I have earned these pearls – minä olen todellakin ansainnut nämä helmet, Carla Harris totesi itsevarmasti. Nordic Business Forumin (NBF) päälavalla esiintynyt Harris kipusi asemaansa Morgan Stanleyn varatoimitusjohtajaksi aikana, jolloin wokesta ja DEI:stä ei ollut kuultu sanaakaan. Helmet kaulalla olivat isot ja arvokkaat.
Nelisenkymmentä vuotta sitten musta nainen oli Wall Streetillä mustan joutsenen kaltainen harvinaisuus. Harris lähti uransa alussa niin sanotusti takamatkalta, sinne takamatkalle ollaan palaamassa. Jatkossa akka osaa (taas) tiskata pimeässä. Zeitgeist sattuu nyt olemaan sellainen, että esimerkiksi sanat naispuolinen, diversiteetti ja etnisyys ovat kielletyllä listalla.
Harrisin perusviesti oli, että jos sinut kutsutaan huoneeseen, sinä todellakin kuulut siihen huoneeseen. Paikka huoneessa pitää kuitenkin ansaita omilla näytöillä, ja sen mukaisesti tulee myös käyttäytyä. Seinäruusuksi ei saa jättäytyä. Pankkinaisen viesti oli meritokratinen. Paikat auringossa tulee ansaita, niiden saavuttaminen tulee olla kaikkien kyvykkäiden ulottuvilla. Ilman poikkeuksia, ilman syrjimisiä.
Tarkastin NBF:n toiselta perustajalta, Hans-Peter Siefeniltä, kuinka Carla Harris pärjäsi puhujana Messukeskuksen päälavalla vajaa kymmenen vuotta sitten. Varsin mallikkaasti. Hän on yhä, kaikkien satojen ja satojen puheenvuorojen jälkeen tapahtuman top kolmosessa. Ei paskemmin mustalta naiselta – miesvaltaisen yleisön edessä. Edesmenneen Hans Roslingin ykköspaikasta Harris jäi juhamietomaiset vaivaiset 0,01 pistettä.
Ystävälläni Petrillä on hieno mantra. Hänen mukaansa meillä tulee olla kyky keskustella sekä hyvien asioiden huonoista puolista että huonojen asioiden hyvistä puolista. Aika harva siihen kuitenkaan pystyy, koska hyvät asiat ovat pelkästään hyviä ja huonot ovat pelkästään huonoja. Eurooppa hyvä, Yhdysvallat paha.
Harva on vielä valmis keskustelemaan DEI:n eli monimuotoisuuden ja yhdenvertaisuuden ylilyönneistä. Jenkkifirmoissa työskennelleet ystävät ovat kertoneet työelämän persoonapronominimiinakentän vaaroista, jossa väärällä termillä tai vitsillä ura lensi kertaheitolla taivaan tuuliin. Ihmisistä tuli kuin yhdessä yössä oletettuja.
Suomessa hullutuksen pahimmilta ylilyönneiltä onneksi vältyttiin. Eikä vähiten siksi, ettei kaunis kielemme tunne persoonapronominien sukupuolia. Hän on neutraalisti hän, ja ihminen voi olla arkisesti myös se, tuo tai tämä.
Suomessa woke, eli herännäisyyden aika, ja tämän serkku DEI menivät pääsääntöisesti ohi muilta paitsi perussuomalaisilta, jotka yrittivät tuoda Amerikan-herkkua kotimaiseen keskusteluun. Se ei lähtenyt lentoon kovasta yrityksestä huolimatta. Tasa-arvo suojasi meitä uuden mantereen älyttömyyksiltä niin työelämässä kuin koulumaailmassa.
Trumpin mellastaessa rapakon takana kuin norsu kuuluisassa posliinikaupassa tasa-arvoon ja diversiteettiin liittyvät teemat ovat saaneet niskalaukauksen. Esimerkiksi ylimmän kenraalikunnan johdosta puhdistettiin kaksi henkilöä. Toinen oli porukan ainoa nainen ja toinen ainoa musta, loput ovatkin sitten astetta valkoisempaa, samankaltaista mieskuntaa. Luonnollisesti ihonvärillä tai sukupuolella ei ollut mitään tekemistä potkujen kanssa.
Positiivinen diskriminaatio on syrjimistä siinä missä normaalikin diskriminaatio. On kuitenkin hyvä pitää mielessä, että ihmisillä on tapana suosia itsensä kaltaisia esimerkiksi rekrytointitilanteissa.
Snautserin omistaja suosii snautserin omistajaa.
Kim Väisänen
Kommentoi