Pistäydyin ensimmäistä kertaa demokratian syntysijoilla Ateenassa. Kokemus oli niin sanotusti silmiä avaava, erityisesti yhden asian suhteen, josta ei kannata Pohjolan perukoilla ottaa mallia.
Aivan ensimmäiseksi kaupunkiin saapuessa kiinnittää huomion niiden paljouteen. Niitä on ihan joka paikassa. Ei löydy sellaista sivukatua, jonne ne eivät olisi levittäytyneet. Aivan kuin ne olisivat lisääntyneet pupujussimaisella vauhdilla.
Ei, en viittaa Ateenan legandaarisiin kulkukissoihin ja -koiriin, joita Guardianin haastatteleman eläinaktivistin mukaan voi olla kaupungissa jopa kaksi miljoonaa vaan autoihin. Niitä Kreikan pääkaupungissa nimittäin riittää.
Siinä missä Helsingissä on 0,43 autoa kaupunkilaista kohti, ja autoilun mekkana pidetyssä Espoossa vain 0,37 per henkilö, Ateenassa niitä on lähes 0,8 per asukas. Ateena pesee siis Helsingin ja Espoon 2-0 autojen määrässä.
Autojen keski-iässä peli taas kääntyy Helsingin ja sen rikkaan pikkusisaruksen eduksi. Espoosta löytyvät Suomen nuorimmat autot. Tosin eivät nekään ihan vastasyntyneitä ole. Nelipyöräisten keski-ikä on 8,7 vuotta, kun taas Akropoliksen ympäristö on täytetty noin 17 vuotta vanhoilla kärryillä. Pitkittynyt talouskriisi maassa ei ole kannustanut uuden menopelin hankkimiseen.
Paikallisopas kertoi autojen määrän selittyvän sillä, että aiemmin paikallisliikenteen aneemisuus pakotti nelihenkisen perheen hankkimaan vähintään kolme autoa, jos mieli saavuttaa työ- tai opiskelupaikkansa järkevässä ajassa. Sittemmin esimerkiksi metrolinjoihin on panostettu voimakkaasti. Kun auton säilytys kadunvarressa on olemattoman hintaista, eivät ikäloput kotterot mihinkään katoa.
Itse muutin Helsinkiin 2010-luvun taitteessa. Tuolloin pääkaupungissa harjoitettiin varsin ateenalaista pysäköintipolitiikkaa. Auton asukaspysäköinnin hinta oli kokonaista kolme euroa per kuukausi. Vuoden kokonaiskustannukseksi muodostui vaivaiset 36 euroa.
Vaikka kokoomus urhoollisesti taisteli vuosia parkkeerauksen markkinahintaisuutta vastaan, joulukuussa 2023 kuukausikustannus kaksinkertaistuu keskeisillä alueilla, saman vuoden aikana kolmestakymmenestä eurosta kuuteenkymmeneen euroon kuussa. Reilussa vuosikymmenessä hinta on taas kaksikymmenkertaistunut. Tosin lähtötaso ei korkealla ollut.
Oletettavaa on, että markkinahintaa lähestyvä pysäköinti taikoo viimeisetkin autoraadot pois katujen varsilta Stadissa. Tämä taas vapauttaa lisää parkkipaikkoja niitä aidosti tarvitseville.
Vaikka somessa välillä kerrotaankin kauhutarinoita pientuloisesta ullanlinnalaisesta, jonka elämänlaadun uusi pysäköintihinnoittelu romuttaa, hintaero reilun parin sadan euron hallipaikkaan pitää ulkoparkin hinnan kilpailukykyisenä. Jos auton säilytys on kadun varressa liian kallista, naapurikunnista löytyy lääniä, ja sopivamman hintaisia asuntoja.
Ateenassa oli osattu yksi autoihin liittyvä asia paremmin kuin Stadissa. Aika moni kävelykatu oli oikeasti kävelykatu. Niille autoilla ei ollut mitään asiaa, ei se edes yrittämällä onnistuisi, kun rakenteet estävät kaiken moottoriliikenteen. Sellaisia ei ole pääkaupungissa nimeksikään. Jos yksityisliikenne on saatu kadulta karsittua niin se ei koske takseja ja jakeluliikennettä.
Puolikävelykatu on tuskainen kokemus sekä kävelijöille että autoilijoille.
Kim Väisänen
Kommentoi