Jos sijoitusrahaston salkunhoitajalla on omaakin rahaa liossa, rahaston tuotto voi parantua. Näin usein sanotaan, mutta pitääkö se paikkansa? ”Omistus on tae siitä, että yritän parhaani”, tiivistää maan arvostetuimpiin kuuluva salkunhoitaja Anders Oldenburg.
Seligson & Co Rahastoyhtiön Phoebus-osakerahastosta vastaavan Anders Oldenburgin mielestä salkunhoitajan sijoitukset kertovat ennen kaikkea salkunhoitajan luottamuksesta omaan osaamiseensa:
”Jos salkunhoitaja ei sijoita hoitamaansa rahastoon, miksi asiakkaidenkaan pitäisi hänen osaamiseensa luottaa?”
Hiljattain Lähi-Tapiolan omistukseen siirtyneen Seligson & Co Rahastoyhtiön syyskuun neljännesvuosikatsauksesta ilmenee, että rahastoyhtiön oma väki oli sijoittanut Phoebukseen noin seitsemän miljoonaa euroa.
Oldenburgin mukaan hänen osuutensa potista oli 6,8 miljoonaa euroa.
Oldenburg uskoo, että ”suurehko omistus” johtaa siihen, että työhön suhtautuu intohimoisemmin kuin kollega, joka tekee työtään yhdeksästä viiteen -asenteella.
Hänestä omistus on hyvästä myös salkunhoitajalle itselleen. ”Muiden ihmisten varojen hoitaminen on hyvin vastuullinen tehtävä. Stressiä lievittää hieman se, että Phoebuksen asiakkaat tietävät minun menettävän paljon heitä enemmän rahaa, jos rahasto kehittyy huonosti.”
Rahastoyhtiöistä irtoaa niukalti tietoja
Tätä juttua varten tietoja salkunhoitajien omistuksista pyydettiin Seligson & Co:n lisäksi Nordealta, Danske Bankilta ja OP Ryhmältä sekä Aktia Pankilta. Seligson & Co:n lisäksi tietoja saatiin ainoastaan Aktialta ja siltäkin niukasti.
Salkunhoidon johtajan Andreas Bergmanin mukaan kaikki Aktian rahastojen salkunhoitajat ovat sijoittaneet omia varojaan hoitamiinsa rahastoihin, mutta hän ei halua kommentoida sijoitusten suuruusluokkaa.
Hän on kuitenkin samoilla linjoilla kuin Oldenburg: salkunhoitajien sijoitukset ovat hyvästä, koska ne varmistavat, että salkunhoitajien ja heidän asiakkaidensa intressit ovat yhteiset.
Pankkien vaitonaisuus viittaa siihen, etteivät salkunhoitajien merkittävät sijoitukset hoitamiinsa rahastoihin ole tavallisia tai kovin merkittäviä.
Jos ne olisivat, pankkien olettaisi kertovan niistä mielellään ainakin yleisellä tasolla. Voi ajatella, että tieto salkunhoitajien merkittävistä omistuksista tukisi rahastojen markkinointia.
Tutkimustulokset ristiriitaisia
Sijoittajan tuhannen taalan kysymys on lopulta tämä: onko sijoittajan syytä ajatella, että salkunhoitajien sijoitukset johtavat parempaan tuottoon kuin ilman sijoituksia?
Asiaa on tutkittu etenkin yhdysvaltalaisella aineistolla. Sijoitustietoa tuottavan Morningstarin selvitysten mukaan rahastot, joihin salkunhoitajat ovat sijoittaneet omia varojaan, ovat pärjänneet jonkin verran paremmin sekä tuotolla että riskikorjatulla tuotolla mitattuna kuin rahastot, joihin salkunhoitajat eivät ole sijoittaneet omia varojaan.
Tilastollista yhteyttä salkunhoitajien omistusten ja tuoton väliltä selvitykset eivät kuitenkaan ole löytäneet.
Samoilla linjoilla on vuonna 2007 tehty tutkimus (Khorana ja Wedge: Portfolio Manager Ownership and Fund Performance). Sen mukaan salkunhoitajien sijoitukset ovat hieman parantaneet rahastojen tuottoja.
Aalto-yliopiston rahoituksen professori Vesa Puttonen tutki samaa asiaa pari vuotta myöhemmin suomalaisella aineistolla ja päätyi päinvastaisiin tuloksiin.
”Aiheen tutkiminen edellyttäisi paljon tarkempaa dataa kuin Khoranalla ja kumppaneilla oli”, hän sanoo.
”Ei ole taloudellisesti relevanttia, jos salkunhoitaja on sijoittanut tuhat euroa omaan rahastoonsa. Sijoituksia pitäisi verrata salkunhoitajan varallisuuteen. Me keräsimme sellaisen aineiston. Sen kerääminen on kuitenkin työlästä ja aineisto pitäisi kerätä usealta vuodelta, ei pelkästään yhden vuoden poikkileikkauksena.”
Tuotto kiinnostaa salkunhoitajaa monesta syystä
Puttonen muistuttaa, että salkunhoitajalla on yleensä monta hyvää syytä kiinnostua hoitamansa salkun kehityksestä, vaikka ei olisi sijoittanut rahastoonsa euroakaan.
”Salkunhoitajan urakehitys riippuu rahaston kehityksestä. Usein salkunhoitajan palkitseminen on kytketty rahaston performanssiin. Näillä on koko uran kannalta taloudellisesti helposti suurempi merkitys kuin sillä, onko salkunhoitaja sijoittanut jonkun summan rahastoonsa.”
”Vielä suurempi merkitys voi olla sillä, onko salkunhoitaja myös omistaja rahastoyhtiössä tai onko hänen palkitsemisensa muutoin linkitetty rahastoyhtiön menestykseen.”
Pitäisikö siis sijoittajan pyrkiä selvittämään, mihin salkunhoitajien palkitseminen perustuu?
Ei maksa vaivaa, vastaa tutkimus, jossa myllättiin dataa yli 4 500 yhdysvaltalaisesta sijoitusrahastosta (Ma, Tang & Gomez, 2019). Tutkimuksen mukaan palkitsemistavat eivät juurikaan vaikuttaneet rahastojen tuleviin tuottoihin.
Salkunhoitajilla vaihtelevat vaikutusmahdollisuudet
Vesa Puttonen muistuttaa, että rahastoyhtiöt eroavat toisistaan myös siinä, kuinka paljon salkunhoitaja voi ylipäätään vaikuttaa rahaston sisältöön.
”Erityisesti isoissa yhtiöissä salkunhoitajan vapauksia rajoitetaan aika paljonkin sen suhteen, paljonko vertailuindeksistä saa erota. Toisissa yhtiöissä vapausasteita on paljonkin.”
Mitä vapaammat kädet salkunhoitajalla on, sitä enemmän hän voi vaikuttaa myös rahaston riskiprofiiliin. Oldenburg allekirjoittaa ajatuksen, jonka mukaan salkunhoitajan merkittävä omistusosuus voi vähentää salkunhoitajan halua ottaa isoja riskejä, mutta räväkkään riskinottoon hän ei päinvastaisessa tilanteessa usko.
”Erityisesti rahastoissa, joissa on tuottosidonnainen palkkio, isojen riskien ottaminen voisi ehkä olla houkuttelevaa, jos salkunhoitajalla ei ole itsellään mitään hävittävää.”
”En kuitenkaan jaksa uskoa, että salkunhoitaja lähtisi keinottelemaan asiakkaiden rahoilla, vaikka omaa rahaa ei rahastossa olisikaan.”
Helena Ranta-aho