Kuluttajahintojen nopea nousu on alkanut tuntua suomalaisten kukkaroissa. Inflaatio on kiihtynyt kevään aikana normaalista kahdesta prosentista 6,7 prosenttiin. Lähes kaikki tavarat ja palvelut kallistuvat nyt nopeasti.
Vaistomaisesti moni on huutanut valtiota apuun. Verot nostavat kuluttajahintoja, joten on luontevaa ajatella, että veroja alentamalla valtio voisi hillitä inflaatiota. Varsinkin polttoaineet ovat kallistuneet vauhdilla, joten polttoaineverotuksen keventämistä on vaadittu pitkin talvea.
Voiko valtio oikeasti auttaa?
Alkuun on syytä hahmottaa ongelman mittaluokkaa ja arvioida, paljonko inflaation hillitseminen veroalennuksilla maksaisi.
Tätä varten meidän on alkuun selvitettävä, kuinka paljon kaikki suomalaisten kotitalouksien ostamat tavarat ja palvelut maksavat yhteensä. Vastaus löytyy tilastoista: viime vuonna summa oli 128 miljardia euroa. Se on valtava rahasumma.
Kun hinnat nousevat, kulutusmenojen summa kasvaa. Normaaleina aikoina inflaatio paisuttaa sitä noin 2 prosenttia vuosittain. Se tarkoittaa kotitalouksille noin 2,6 mrd. euron lisämenoja hintojen nousun vuoksi.
Nyt kun inflaatio on kiihtynyt 6,7 prosenttiin, kulutusmenojen summa kasvaa 8,6 mrd. euron vuosivauhdilla. Eli jos tänä vuonna haluamme ostaa kaiken sen mitä viime vuonnakin, niin tarvitsemme rahaa 8,6 mrd. euroa enemmän.
Jos siis yritämme siirtää tavallista nopeamman inflaation valtion piikkiin alentamalla hyödykeveroja, se maksaisi noin 6 mrd. euroa. Se on iso raha valtion budjetissa. Se on esimerkiksi enemmän kuin Suomi käyttää maanpuolustukseen. Tuollainen summa suunnilleen tuplaisi julkisen talouden kestävyysvajeen[1].
Tämä laskelma vieläpä aliarvioi kustannuksen, sillä se olettaa, että veroalennus siirtyisi täysimääräisenä kuluttajahintoihin. Käytännössä niin käy harvoin. Yleensä yritykset ottavat osan välistä ja kasvattavat voittomarginaalejaan.
Lisäksi veronalennusten tuoma apu inflaation on tilapäinen. Hyödykeverojen kevennys laskee hintoja kertaluontoisesti. Se ei poista taustalla jyllääviä inflaatiopaineita. Hinnat jatkavat nousuaan heti veronalennuksen jälkeen. Pian hinnat nousisivat ohi sen, mistä lähdettiin.
Talousmatematiikka on tässä kohtaa varsin armotonta: veroalennuksen vaikutus hintoihin on tilapäinen, mutta sen aiheuttama budjettivaje olisi pysyvä. Vuoden päästä joutuisimme jälleen tekemään samanlaisen veronalennuksen, ja kasvattamaan budjettivajetta entisestään. Valtion budjettivaje, joka on jo nykyään kestämätön, kasvaisi pian täysin mahdottomaksi.
Kaiken kukkuraksi veronalennukset voimistavat inflaatiopaineita ja pahentavat alkuperäistä ongelmaa. Veronkevennykset toimivat elvytyksen tavoin ja kasvattavat kokonaiskysyntää, mikä kuumentaisi entisestään ylikuumentunutta kansantaloutta.
On siis perusteltua todeta, että inflaation hillintä veronalennuksilla on pähkähullua talouspolitiikkaa. Valitettavasti siinä on vahvaa populistista vetovoimaa.
Varsinkin bensavero herättää siinä määrin tunteita, että mielipiteisiin on vaikea vaikuttaa järkiargumenteilla. Polttoaineet ovat kuitenkin vain yksi osa inflaatio-ongelmaa. Niiden kallistuminen selittää tällä hetkellä vain noin viidenneksen kuluttajahintojen noususta.
Silti poliitikoille houkutus voi olla sietämätön. Monessa maassa tähän onkin langettu. Suomessa vaalit lähestyvät, ja veroale tuo nopean ja näkyvän helpotuksen, mutta kustannukset näkyvät vasta myöhemmin, vaalien jälkeen.
Voi vain toivoa, että Suomessa ollaan viisaampia. Valtion kulutusluotolla ei voi taikoa kalliimpia hintoja pois.
Suomen talouden menestyksen taustalla ei ole valtavat luonnonvarat, hyvä sijainti tai sattuma. Täällä on osattu toteuttaa fiksua talouspolitiikka. Ehkä tässäkin järki voittaa.
Juha Itkonen
[1] Valtiovarainministeriö arvioi keväällä 2022 kestävyysvajeen olevan noin 7 mrd. euroa.
Kommentoi