task of economics is to demonstrate to men how little they really know about what they imagine they can design.”
Kiina ei ole Neuvostoliitto, vaikka samankaltaisuuksia onkin.
Kiinan autoritäärinen markkinatalous tuskin kantaa
Kiina on kummallinen yhdistelmä autoritääristä hallintoa ja markkinataloutta. Se ei välttämättä johda taloudelliseen katastrofiin samalla tavalla kuin Neuvostoliitto, jos se pystyy jotenkin pitämään kiinni markkinataloudellisista mekanismeistaan. Tämä on vahva oletus. Mitä kauemmin yksinvaltias, tässä tapauksessa Xi Jinping, pysyy vallassa, sitä mielipuolisemmaksi järjestelmä tyypillisesti muuttuu ja usein markkinatalouden toiminta järkkyy siinä samalla.
Xi on nyt ollut vallassa kymmenisen vuotta. Diktaattorien parasta ennen päiväyksen sanotaan olevan noin 20 vuotta vallassa, jonka jälkeen alkaa perinpohjainen sekoilu. Toivotaan, ettei viisaus päde tässä tapauksessa.
Kiina on myös korruptoitunut valtio. Samalla korruptioon vedoten nykyjohto on raivannut pois poliittisia vastustajiaan. Kestävä talouskasvu ja korruptio eivät ole kavereita keskenään. Maa voi toki muuttua ja kyetä kitkemään tai edes vähentämään korruption ikäviä vaikutuksia. Mutta vaikeaa se on, ja korruption kitkentä on yksi monista Kiinan tulevaisuuden haasteista.
Kiinan talouskasvun hidastuessa kommunistinen puolue on panostanut tasaisempaan tulonjakoon poliittisen vakauden vuoksi. Valitettavasti samalla saatetaan heikentää talouskasvun ajureita.
Pelottava, mutta realistinen tulevaisuuden skenaario
Seuraavassa kirjoitan auki yhden skenaarion. Se ei ole ennuste, vaan yksi mahdollinen kehityskulku.
Kiinan talouskasvu tulee hidastumaan merkittävästi konvergenssihypoteesin mukaisesti, ja maa lukkiutuu keskituloansaan (“middle income trap”). Toisin sanoin maa jämähtää tietylle tulotasolle, kenties alemmalle kuin demokraattinen valtio samassa tilanteessa jäisi.
Kiina on korruptoitunut ja demokratiaa vailla oleva maa. Tällaisessa ympäristössä innovointi vähenee ennen pitkää, taloudelliset kannustimet hämärtyvät ja pitkän aikavälin kestävä talouskasvu hidastuu.
Demokratiaan ja markkinatalouteen liittyvät palautemekanismit eivät toimi autoritäärisessä ja korruptoituneessa maassa. Bruttokansantuotteella mitaten Kiina saattaa ajaa Yhdysvaltojen ohi, koska se on väestöltään suuri maa, mutta hyvinvointia luovaksi innovaatioveturiksi siitä tuskin on.
Talouskasvun hidastuessa maan johto on pulassa. Ja syyhän ei ikinä ole “diktaattorin”, joten syyttävä sormi osoittaa helposti maan rajojen ulkopuolelle. Geopoliittisten jännitteiden lisääntyminen tulee vähentämään talouskasvua ja investointeja Kiinaan (näin on toki jo tapahtunutkin). Kuulostaako tutulta?
Kunpa Kiinaa johtaisi nyt ja tulevaisuudessa rauhaa rakastava ja rakentavasti ratkaisukeskeinen henkilö ilman nationalistista hurmiota. Valitettavasti kommunististen puolueiden johtoon harvoin sellaisia hahmoja valikoituu.
Mauri Kotamäki
Kommentoi