Suomessa kuluttajahinnat ovat muihin EU-maihin verrattuna jokseenkin korkeat, eivätkä alkoholijuomien hinnat tee tässä poikkeusta. Itse asiassa alkoholi oli Eurostatin tilastojen mukaan EU:n tyyreintä vuonna 2018 nimenomaan meillä. Samasta tilastosta selviää, että muita kalliin alkoholin EU-maita Suomen jälkeen ovat Irlanti, Ruotsi, Kreikka, Iso-Britannia sekä Viro (!).
Kukin edellä mainittu valtio on verrattain kireä alkoholin verottaja. Kyseisistä maista jokainen kuului myös oluen valmisteverotasolla mitattuna EU:n kuuden kireimmän verottajan joukkoon. Ei toki sovi unohtaa, että alkoholin hintaan vaikuttaa moni muukin asia kuin pelkkä alkoholijuomavero.
Alkoholin verotus on harmonisoitu EU:ssa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että EU:n jäsenmaiden on noudatettava yhteisiä säädöksiä, jotka koskevat mm. alkoholiverotuksen rakennetta, verojen vähimmäismääriä ja veropohjaan lukeutuvia tuotteita. Valmisteverotasot ovat kuitenkin kunkin maan itsensä päätettävissä, kunhan vähimmäisvaatimukset täyttyvät.
Oluen valmisteveron tapauksessa jäsenmailla on myös vapaus soveltaa alennettuja valmisteverotasoja ”pienten riippumattomien panimoiden valmistamaan olueen”. Muiden muassa Suomi on EU:n jäsenvaltio, joka on halunnut suoda tämän edun pienille panimoille. Valtion budjetissa pienpanimoiden verohuojennuksen arvioidaan pienentävän alkoholiverotuottoja noin 14 miljoonaa euroa vuonna 2020.
Pienpanimo saa alennuksen, jos se alittaa tietyt tuotantorajoitukset ja on sekä oikeudellisesti että taloudellisesti riippumaton muista panimoista. Pienpanimoalennuksen tarkoitus on valtiovarainministeriön mukaan ”tukea ja elvyttää paikallista oluen tuotantoa sekä kompensoida pienten ja suurten panimoiden välisiä kustannuseroja”.
Mitä pienempi tuotanto sitä suurempi alennus
Panimo voi saada Suomessa pienpanimoalennuksen oluen alkoholiverosta, mikäli panimo tuottaa ja luovuttaa kulutukseen kalenterivuoden aikana olutta enintään 15 000 000 litraa.
Mitä pienempi on pienpanimon vuotuinen oluentuotanto, sitä suuremman osan pienpanimoalennusta voi oluen alkoholiverosta saada. Pienpanimoalennus vähentää maksettavaa alkoholiveroa (maksettavan alkoholiveron määrää) seuraavasti:
- 50 % siltä osin kuin tuotetun oluen määrä on enintään 500 000 litraa,
- 30 % siltä osin kuin tuotetun oluen määrä on yli 500 000 mutta alle 3 000 000 litraa,
- 20 % siltä osin kuin tuotetun oluen määrä on yli 3 000 000 mutta enintään 5 500 000 litraa ja
- 10 % siltä osin kuin tuotetun oluen määrä on yli 5 500 000 mutta enintään 10 000 000 litraa.
Toisin sanoen, mikäli panimo tuottaa ja luovuttaa kulutukseen kalenterivuonna 750 000 litraa olutta, se saa ensimmäisestä 500 000 litrasta olutta pienpanimoalennusta 50 % ja lopusta 250 000 litrasta 30 %.
Jos panimo tuottaa kalenterivuodessa olutta yli 15 000 000 litraa, panimo menettää alennuksen kokonaan.
Jos siis 14 999 999 litraa keskiolutta tuottava panimo tuottaisi olutta vielä kaksi litraa lisää, panimolle mätkähtävä alkoholivero kasvaisi tästä noin 39 000 eurolla. Pienpanimoiden kasvua kannustavasta näkökulmasta olisi ainakin teoriassa perusteltua, ettei alennus loppuisi ns. ”kuin seinään”, vaan höylääntyisi pois vähitellen tuotannon kasvaessa.
Alkoholiveron pienpanimoalennus alentaa enimmillään maksettavan alkoholiveron puoleen.
Mutta paljonko oluessa ylipäätään on alkoholiveroa?
Oluesta perittävä alkoholivero perustuu lähtökohtaisesti oluen määrään ja alkoholipitoisuuteen. Mitä suurempi ja alkoholipitoisempi juoma, sitä korkeampi vero. Oluen myyntihinta ei vaikuta millään lailla alkoholiveron määrään.
Oluen alkoholivero vuonna 2020 on 0,365 euroa puhdasta alkoholisenttilitraa kohden, mikäli alkoholipitoisuus on suurempi kuin 2,8 %. Miedompia oluita verotetaan hieman kevyemmin.
Esimerkiksi, 33 senttilitrassa 4,7 %:n vahvuista olutta on puhdasta alkoholia 1,551 senttilitraa. Alkoholivero on tällöin 1,551 cl * 0,365 €/cl = 0,57 €.
Mikäli panimo täyttää pienpanimoalennusta koskevat kriteerit, se saa osan alkoholiverostaan anteeksi. Kuten yllä todetaan, alennuksen määrä riippuu panimon tuotannon laajuudesta ja valmistuserästä.
Seuraavassa taulukossa on esitetty laskelmia, kuinka paljon eri kokoisten panimoiden valmistamaan olutpullolliseen (33 cl) määräytyy alkoholiveroa. Yksinkertaisuuden vuoksi laskelmissa oletetaan, että pienpanimoiden tuotanto koostuu pelkästään 4,7 %:n vahvuisesta oluesta.
| Panimon oluttuotanto (l/kalenterivuosi) | Oluen verotaso keski-määrin (€/cl puhdasta alkoholia) |
Alkoholivero |
Alkoholivero + alkoholiverosta aiheutuva alv (€/33 cl*) |
Alkoholiverosta seuraava veron osuus (sis. alv) 2,00 € oluesta |
| 500 000 | 0,1825 | 0,28 | 0,35 | 18 % |
| 1 000 000 | 0,219 | 0,34 | 0,42 | 21 % |
| 5 000 000 | 0,2336 | 0,36 | 0,45 | 22 % |
| 10 000 000 | 0,2829 | 0,44 | 0,54 | 27 % |
| 14 999 999 | 0,3102 | 0,48 | 0,6 | 30 % |
| 15 000 000 | 0,365 | 0,57 | 0,7 | 35 % |
* 4,7 % alkoholia sisältävä olut
Oluen arvonlisäverokanta on 24 %. Jos oletetaan, että valmistevero siirtyy täysimääräisesti lopputuotteen arvonlisäverottomaan hintaan, arvonlisävero voimistaa valmisteveron hintavaikutusta. Toisin sanoen, jos valmistevero muuttuu eurolla, tuotteen arvonlisäveroton hinta muuttuu yhdellä eurolla. Arvonlisäverollinen hinta muuttuu puolestaan 1,24 euroa.
Esimerkiksi 2,00 euron pienpanimo-oluen (4,7 %) hinnasta alkoholijuomaverosta aiheutuvan verorasituksen (alv huomioiden) osuus on 18–30 %. Neljän euron hintaisen pienpanimo-oluen vastaava vero-osuus olisi puolestaan 9–15 %.
Jos pienpanimo-oluen hinnan mieltää kalliiksi, syy on pääasiassa muualla kuin alkoholiverossa. Kun pienpanimoalennuksen tarkoituksena on tasata pienten ja suurten panimojen välisiä kustannuseroja, voidaan todeta, että verotuki palvelee tarkoitustaan.
Janne Kalluinen
Kommentoi