Syksyllä 1983 Mauno Koiviston ja toimittajien välit ajautuivat karille. Moniselitteisen ja varsin kryptisen presidentin sanomisia tulkittiin hänen itsensä mielestä liikaa rivien välistä.
Kun Manua ei kaikin ajoin ymmärretty, erilaisia selvennyksiä ja täydennyksiä olisi kaivattu. Niitä vastavalittu presidentti oli taas haluton tarjoamaan. Tilanne ajautui niin sanottuun sopuli-kriisiin.
Suivaantunut Koivisto antoi Åbo Underrättelser -lehdelle haastattelun, jossa hän vertasi toimittajia massavaeltaviin jyrsijöihin, sopuleihin, joilta puuttuu oma tahto. Hän lausui, että ”näyttää siltä, että [medialla] on mielipidejohtajia, joita muut sitten seuraavat kuin sopulilauma. Tästä lähtien pidän huolta, ettei kukaan selitä ajatuksenjuoksujani – en edes minä itse”.
Jälkimmäinen piti ainakin paikkansa. Selityksiä ei annettu, vaikka niitä olisi usein tarvittu. Kaiken lisäksi sopuleilla ei ole johtajia, alfaurokset ja -naaraat puuttuvat. Parviälyllä mennään tunturin rinnettä ylös ja alas.
Tämän päivän samaan suuntaan paahtava sopulilauma eivät ole toimittajat vaan me sijoittajat. Kun mittarit osoittavat kaakkoon, ei olla köyhiä eikä kipeitä. Laadukas samppanja virtaa tilaisuuksissa, ja rahaa on jaossa kuin Paavo Arhinmäen löysimmissä puheissa.
Taloustieteissä tälle on oma terminsä, sikasykli. Sillä tarkoitetaan virheellistä ajoitusta tai itse voimistettua kannattavuuden tuhoa. Kun sianlihan hinta nousee, tuottajat lisäävät tuotantoaan ja uusia yrittäjiä tulee alalle. Tämä taas romahduttaa sianlihan hinnan.
Samalla tavalla toimii sijoitusmarkkina. Kuumassa markkinassa huonojenkin yritysten arvostus nousee, ja hyvien suorastaan räjähtää käsiin. Tällä kertaa alalla sairastuttiin laajalti yksisarvisjahtiin. Siis etsimään ja rahoittamaan yritysaihioita, joiden valuaatio eli arvostus rikkoo maagisen miljardin dollarin tai euron rajan.
Järki palasi kuitenkin sijoittajien päähän, kun korot nousivat ja taloussuhdanne jäähtyi yleisesti. Tätä nykyä arvostukset on korjattu realistisemmalle tasolle. Yritysten, varsinkin ohjelmistopohjaisten, arvostusten piikki oli loppuvuodesta 2021. Tuolloin lokakuussa SaaS-yritysten yrityskauppojen arvostuksen mediaani exit-kerroin oli noin 14 kertaa vuosiliikevaihto.
Nyt liikevaihtokerroin on valahtanut 3-4x tasolle. Arvostustasosta on siis kadonnut noin kymmenen x liikevaihdosta. Yksisarvisvaluaatiosta, miljardista, on monella jäljellä ainoastaan neljännes tai vähemmän. Kun kesällä 2021 uusia yksisarvisia listattiin kaksi per päivä, kesällä 2023 niitä löytyi ainoastaan kaksi per kuukausi. Monen yksisarvisen otsauloke on lerpahtanut yläviistosta apeasti maata kohti.
Mitä isot edellä sitä pienet perässä. Löysän ja korottoman rahan holtiton holvaaminen ei jäänyt pääomasijoittajien yksinoikeudeksi.
Markkinoilla nähtiin muun muassa erikoinen ajanjakso, jolloin jopa käytettyjen autojen hinta poikkeuksellisesti nousi. Kymmenen vuotta vanhojen autojenkin arvo ponnahti ylöspäin. Ilo loppui kuitenkin lyhyeen. Myös ylikuumentuneella asuntomarkkinalla siirryttiin helleaallosta suoraan jääkauteen.
Tämä sama sikasyklinen arvostustasojen epäterve nousu on nähty ennen finanssikriisiä, ja ennen 90-luvun lamaa. Ikävä kyllä sijoittajan ja kuluttajan muisti on lyhyt.
Viimeistään kymmenen vuoden kuluttua koemme saman uudelleen.
Tämä kerta on silloin jo unohdettu.
Kim Väisänen
Kommentoi