Kun metsää hoitaa alusta asti hyvin, se tuottaa jopa kolmanneksen paremmin kuin hoitamaton.
Työtoverit tunnistavat innokkaan metsänomistajan viimeistään siitä, että hän ottaa jo alkukesästä lomaa ja suuntaa metsänistutustöihin. Hän tietää, että paras myyntihinta tulee aikanaan tukkipuusta. Tukkien kasvun hän haluaa varmistaa alusta asti.
Valitse paras taimi
Kunnon metsä saa alkunsa moitteettomista taimista, jotka omistaja on hyvissä ajoin tilannut taimitarhalta, metsänhoitoyhdistykseltä tai puunostajalta. Ne on kasvatettu siemenistä, joiden perimä tiedetään hyväksi. Jalostussiemenistä lähteneet puunalut sekä kasvavat paremmin että tuottavat laadukkaampaa puuta kuin maatiaisalkuperää olevat.
”Erot ovat joitakin kymmeniä prosentteja”, kertoo Luonnonvarakeskuksen (Luke) puuntuotoksen emeritusprofessori Kari Mielikäinen.
Tärkeä on myös tieto, kuinka kaukaa tulevasta kasvupaikasta siemenet ja niistä tuotetut taimet ovat kotoisin. Etelä-Suomesta pohjoiseen siirretyt puunalut jatkaisivat syksyllä kasvua liian pitkään eivätkä ehtisi valmistautua talveen. Pohjoisesta etelään matkanneet taas aloittaisivat kasvun liian aikaisin keväällä ja vaurioituisivat alkukesän hallaöinä.
Männyntaimia Mielikäinen siirtäisi vain sadan kilometrin säteellä kotipaikasta. Mieluummin siirto suuntautuisi pohjoisesta etelään. Liian eteläistä alkuperää olevat taimet kärsivät pohjoisessa kylmänkosteasta ilmastosta ja sienitaudeista.
Kuusta eivät samankaltaiset sienitaudit vaivaa, ja muutenkin se sietää ilmaston vaihtumista mäntyä paremmin. Etelä-Suomeen tuodaan taimia jopa Pohjois-Virosta, mutta 200 kilometriä kauemmas ei kuustakaan kannata kuljettaa.
Koko istutuspaikan mukaan
Mäntyä kylvetään karuille kankaille etenkin Pohjanmaalla ja Kainuussa.
”Silloin on tärkeintä, ettei kasvupaikka ole liian rehevä. Jos tulee heinikkoa ja vattupuskaa, kylvömänty kuolee”, Kari Mielikäinen painottaa.
Myös taimia tilatessa pitää tietää, onko istutuspaikka kuiva, rehevä vai erikoisrehevä. Paikan laadusta riippuu, valitaanko yksi- vai kaksivuotiaita taimia. Rehevään pohjaan pannaan isompi. Jos heinä ei kilpaile puunalkujen kanssa, pienikin käy.
Elinvoimaisuuteen vaikuttaa juurten ja taimen pituuden suhde. Usein ajatellaan, että iso taimi lähtee paremmin kasvuun, mutta syksyyn mennessä pieni onkin kasvanut paremmin.
”Iso miettii, miten vesi riittää, kun on itse iso mutta juuret pienet. Taimen on pakko keskittyä juurten kasvattamiseen”, Mielikäinen selvittää.
Kivennäismaa pintaan
Ennen kuin metsänomistaja saapuu istutustöihin palstalleen, siellä on käynyt kaivinkone, sillä yleensä maapohja mätästetään taimia varten. Tekniikoita on muutamia, mutta rehevillä mailla yleisin ja vesitalouden kannalta paras on laikkumätästys: kaivinkone tempaisee maahan 30–50 senttimetriä syvän kuopan eli laikun ja kumoaa maan laikun viereen.
Syntyy mätäs, jossa päällimmäiseksi jää kivennäismaakerros ja sen alle kaksinkertainen kerros ravinteikasta humusta metsämaan pinnasta.
Istuta tarpeeksi syvälle
Taimi pannaan mättään keskelle ja istutetaan tarpeeksi syvälle istutus- eli pottiputkella. Pottiputkia saa vuokrata ainakin metsänhoitoyhdistyksiltä. Taimet toimittava ammattilainen neuvoo tarvittaessa oikean istutustekniikan.
”Aluksi istuttajaa saattaa hirvittää, kun näyttää, että puoli taimea tungetaan maahan. Syvyys ei ole sentin päälle, mutta parempi liian syvälle kuin liian matalalle”, Kari Mielikäinen neuvoo.
Mätäs tarjoaa taimelle lämpöä, ravinteita ja happea. Puunalku voi jopa valita, ottaako se ravinteensa kivennäismaasta vai kaksinkertaisesta kunttakerroksesta saakka. Lisäksi kivennäismaa mättään pinnassa torjuu tukkimiehentäitä, joka taimet haistettuaan kipittää herkuttelemaan niiden kuorilla.
”Tukkimiehentäi ei tykkää kävellä kivennäismaassa”, Mielikäinen sanoo.
Kunnolla maahan pantuja taimia ei routa eikä yöpakkasen jälkeinen rouste nosta. Siksi juuripaakun päälle pitää tulla vielä muutama senttimetri maata.
Mätästäminen sopii niin kuuselle, koivulle kuin rehevän kankaan männyllekin. Männyntaimia varten maan voi muokata myös äestämällä. Äes repii kuntan pois, niin että kivennäismaa paljastuu.
Heti hoitamaan!
Entä paljonko taimia tarvitaan?
Mäntyä ja kuusta Mielikäinen neuvoo istuttamaan keskimäärin 2 000 kappaletta hehtaarille eli noin kahden metrin välein: riville taimi ja kaksi askelta väliä. Suotuisa istutuskohta on kuitenkin tärkeämpi kuin ehdottoman tasaiset välit.
Koivulle sopiva tiheys on 1 600 kappaletta hehtaarilla eli väliä jätetään noin 2,5 metriä joka suuntaan. Silloin taimet saavat tarpeeksi valoa.
Ensimmäisen talven jälkeen tarkastetaan, ovatko myyrät vahingoittaneet taimikkoa. Peltomyyrä nakertaa puunalut poikki. Metsämyyrä syö silmut taimien päästä, jolloin ne haaroittuvat.
Poikkinaisten taimien tilalle istutetaan uudet. Metsämyyrän tekemiä tuhokohtia voi leikata ensimmäisinä vuosina niin, että puulle kasvaa vain yksi latva, sillä haaroittuneista ei tukkia tule.
Toisena kesänä alkaa myös heinäntorjunta eli heinääminen.
Rehevissä paikoissa heinät niitetään tai tallotaan taimien ympäriltä jo keväällä, mutta muutkin kohteet on tarkastettava viimeistään syksyllä. Vapaana rehottava heinä tukahduttaa puunalut tehokkaasti.
Myös horsma ja vattupusikot niitetään, revitään tai tallotaan pois taimia varjostamasta.
Vesakonpoisto tärkein
Sitten seuraa vaihe, jota Kari Mielikäinen pitää kaikkein tärkeimpänä: taimikon varhaishoito. Se tarkoittaa vesakonpoistoa eli sitä, että 3–5-vuotias taimikko käydään läpi raivaussahan kanssa.
”Kaikki muu otetaan pois paitsi istutetut taimet.”
Jos vesakko ehtii ongenvapapaksuuteen, on raivaaminen työlästä, hidasta ja kallista, ja istutetut taimet ovat jo kärsineet.
Metsänomistaja voi hakea kestävän metsätalouden rahoitusta (Kemera) muun muassa taimikon varhaishoitoon. Sitä voidaan myöntää tarkoitukseen 160 euroa hehtaarille, kun taimikon keskipituus on hoidon jälkeen vähintään 70 senttimetriä ja korkeintaan kolme metriä.
Nuoren metsän hoito on monelle tuttu termi, mutta ammatti-ihmisen korvissa sillä on huono kaiku.
”Tarve nuoren metsän hoitoon kertoo, että taimikonhoito on jätetty aikanaan tekemättä. Pelastetaan, mitä pelastettavissa on”, Mielikäinen tuumaa.
Metsänomistajan pitkä kvartaali
Kun puut ovat 5–10-vuotiaita ja niiden korkeus yltää 3–6 metriin, on vuorossa taimikonhoito. Silloin jätetään kasvamaan vain ne rungot, joille on tarpeeksi valoa ja elintilaa ensiharvennukseen asti.
Ensiharvennuksen aika koittaa, kun puusto on 12–15-metristä. Silloin metsä tuottaa ensimmäisen tilin.
Omistaja pääsee myymään kuitu- ja energiapuuta. Aikaa istuttamisesta on kulunut paikasta ja puulajista riippuen 15–30 vuotta, joten ainakin alkuvaiheen tuotoista metsän istuttaja ehtii usein nauttia itse.
Ensimmäisen harvennuksen jälkeen mäntyä ja kuusta humisee noin tuhat runkoa hehtaarilla, koivua 800.
Noin 10–15 vuotta ensiharvennuksesta tehdään toinen harvennus, jonka jälkeen kuusikossa kohoaa keskimäärin kuutisensataa puuta hehtaarilla. Liikaa ei pidä kuitenkaan hakata, sillä myrskyt tuhoavat harvaa metsää.
”Siksi moni kerjää tässä vaiheessa verta nenästään, kun päättää ottaa vielä vähän pois. Varttunutta kuusikkoa ei pidä harventaa ollenkaan”, Mielikäinen varoittaa.
Männikössä on toisen harvennuksen jälkeen myös noin 600 runkoa hehtaarilla ja koivikossa 400-450. Mänty tarvitsee usein vielä kolmannen harvennuskerran, koska jokaisen latvuksen on saatava valoa tarpeeksi.
Aikanaan koittaa päätehakkuu ja kunnon tili puukaupasta. Etelä-Suomessa kuusikon kiertoaika eli aika istuttamisesta päätehakkuuseen on noin 60 vuotta ja koivikon 45–50 vuotta. Männyn kiertoaika karussa paikassa on keskimäärin 80 vuotta.
Metsänomistaja tietää jo istuttaessaan, että hän ei todennäköisesti itse näe taimikkoaan hongikkona humisemassa. Hän tekee työn lasten ja lastenlasten hyväksi.
Vältä nämä virheet
- Älä tingi maanmuokkauksesta. Kevyt äestys maksaa noin 200 euroa hehtaarilta ja mätästys 300 euroa, joten moni lankeaa säästämään. Sadan euron säästöllä saattaa kuitenkin tulla tuhansien eurojen tappio.
- Jos heinäämistä ja varhaisperkausta ei hoideta ajoissa, istutukset voivat mennä pilalle.
- Älä lykkää ensiharvennusta. Harvenna mieluummin liian varhain kuin liian myöhään. Jos esimerkiksi koivu ehtii kasvattaa pitkän, ohuen rungon, latvus painaa sen luokille ensimmäisellä räntäsateella harvennuksen jälkeen.
- Jos kuusikko kasvatetaan liian vanhaksi, ja sitäkin vielä harvennetaan, iskevät myrsky ja laho.
Kari Mielikäinen on puuntuotoksen emeritusprofessori. Hän on työskennellyt suurimman osan urastaan Metsäntutkimuslaitoksessa (Metla), joka muuttui 2015 Luonnonvarakeskukseksi (Luke). Mielikäisen tärkeimmät kansainväliset työt liittyvät Euroopan metsien kasvututkimukseen Saksassa 1990-luvulla sekä ilmastonmuutosten tutkimuksiin, joissa aineistona olivat Lapin mäntyjen vuosilustot 8 000 vuoden ajalta.
Hanna Lehto-Isokoski
Lue lokakuun Taloustaidosta artikkeli Hoitamalla metsästä kolmanneksen parempi tuotto. Jutussa esimerkit ensiharvennuksen, toisen harvennuksen ja päätehakkuun tuottoeroista hoidetussa ja hoitamattomassa metsässä. Tabletti- ja näköislehteä voivat lukea Veronmaksajain Keskusliiton jäsenet ja Taloustaito-lehden tilaajat. Kirjautumista varten tarvitset Veronmaksajien jäsenpalvelun tunnukset, jotka voit tilata liiton nettisivulta.
