Faktapohjainen keskustelu autoista on erityisen vaikeaa. Ei vain siksi, että käytössä on politiikasta tuttuja vaihtoehtoisia faktoja, vaan koska autoilussa jyräävät tunteet. Huomasit sen todennäköisesti tämänkin päivän aamuliikenteessä.
Monen perusinsinöörin ”järkivalinta” paljastuu lähemmässä tarkastelussa fiilispohjaiseksi. Vähintään on mietitty, mitä kaverit ja kollegat sanovat. Ja nyt valinnan pitää olla myös vastuullinen.
Autoilu on tienhaarassa niin toimialana kuin liikkumismuotona. Pandemian aiheuttama autokaupan notkahdus on pieni mutka matkalla, jota hallitsevat käyttövoimien, sääntelyn ja auton käyttötapojen muutokset.
Suomessa autoilijoiden suhde menopeliinsä on ollut perin amerikkalainen, muuallakin kuin Pohjanmaalla. Vaikeakulkuisessa maassa henkilöauto oli merkki vapaudesta, nopeudesta ja menestyksestä jo sata vuotta sitten.
Ensin statusta haettiin auton omistamisesta, sittemmin autotyypistä ja varsinkin merkistä. Käyttövoima on kohtuullisen uusi tapa erottautua liikenteessä.
Kun perinteiset valmistajat halusivat kaiken irti investoinneistaan polttomoottorien teknologiaan, markkinoille syntyi tilaa uusille toimijoille.
Tesla teki sähköautosta haluttavan tuotteen ja loput voi lukea yhtiön pörssikurssista. Teslan markkina-arvolla voisi tällä erää ostaa pois suunnilleen kaikki muut autovalmistajat. Tämä kertoo sijoittajien hysteriasta, mutta myös merkin katu-uskottavuudesta.
Hinnaltaan täyssähköautot olivat pitkään taviskuluttajan ulottumattomissa. Lisäksi niiden latausinfran rakentaminen on ollut hidasta. Siksi sillaksi sähköautoiluun tarvittiin töpselillä ladattavat hybridit, joissa voimanlähteenä on akun lisäksi myös bensiini- tai dieselkone. Autoalan tiedotuskeskuksen mukaan ne olivat viime vuonna autokaupan nopeimmin kasvava segmentti.
Hybridien päästöt ovat paperilla pieniä. Autoleasingyhtiö Leaseplanille viime vuoden lopulla käytöstä palautetut mallit kertoivat toista tarinaa. Todellinen kulutus olikin moninkertainen valmistajien ilmoittamaan nähden.
Syy oli yksinkertaisesti se, ettei hybridiä määrittelevää ominaisuutta eli sähkölatausta ollut käytetty riittävästi. Irvokkaimmissa tapauksissa latauskaapeliin ei ollut edes koskettu.
Kyse ei voi olla vain työsuhdeautoilijan välinpitämättömyydestä, vaan autoedun sääntelystä ja autopolitiikan ohjauksesta yrityksissä.
Vapaa autoetu ei varsinaisesti houkuttele näkemään vaivaa latauksen eteen. Polttoaineiden ohella myös kotilatauksen kulut pitäisi voida ohjata työantajalle, koska työntekijä maksaa siitä jo autoedun arvossa.
Sen sijaan työsuhdeauton käyttöetu ohjaa hybridin vastuulliseen käyttöön, kun polttoaine- ja latauskulut menevät edunsaajan omasta pussista.
Jäljelle jää olennainen kysymys siitä, miksi ottaa hybridin, jos ei ole valmis käyttämään sähköominaisuuksia ja minimoimaan päästöjään. On hölmöläisen hommaa kuskata raskasta ja tavaratilaa pienentävää akkua, jos sitä ei lataa.
Antti Oksanen
Kommentoi