KARON PÖRSSI Sijoittajan maailmankartta jakautuu yleensä neljään osaan: Pohjois-Amerikka, Eurooppa, Aasia ja kehittyvät markkinat.
Tämä nelijako toimii monen osakesalkun maantieteellisen allokaation pohjana. Jos varainhoitotalo päättää laittaa vaikkapa Pohjois-Amerikan alipainoon, salkunhoitaja myy pohjoisamerikkalaissijoituksia niin, että niiden osuus salkussa painuu pienemmäksi kuin vertailuindeksissä.
Useimmat ammattisijoittajat lähestyvät salkkuaan juuri ylhäältä alas, eli ensin he määrittelevät salkun jakautumisen eri omaisuuslajien kesken, sen jälkeen kunkin omaisuuslajin sisällä tarkemman allokaation – esimerkiksi maantieteen mukaan – ja aivan viimeiseksi valitsevat näkemykseen sopivat yksittäiset arvopaperit.
Yksityissijoittajankin voi olla järkevää katsoa maailmaa makrovinkkelistä. Näkemyksensä voi toteuttaa helposti indeksi-etf:ien avulla, aivan niin kuin monet ammattisijoittajatkin tekevät.
Jo kotipihalla törmää kuitenkin filosofiseen ongelmaan: mikä onkaan Eurooppa?
Euro on vain puolet kehittyneestä Euroopasta
”Sijoitan Eurooppaan, joten ostan 50 eurooppalaisen suuryrityksen muodostamaa EuroSTOXX50-indeksiä.”
Ajatus on houkutteleva, ja se tulee helposti mieleen, onhan EuroSTOXX50-indeksi suosittu ja seurattu ja siihen kohdistuvia pörssilistattuja indeksirahastoja löytyy helposti.
EuroSTOXX50-indeksi ei kuitenkaan ole Eurooppa-indeksi. Ongelma ei ole se, että indeksi koostuu vain viidestäkymmenestä yhtiöstä, vaan se, että indeksi käsittää vain euroalueen.
Euroopan suurin osakemarkkina Britannia (reilut viisi prosenttia maailman osakemarkkinoiden arvosta) jää sen ulkopuolelle, samoin heti Ranskan ja Saksan perässä neljänneksi suurin eurooppalainen osakemarkkina Sveitsi (vajaat kolme prosenttia maailman osakemarkkinoista). Pohjoismaitakin edustaa vain Suomi, tai tarkemmin sanottuna Nokia, joka on indeksin ainut suomalaisyhtiö noin prosentin painolla.
Laajalti kehittyneen Euroopan osakemarkkinoita mittaavassa MSCI Europe -indeksissä euromaiden ja ei-euromaiden osuudet ovat käytännössä yhtä suuret. Euro on vain puolet Euroopasta.
Eurooppa on neljän kauppa
Indeksejä laskeville yhtiöille indeksien sisältö on kallisarvoista kauppatavaraa, mutta riittävän täsmällisen kuvan indekseistä saa tarkastelemalla niiden mukaisesti sijoittavien pörssilistattujen rahastojen eli etf:ien salkkuja. Kun tässä jutussa puhun kehittyneiden osakemarkkinoiden Eurooppa-indeksistä, tarkoitan itse asiassa iShares Core MSCI Europe -etf:ää, ja euroalueen 50 suuren yhtiön indeksistä EuroSTOXX50:stä puhuessani iShares Core EURO STOXX 50 -etf:ää.
”Core”-sana etf:n nimessä tarkoittaa, että rahasto ei omista kaikkia kohdeindeksiin kuuluvia arvopapereita vaan hyvin edustavan osan. Pieniempien indeksiyhtiöiden omistaminen ei olisi kustannustehokasta eikä niiden liikkeillä kuitenkaan olisi käytännön merkitystä etf:n arvon kannalta. Esimerkiksi iShares Core MSCI Europe -etf:ssä omistuksia on noin 450 eri instrumentissa. Tiedot ovat 30.5.2019 vallinneen tilanteen mukaisia.
Kehittyneen Euroopan yleisindeksiä hallitsee neljä maata, joista Britannian osuus on suurin. Se vastaa yli neljäsosa koko indeksistä. Toisena tulevan Ranskan osuus on 18, kolmannen eli Sveitsin osuus 14 ja neljännen eli Saksan pyöristettynä samoin 14 prosenttia.
Pohjoismaista parhaiten edustettuna on Ruotsi neljän prosentin painolla. Tanskan osuus on vajaat kolme, Suomen vajaat kaksi ja Norjan yksi prosentti.
EuroSTOXX50:n maantieteellinen jakauma näyttää hyvin toisenlaiselta. Ranskan osuus on 38, Saksan 27 ja Alankomaiden kymmenen prosenttia. Koska EuroSTOXX50:ssä osakkeita on vain viisikymmentä, pienempien maiden kohdalla maantieteelliset painot heittelevät paljon sen perusteella, onko niiden yrityksiä sattunut pääsemään mukaan valikoituun joukkoon. Suomen paino EuroSTOXX50:ssä kasvaisi selvästi, jos Nordea pääsisi mukaan euroalueen suurimpien pörssiyhtiöiden indeksiin.
Sveitsi tuo suhdannekestävyyttä
Yhtiön kotipaikan merkitys on pienentynyt globalisaation myötä. Monet suuryhtiöt ovat kansainvälisiä jättejä, joiden liikevaihdosta kotimarkkinan osuus on pieni. Sen sijaan toimiala-altistumiset kertovat salkun sykliluonteesta.
Toimialoissa Euroopan ja euroalueen välillä on olennaisia painoeroja. Rahoitustoimiala on kummassakin indeksissä suurin, mutta laajassa Eurooppa-indeksissä kakkospaikalla on defensiiviseksi mielletty päivittäistavara-ala, kun taas euroalueen indeksissä kakkospaikkaa pitävät investointitavarat.
Myös toisen defensiivisen toimialan terveydenhoidon osuus laajassa indeksissä on selvästi suurempi kuin euroalueen indeksissä.
Toimialajakautumien eroja selittävät jo koko kehittyneen Euroopan indeksin kolme suurinta sijoitusta, joista ykkönen on sveitsiläinen Nestlé, kakkonen sveitsiläinen Novartis ja kolmonen sveitsiläinen Roche. EuroSTOXX50-indeksin painavimmat yhtiöt ovat ranskalainen Total, saksalainen SAP ja ranskalainen LVMH.
Eurooppa-indeksin painavimmat toimialat
| Rahoitus | 18 % |
| Välttämättömät kulutushyödykkeet | 15 % |
| Teollisuus | 13 % |
| Terveydenhoito | 13 % |
| Muu kuin välttämätön kulutus | 9 % |
EuroSTOXX50:n painavimmat toimialat
| Rahoitus | 16 % |
| Muu kuin välttämätön kulutus | 13 % |
| Teollisuus | 13 % |
| Välttämättömät kulutushyödykkeet | 11 % |
| Tietotekniikka | 10 % |
Lähde: BlackRock/iShares. Tilanne 30.5.2019.
Viikon trio: Kolmas Eurooppa on Venäjää
Sekä MSCI Europe- että EuroSTOXX50-indeksi kattavat vain kehittyneen Euroopan osakemarkkinoita. ”Itä-Eurooppaan” sijoittavan vaihtoehto on esimerkiksi MSCI Eastern Europe. ISharesilla on sen rahastokäyttöön sopivaan capped-versioon kohdistuva etf iShares MSCI Eastern Europe Capped.
Venäjä hallitsee indeksiä ylivoimaisesti. Suurimmat omistukset ovat venäläisyhtiöitä, ja maan painoarvo on lähes kaksi kolmasosaa. Suurin ei-venäläinen yhtiö on unkarilaispankki OTP, jonka osuus noin viidenkymmenen yhtiön salkussa on neljä prosenttia. Se on enemmän kuin neljänneksi suurimman markkinan, Tšekin, paino indeksissä.
MSCI Easten Europe Cappedin painavimmat maat
| Venäjä | 64 % |
| Puola | 24 % |
| Unkari | 7 % |
Lähde: BlackRock/iShares. Tilanne 30.5.2019.
Karo Hämäläinen
Kirjoittaja on kirjailija ja sijoittamiseen erikoistunut vapaa toimittaja. Hän omistaa jutussa mainituista yhtiöistä Nokiaa ja Nordeaa.
