KARON PÖRSSI Viime viikot ovat panneet maailmankirjat sekaisin. Yksi maa on poistunut sijoitusuniversumista, inflaatio-odotukset ovat ponkaisseet aivan uudelle tasolle, Eurooppa katkoo pika-aikataululla riippuvuuttaan venäläisestä öljystä ja maakaasusta.
Venäjän hyökkäys Ukrainaan ja länsimaiden reaktiot siihen vaikuttavat monella tapaa reaalitalouteen. Moni yhtiö kärsii, mutta joukossa on myös hyötyjiä.
Laajemmin katsottuna osakesijoittajan maailma näyttää monessa mielessä ikävämmältä paikalta kuin pari kuukautta sitten. Vaan niinpä ovat osakekurssitkin maaindeksitasolla valtaosin selvästi parin kuukauden takaista tasoa alempana.
Viime viikon vahvat nousupäivät antavat viitteitä siitä, että sijoittajajoukko kopioi kahden vuoden takaista koronapandemian pelikirjaa. Venäjän hyökkäys Ukrainaan ei kuitenkaan ole korona, ja muutenkin maailma on eri asennossa kuin silloin.
Osakkeet tykittivät koronakuopasta koilliseen valtioiden massiivisten elvytyspakettien ansiosta. Keskuspankkien tilanne on kiihtyneen inflaation myötä toinen kuin kaksi vuotta sitten. Jos EKP aikoo pitää kiinni hintavakaustavoitteestaan eli kahden prosentin inflaatiosta, sille tulee kiire keksiä temppuja inflaation hillitsemiseen. Ilmeisin temppu eli korkojen nosto-ohjelman aloittaminen ei olisi osakesijoittajien mieleen.
Oma veikkaukseni on, että keskuspankki käyttää ensisijaisesti viestinnällistä temppua: Ensinnäkin tämä vuosi selitetään poikkeukselliseksi ja ennakoimattomaksi tilanteeksi (mitä se onkin). Toiseksi katsotaan 2010-luvun euroalueen inflaatiokäyrää ja muistutetaan, että vuoden 2012 jälkeen ennen viime vuotta inflaatio on ollut joka vuosi alle kaksi prosenttia.
Stagflaatio uhkaa
Stagflaatio on viheliäinen talouden tila, jossa inflaatio on korkea mutta talous supistuu.
Koronapandemian käynnistyttyä säikähdin: johtaako kehitys stagflaatioon? Lääkitsin tuskaani kysymällä asiasta asiantuntijoilta. He perustelivat, miksi pelkoni oli turha – ja olivat oikeassa.
Maaliskuussa 2022 stagflaatio on noussut monen huulille. Venäjän hyökkäyksen suoria seurauksia ovat olleet energian hintojen ponnahtaminen, minkä lienee huomannut jokainen bensa-aseman valotaulun ohi kävellyt. Kuluttajain arkeen asti ei vielä ole yltänyt maailmanlaajuisesti vielä uhkaavampi asia, mahdollinen ruokapula.
Ukraina on maailman viidenneksi suurin vehnän ja kolmanneksi suurin maissin viejä. Kuluvan vuoden kevättyöt uhkaavat jäädä tekemättä, sillä kuvamateriaalin perusteella mustan mullan pelloilla möyrii venäläisiä panssarivaunuja. Eikä vilja oikein kulje eteenpäin, sillä kauppalaivat eivät uskalla seilata Mustallemerelle.
Eikä siinä läheskään kaikki, sillä Venäjä on maailman suurin vehnän viejä. Venäjä ja Ukraina yhdessä muodostivat vuonna 2019 peräti neljänneksen maailman vehnänviennistä.
Viljan hinta johdannaismarkkinoilla on pompannut selvästi, ja ajan myötä se valuu myös kuluttajien leivästä maksamaan hintaan. Kaksinkertaistuuko kuluttajien elintarvikkeisiin käyttämä osuus tuloista niin kuin elinkeinoministeri Mika Lintilä esittää, on kyseenalaista, mutta selvästi nykyistä korkeampiin hintoihin pitää varautua.
On siis selvää, että inflaatio kiihtyy. Suomen Pankki käytti viime viikon perjantaina julkaisemassaan analyysissa Suomen kuluttajahintainflaatiolle tälle vuodelle oletuksia 4 prosenttia (lievempi skenaario) ja 5 prosenttia (ikävämpi skenaario). En olisi yllättynyt, jos joku ennustaisi korkeampia inflaatiolukemia.
Samaisessa analyysissa Suomen Pankki sai Suomen bruttokansantuotteen kasvuksi tälle vuodelle joko 2 prosenttia (lievempi skenaario) tai 0,5 prosenttia (ikävämpi skenaario). Talous siis kuitenkin kasvaisi huolimatta siitä, että vienti Venäjälle tyssää ja maailmantalous muutenkin on uudessa asennossa.
Stagflaatio on torjuntataistelua
Viime päivinä englanninkielisten sijoitusmedioiden sivuilla on putkahdellut artikkeleita, joissa on pyritty haarukoimaan stagflaatiosalkkuun sopivia osakkeita. Hyvien tarjokkaiden lista on lyhyt, sillä eihän laman ja rahanarvon alenemisen yhdistelmä ole herkkua oikein millekään firmalle.
Stagflaatioaikana sijoittaminen onkin lähinnä torjuntataistelua: suurten voittojen sijaan tavoitteena on pitää tappiot pieninä. Siihen ei välttämättä riitä osakkeen kohtuullinen kurssinousukaan, jos inflaatio äityy laukalle.
Raaka-aineet ovat tavanneet pärjätä hyvin silloin, kun inflaatio on korkea, mikä osin voi johtua siitä, että inflaatio voi johtua raaka-aineiden kallistumisesta. Eipä siis ihme, että mediassa esillä olleilla stagflaationtappaja-listoilla tapaa varsin paljon kaivosyhtiöitä.
Stagflaatio- tai inflaatiokaudet eivät kuitenkaan toistu samanlaisina. Raaka-aineita tai niitä tuottavia yhtiöitä ei siksi parane ostaa summanmutikassa vaan reaalitalouden trendejä aistien.
Raaka-aineita tuottavien yhtiöiden osakkeiden sijaan salkkuun voi ostaa myös raaka-aineita. Pörssilistatut raaka-ainesijoitukset eli ETC:t (exchange-traded commodities) perustuvat usein raaka-ainefutuureihin, ja futuurien rullaamisen vuoksi ETC:eiden kehitys voi olla jotain aivan muuta – ja usein onkin – kuin raaka-aineen maailmanmarkkinahinnan kehitys.
Harmaat ja vihreät tilauskirjat
Euroopan hätkähti Venäjän hyökkäyksen jälkeen, ja monessa maassa on tehty nopeasti suuria ratkaisuja. Myös yhteiseurooppalaisella tasolla käärittiin hihat, minkä myötä Euroopan unionin rauhanrahastosta tuli hetkessä ammusrahasto.
Eri maissa sotavoimat kirjoittelevat toivelistojaan kotimaidensa parlamenteille nyt, kun toiveilla on otollinen tilaisuus tulla kuulluksi. Puolustusinvestoinnit kasvavat, sotatarvikkeita valmistavien yhtiöiden tilauskirjat paisuvat.
Tämä on näkynyt myös puolustustarvikkeita valmistavien yhtiöiden osakekursseissa samoin kuin alan etf:issä, jotka ovat viime viikkojen aikana nousseet vastavirtaan.
Kun Eurooppa rimpuilee eroon venäläisestä energiasta, vihreä siirtymä kiihtyy. Uusiutuvaan energiaan ja energiatehokkuuteen investoidaan enemmän ja nopeammin kuin aiemmin oli aie.
Vihreiden ja harmaiden yhtiöiden kertaheitolla parantuneet näkymät eivät ole sijoitusmaailmassa enää minkäänmoinen uutinen. Suuret poliittiset päätökset ja linjaukset menevät kursseihin nopeasti.
Ensikiimassa tyypillisesti kaikki alan osakkeet nousevat, kun toimialaa kahmitaan salkkuihin sen suuremmitta analyyseitta. Asiansa osaava osakepoimija löytää silti alan yhtiöiden joukosta varmasti sellaisia, joiden mahdollisuudet ovat suuremmat kuin mitä osakekurssi hinnoittelee.
Piiloon saattaa jäädä esimerkiksi alihankintayhtiöitä tai muita välillisesti jostakin buumista hyötyviä firmoja. Niiden osakekurssit nousevat rauhallisemmin toisessa aallossa.
Karo Hämäläinen
Kirjoittaja on kirjailija ja sijoittamiseen erikoistunut vapaa toimittaja.
