KARON PÖRSSI Talletuskorot kiinnostavat. Lehdissä julkaistaan säännöllisesti vertailuja, jotka kertovat, millaisia korkoja eri pankit maksavat eri mittaisille ja eri suuruisille määräaikaistalletuksille tai ”korkeakorkoisille” tileille.
Syytä onkin, onhan suomalaisilla kotitalouksilla talletuksissa kiinni peräti 110 miljardin euron pääomat. Kuluvan vuoden ensimmäisen neljänneksen aikana kotitaloudet tekivät uusia määräaikaistalletussopimuksia lähes kolmella miljardilla, kun vuosi sitten vastaavana aikana niitä tehtiin vain 165 miljoonan euron edestä. Luvut ilmenevät Suomen Pankin viime viikolla julkaisemasta tilastosta.
Talletuskorkoja tiiraillessaan ja määräaikaistalletuksia availleessaan useimmat kuitenkin katsovat väärään paikkaan. Katse kannattaisi monesti kohdistaa vähäriskisiin lyhyen koron rahastoihin.
Vuoden ensimmäisen neljänneksen aikana lyhyen koron rahastoihin sijoitettiin vain 211 miljoonaa euroa, selvästi alle kymmenesosa määräaikaistalletusten keräämästä rahamäärästä. Huhtikuussa into kuitenkin elpyi: Rahastoraportin mukaan kotimaisiin lyhyen koron rahastoihin tehtiin merkintöjä 585 miljoonalla enemmän kuin niistä lunastettiin rahaa.
Määräaikaistalletuksissa monta huomaamatonta riskiä
Talletukset ovat hyvin vähäriskisiä – jos riskin mieltää pääoman pysyväksi menettämiseksi. Pankkitilirahat ovat turvassa sataantuhanteen euroon asti, vaikka pankki kaatuisi. Siitä pitää huolen talletussuojajärjestelmä.
Tällöin pitää kuitenkin korostaa, että pankkitili suojaa nimellispääomaa. Maaliskuussa inflaatio oli Suomessa 7,9 prosenttia, joten vuosi sitten tehdyn talletuksen käyttöarvo on laskenut rutkasti. Talletuksilla ei kuitenkaan tavoitellakaan inflaation päihittämistä vaan sitä, että pääomasta syöpyisi lyhyellä aikavälillä mahdollisimman vähän. Pitkällä aikavälillä köniin tulee taatusti.
Määräaikaistalletuksia tarjotaan yleensä puolen, yhden ja kahden vuoden jaksoille. Pitkään talletusaikaan sitoutuva ottaa riskin korkojen noususta: jos korkotaso kohoaa talletusaikana, hänen talletuksensa puksuttelee sovitulla tuotolla, vaikka vaikkapa puolen vuoden kuluttua talletukselle voisi saada selvästi korkeamman koron. Määräaikaistelletusoptimoijalla pitääkin olla näkemys korkojen tulevasta kehityksestä.
Määräaikaistalletuksessa rahat on sidottu sovituksi ajaksi. Jos rahat sattuisikin tarvitsemaan käyttöönsä ennen määräpäivää, rahojen saaminen voi olla hankalaa ja hintavaa.
Jos tarve on muutaman kuukauden määräaikaistalletukselle, on tietenkin täysin järkevää ja perusteltua valita samanlaisista tuotteista paras, eli vaikkapa kuuden kuukauden määräaikaistalletuksista se, jolle saa parhaan koron.
Itselleen aiheutuvalle vaivallekin on syytä laskea jonkinmoinen hinta. Tilin avaaminen sellaiseen pankkiin, jonka asiakas ei entuudestaan ole, voi edellyttää monen blanketin tuskallista täyttämistä.
Jos tekee vaikkapa kymppitonnin talletuksen kahdeksitoista kuukaudeksi, yksi prosenttiyksikön kymmenys talletuskorossa tarkoittaa kymmentä euroa. Veron jälkeen siitä jää käteen seitsemän euroa, jos sitäkään.
”Korkeakorkoinen” on joustava ratkaisu
Moni pankki tarjoaa myös avistaehtoisia ”korkeakorkoisia” tilejä. Ne voivat olla nimeltään vaikkapa säästö- tai sijoitustilejä.
Tällaiselta tililtä rahat saa saman pankin käyttelytilille usein sormia napsauttamalla, kunhan sormella napsauttaa nimenomaisesti hiiren vasemmanpuoleista nappia oikeassa kohdassa verkkopankkia. Tällaisten tilien ehdoton hyvä puoli on vaivattomuus: raha juoksee korkoa juuri sen ajan kuin se ennättää juosta, ei yhtään päivää vähempää eikä yhtään päivää enempää, ja rahat saa käyttöönsä joustavasti.
Esimerkiksi Nordealla tällainen tili on nimeltään Joustotalletus. Sille maksetaan tällä hetkellä 2,25 prosentin korkoa. Korko lasketaan kuitenkin jakson alimmalle saldon mukaan, joten lisätalletusten tekemisessä tilille kesken vuoden mittaisen jakson ei ole mitään järkeä muiden kuin pankin ja sen osakkeenomistajien kannalta.
OP puolestaan tarjoaa avistaehtoista Kasvutuotto-tiliä. Kasvutuotto-tililtä saa tehdä neljä maksutonta nostoa vuodessa. Korko lasketaan päiväsaldolle. Kasvutuotto-tilin korko alle kymppitonnin sijoituksille on tällä hetkellä 0,2 prosenttia. Kymppitonnin ja 50 000 euron välillä korko on kolmen kuukauden euribor vähennettynä 0,9 prosenttiyksiköllä, ja yli 50 000 euron sijoituksissa kolmen kuukauden euribor vähennettynä 0,5 prosenttiyksiköllä. Korko määritellään talletushetkellä ja se vaihtuu aina kolmen kuukauden välein senhetkisen korkotilanteen mukaan.
Kun kolmen kuukauden euribor on toukokuun alussa 3,3 prosentin tienoilla, Kasvutuoton ylemmillä portailla korko on suunnilleen 2,4 ja 2,8 prosenttia.
Lyhyen koron rahastojen riski on erilainen kuin talletusten
Lyhyen koron rahastot sijoittavat lainapapereihin niin, että salkun korkoriski on enintään kaksitoista kuukautta. Jo tuon virkkeen lukeminen luultavasti karkottaa muutaman säästäjän takaisin talletustilien pariin.
Korkoriski viittaa siihen, että yleisen korkotason noustessa omistettujen korkopapereiden arvo laskee, ja toisinpäin. Duraatiosta ei paljon muuta tarvitse tietää kuin se, että mitä pienempi arvo on, sitä vähemmän markkinakorkojen muutokset vaikuttavat rahaston arvoon.
Sen sijaan olennaista on ymmärtää, että korkoriski ei ole suinkaan ainut korkorahaston riskeistä. Olennainen on myös liikkeellelaskijariski eli epävarmuus, joka liittyy siihen, saako velallinen maksettua velkaansa. Jos markkinoilla tunnelmat muuttuvat pelokkaiksi, riskiseksi miellettyjen velallisten lainapapereiden arvot laskevat enemmän kuin vakaiksi miellettyjen velallisten.
Ja mitä kauempana tulevaisuudessa rahojen saaminen on (eli mitä pidempi on salkussa olevien velkapapereiden maturiteetti), sitä enemmän riskien hinnoittelun muutos vaikuttaa.
Riskiä voi luonnollisesti tulla myös valuuttakursseista, jos rahasto sijoittaa jossakin muussa valuutassa kuin euroina oleviin lainoihin eikä valuuttasuojaa omistusta.
Näistä syistä lyhyen koron rahaston antama tuotto on epävarmempaa kuin talletuksen. Toisaalta niin korkotaso kuin riskien hinnoittelu voivat muuttua myös korkorahastosijoittajan kannalta suotuisaan suuntaan. Sitähän riski tapaa sijoituspuheessa tarkoittaa.
Korkomarkkinat hinnoittelevat kolmen kuukauden euriborin nousua vielä muutaman kuukauden ajan, minkä jälkeen korko kääntyisi laskuun. Tämä on tietenkin vain markkinoiden tämänhetkinen kollektiivinen näkemys ja voi muuttua yhtä herkästi kuin mikä tahansa markkinoilla.
Suurin markkinakorkojen nousu alkanee kuitenkin olla takana, mikä lisää korkorahastojen kiinnostavuutta. Korkojen laskusta hyötyvät luonnollisesti eniten ne rahastot, joiden korkoriski on pitkä, mutta niitä taas ei yleensä pidetä pankkitilin korvikkeena suuremman riskisyytensä vuoksi.
Peruutuspeilissä nollaa
Lyhyen koron rahastojen historialliset tuotot ovat surkeita. Tuoreimman Rahastoraportin mukaan viimeksi kuluneen kymmenen vuoden ajanjaksolla Finanssialan jäsenyhtiöiden rahastot ovat antaneet keskimäärin 0,0 prosentin vuosituoton.
Tulos ei ole kuitenkaan huono verrattuna siihen, että kolmen kuukauden euribor -indeksi, johon lyhyen koron rahastoja yleensä verrataan, on samalla ajanjaksolla antanut keskimäärin 0,1 prosentin tappion vuodessa. Rahastot kollektiivina ovat siis voittaneet vertailuindeksinsä myös kulujen jälkeen. Riskinotto on kannattanut.
Lyhyen koron rahastoilla on erilaisia riskiprofiileja, ja esimerkiksi suurilla pankeilla on useampia lyhyen koron rahastoja. Suurimpien pankkien perustuotteet ovat Nordea Korko ja OP-Euro.
Nordea Korko kertoo olevansa ”aktiivisesti hoidettu korkorahasto, joka keskittyy eurooppalaisiin lyhyisiin investment grade -yrityslainoihin”, OP-Euro puolestaan ”pääosin eurooppalaisten pankkien ja muiden yritysten sekä Euroopan valtioiden ja muiden julkisyhteisöjen liikkeeseen laskemiin euromääräisiin korkoinstrumentteihin sijoittava lyhyen koron rahasto”. Niiden kummankin kymmenen vuoden keskimääräinen vuosituotto on vertailuindeksin ylittäen nolla.
Peruutuspeiliä ei kuitenkaan kannata katsella, jollei aio matkata aikakoneella kymmenen vuoden taakse. Rahastojen salkuissa olevien arvopapereiden tuotot ovat luultavasti lähellä kolmen kuukauden euriborin tasoa, ehkä hieman sen yli. Jos korot pysyisivät ennallaan eikä riskihinnoittelussa tapahtuisi muutoksia, lyhyen koron rahastojen voisi kuvitella antavan suunnilleen kolmen kuukauden euriboria vastaavan tuoton.
Riskiä ottavilla ja hallinnointipalkkiorasitustaan eliminoivaa tuottoa markkinoilta hamuavilla lyhyen koron rahastoilla on taipumus menestyä euriborindeksiä paremmin tyyninä aikoina ja kärsiä sitä enemmän markkinatöyssyissä. Esimerkiksi pankkitoimialan maaliskuiset ongelmat näkyivät lyhyen koron rahastoissa miinustuottopiikkinä.
Karo Hämäläinen
Kirjoittaja on kirjailija ja sijoittamiseen erikoistunut vapaa toimittaja. Mainituista tuotteista hänellä on OP:n Kasvutuotto-tili ja OP-Euron osuuksia.
