Yrittäjä voi olla tietämättään osallisena harmaan talouden alv-petoksissa ja joutua tästä maksumieheksi. Verottaja on koonnut listan, joka auttaa arvioimaan bisneskumppaneiden luotettavuutta.
Kuvitteellinen esimerkki, joka voisi aivan hyvin olla tosielämästä: Rehti ja reilu pienyrittäjä päättää laajentaa toimintaansa ja lähettää ylimääräisiä tarjouspyyntöjä tutuille kumppaneilleen. Mukaan kisaan ilmoittautuu nyt myös uusi toimittaja, jonka tarjous on yllättävän houkutteleva.
Tarjouksia pyytänyt pienyrittäjä tutustuu tulokkaan verkkosivuihin, joiden perusteella kaikki vaikuttaisi olevan kunnossa. Arvonlisäverorekisterikin löytyy. Kaupat syntyvät, ja pienyrittäjä on tyytyväinen hyvään hintaan.
Kun pienyrittäjä pian seuraavalla tarjouspyyntökierroksella lähestyy uutta kumppania, yrityksen nimi ja yhteystiedot Y-tunnuksineen ovat muuttuneet.
Kellojen pitäisi kilistä: onko tässä kaikki kunnossa? Mutta vaikka varoituskellot soisivatkin, onko houkutus halvasta tarjouksesta liian suuri?
Verohallinnossa esimerkkitapauksesta löydetään kaksi epäilyttävää kohtaa: yllättävän houkutteleva hinta sekä yrityksen nimen ja yhteystietojen äkkinäinen muuttuminen.
Verohallinnon harmaan talouden torjunnan koordinaattori Juha Kuusala kertoo, että harmaassa taloudessa osakeyhtiö on vain työkalu. Se otetaan helposti ja nopeasti käyttöön, lopetetaan ja perustetaan uusi. Kun taustalla on veropetos, tarjous voidaan tehdä tavanomaista houkuttelevammaksi.
Esimerkkimme pienyrittäjä voi tietämättään olla osana petollista liiketoimintaa. Jos tämä yrittäjä ei ole toiminut huolellisesti, hänelle voi teoriassa ja myös käytännössä rapsahtaa seuraamuksia: hän voi joutua maksamaan toisen osapuolen arvonlisäveron osuuden, käytännössä menettää hankinnan arvonlisävähennyksen.
Luotettavuutta voi arvioida
Verottajan linja on, että kun yrittäjä toimii vilpittömässä mielessä, hän välttyy seuraamuksilta. Yrittäjän on kuitenkin noudatettava bisneksessään normaalia huolellisuutta, johon kuuluu selonottovelvollisuus.
Mitä tämä käytännössä tarkoittaa?
Verottaja kokosi listan tunnusmerkeistä, joilla potentiaalisten kumppaneiden luotettavuutta voi arvioida.
Yhdentoista kohdan lista on koottu todellisista tapauksista. Kuusala korostaa, ettei yksittäinen listan tunnusmerkki välttämättä tarkoita harmaata taloutta. Hän kuitenkin toivoo, että listattujen asioiden ilmeneminen herättäisi olemaan tarkkana.
Verottaja lähettää vuodessa tuhatkunta rikosilmoitusta alv-väärinkäytöksistä. Lukumäärä on ollut nousussa. Osasta pienemmistä tapauksista ei rikosilmoitusta lähde, vaan verottaja hoitaa ne hallinnollisin keinoin muun muassa alv-rekisterin poistolla, verojen maksuunpanolla ja perinnällä.
Kuusala kertoo, että alviin liittyvät väärinkäytökset ovat olennaisesti ammattimaistuneet muutaman viime vuoden aikana.
”Harmaan talouden toimijat osaavat peittää toimintaansa hyvin. Heillä voi esimerkiksi olla hyvät nettisivut. Muutoinkin ulkoisten merkkien perusteella voi olla vaikea löytää harmaan talouden merkkejä”, Kuusala sanoo.
Verottaja halusi herättää yrittäjät tarkkaavaisuuteen pari vuotta sitten, ja se on tiedottanut verorikollisuudesta yhdessä Teknisen kaupan liiton kanssa. Liitossa oli huomattu, että teräskauppaan oli ilmaantunut myyjiä, jotka antoivat epäilyttävän halpoja tarjouksia.
Alvin kierto ei kuitenkaan rajoitu pelkästään teräskauppaan eikä tavarakauppaankaan, vaan sitä tehdään nykyään myös palveluissa.
”Ammattimainen verorikollisuus on pitkälti ulkomaisten toimijoiden käsissä. Ulkomainen toimija voi olla myös suomalaisten tarjoajien taustalla. Silloin täkäläiset ovat taustatoimijoiden bulvaaneja”, Kuusala sanoo.
Liikkeellä monitoimirikollisia
Verottajan tarkoitus on torpata mahdolliset väärinkäytökset mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Mikäli tilanteisiin ei pääse puuttumaan nopeasti, on mahdollista, ettei verottaja saa rahojaan takaisin. Häviäjiä ovat tuolloin kaikki veronmaksajat sekä rehellinen bisnes.
Ammattimaiseen verorikollisuuteen liittyy osassa tapauksista muutakin rikollisuutta, josta Kuusala käyttää nimitystä monitoimirikollisuus. Mukana voi olla esimerkiksi identiteettivarkauksia.
Kuusala kertoo, että arvonlisäveroja kierretään tyypillisesti kolmella eri tavalla. Tavarantoimittaja myy tuotteensa yrittäjälle, joka omasta puolestaan hoitaa asiansa ja vähentää alvit, kuten pitää. Myyjä sen sijaan on perustanut lyhytaikaisen yhtiön, jonka toimintaa pyöritetään pimeästi eikä verottajalle ilmoiteta mitään. Väliaikainen yritys on kuitenkin saatettu merkitä Y-tunnuksineen alv-rekisteriin.
Verottajaa on huijattu myös ilmoittamalla keksittyjä summia, jolloin veroja maksetaan vain murto-osa todellisesta summasta.
Osa rikollisista ilmoittaa euronsa täysin korrektisti, mutta jättää kaikki verot maksamatta. He pelaavat aikaa perustamalla aina uuden yhtiön.
Verorikollisuutta on tyypillisesti ollut rakennus- ja romualalla. Kun verottaja alkoi aiempaa järjestelmällisemmin tarkastaa alaa ja lakimuutos auttoi saamaan alv-petokset kuriin, muita aloja on tullut mukaan. Verottaja on tarkastellut muun muassa tuontiautojen tukkukauppaa.
Ammattimaisten verorikollisten kiinnisaaminen vaatii usein monen eri viranomaisen yhteistyötä. Mukana saattavat olla poliisi ja tulli, tarvittaessa muitakin viranomaisia.
Epäilyistä on hyvä ilmoittaa
Vaikka verottajan lista epäilystä herättävistä tunnusmerkeistä on pitkä, sen käyminen läpi uusien tarjousten yhteydessä ei ole Kuusalan mielestä erityisen työlästä.
Hän sanoo ymmärtävänsä hyvin, että pienissä yrityksissä ei välttämättä ole resursseja ylimääräisiin taustatöihin. Hän huomauttaa, että yrittäjä joutuu kuitenkin joka tapauksessa ottamaan selvää uusien tarjoajien taustoista: onko tuoteturvallisuus kunnossa, kuinka bisnes pyörisi uuden kumppanin kanssa?
Osa listan kohdista on sellaisia, joita ei edes etukäteen voi tietää. Esimerkiksi lasku saatetaan kauppojen toteuduttua lähettää siten, että summa pyydetään maksamaan usealle eri tilille.
Tarkoitus ei ole, että verottajan lista käydään läpi järjestelmällisesti kaikkien kanssa. Kun kumppanuus on tuttu pitkältä ajalta eivätkä kaupanteon ehdot olennaisesti muutu, ei ole myöskään syytä epäillä petollisuutta.
Kuusala on huomannut yrittäjäkoulutustilaisuuksissa, että taustojen tarkistus on yrittäjille usein itsestäänselvää. Melko hyvin ymmärretään myös, mitä liian hyvät tarjoukset saattavat pitää sisällään.
Kun jokin tarjoaja alkaa epäilyttää, epäilyksestä kannattaa ilmoittaa vero.fi-sivuston vihjetietolomakkeella, joka on ollut käytössä vuodesta 2015. Siihen tulee vuosittain 8 000–9 000 vihjettä.
11 x HUIJAUKSEN MERKIT
Epäilyksen tulisi herätä, jos...
1. Pyytämättä tulee liian hyviä tarjouksia.
2. Myyjä on uusi, vasta perustettu tai rekisteröity yritys ilman taloudellista tai kaupallista historiaa.
3. Myyntierät ovat suuria suhteessa myyjän liiketoimintahistoriaan.
4. Yrityksellä tai sen edustajalla ei ole riittävää osaamista tuotteesta tai markkinoista.
5. Samat yhteys- tai vastuuhenkilöt pysyvät, mutta yhtiö, sen yhteystiedot ja/tai pankkitili vaihtuvat toistuvasti.
6. Sama yhtiö, mutta yhteys- tai vastuuhenkilöt vaihtuvat ja samalla hinta laskee olennaisesti.
7. Myyjä edellyttää käteismaksua myös suuremmissa kaupoissa.
8. Maksu osoitetaan kolmannelle osapuolelle ja/tai ulkomaiselle tilille.
9. Maksu pyydetään suorittamaan usealle eri tilille.
10. Maksujärjestelyt eivät vaikuta järjellisiltä tai herättävät epäilyksiä.
11. Yritystä ei löydy arvonlisäverovelvollisten rekisteristä, vaikka liiketoiminta on laajaa.
Lähde: Verohallinto
Kirsi Riipinen
