KARON PÖRSSI Korot ovat nollassa, osakkeiden hinnat pilvissä. Keskuspankit painavat rahaa koneet punaisena. Tällaisessa tilanteessa sijoittajan pää alkaa kääntyä ja etsiä kohteita edes hivenen perinteisten sijoitusluokkien ulkopuolelta.
Suoranaisten vaihtoehtoisten sijoitusluokkien lisäksi pörssilistatuista yhtiöistä voi poimia profiililtaan lähempänä reaaliomaisuutta olevia kohteita. Helpoin esimerkki ovat pörssilistatut kiinteistösijoitusyhtiöt, mutta mielenkiintoinen luokka ovat myös infrastruktuuriyritykset.
Puhtaimmillaan infrayhtiöt hallinnoivat jotakin yhteiskunnan peruspalvelua hoitavaa infrastruktuuria kuten vaikkapa moottoritietä, mutta laajemmin ymmärrettynä infrayhtiöitä ovat esimerkiksi sähkön ja lämmön jakelusta huolehtivat firmat.
Yhteiskunnan peruspalveluita hoitavien firmojen palveluiden kysyntä on vakaata – vesi juoksee putkissa niin nousu- kuin laskukaudellakin –, mutta on infrapuolella syklisyyttäkin: kaupan määrä vaikuttaa herkästi vaikkapa satamaoperaattorin tai lentokentän tuloihin.
Infrafirmoilla on yleensä paljon kiinteää omaisuutta. Kovan reaaliomaisuuspainotuksensa vuoksi infrayhtiöt tapaavat olla asteen lähempänä reaaliomaisuusluokkia kuin osakkeet yleisesti. Siksi ne arkijärjen perusteella tuntuvat aavistuksen turvallisemmilta sijoituskohteilta. Infrastruktuuriyhtiöiden vakaus pitänee nopeiden pikavoittojen toivojat erossa niistä, mutta osakemarkkinoiden yleisen arvostuksen noustessa toki myös infrayhtiöiden tuotto-odotukset laskevat. Viime aikoina infrayhtiöihin on kohdistunut kiinnostusta korkotason mataluuden vuoksi.
Infrayhtiöt maksavat usein hyviä osinkoja ja toisaalta osinkoyhtiöissä infrayhtiöillä on hyvä edustus, mutta yritysprofiileissa on eroja: infrayhtiöt ja osinkoyhtiöt eivät ole sama asia.
Monopolitavaraa
Koska reaaliomaisuus – oikein hoidettuna, toki – säilyttää yleensä käyttöarvonsa, se usein säilyttää samalla arvonsa inflaatiota vastaan. Tällä hetkellä inflaatio on huoli vain sikäli, että sitä ei ole, mutta kaiken järjen mukaan rahan painaminen johtaa jollakin aikavälillä sen arvon alenemiseen. Sijoittamis-säästämisen ydin on laittaa rahansa sellaisiin kohteisiin, joissa ne säilyttävät käyttöarvonsa ja ehkä vielä tuottavatkin jotain verojen jälkeen.
Olisivatko infrastruktuuriyhtiöt vastaus tähän tarpeeseen?
Infrastruktuurisijoittaminen teemana on Suomessa niukalti tunnettu. Reaaliomaisuussijoittamiseen erikoistuneen United Bankersin valikoimasta löytyy kuitenkin kaksi alaan erikoistunutta rahastoa: UB Infra sijoittaa infrastruktuuriyhtiöihin maailmanlaajuisesti, UB EM Infra puolestaan on erikoistunut kehittyvien maiden infrastruktuuriyhtiöihin.
Infrarahastot omistavat laajalti ymmärrettynä infrastruktuuriin liittyvien firmojen pörssilistattuja osakkeita. Salkun arvo kehittyy sijoituskohteena olevien yhtiöiden arvonmuutosten ja osingonjakojen kautta niin kuin muidenkin osakkeisiin sijoittavien rahastojen. Rahasto ei siis sijoita puhtaasti infrastruktuuriin kuten moottoritienpätkiin.
Tenttasin rahastojen salkunhoitajana toimivalta Pekka Niemelältä lisäoppia infrasijoittamisesta.
Millaisia yhtiöitä infrarahastojen salkuissa on?
"Salkut koostuvat suurelta osin yhdyskuntapalveluyrityksistä (englanniksi utilities). Näitä ovat esimerkiksi sähkön-, kaasun- ja vedenjakelun yhtiöt. Salkuissa on myös muun muassa tietulliyhtiöitä ja lentokenttäpalveluyhtiöitä sekä erilaisia öljyn ja kaasun siirtämiseen ja varastointiin keskittyneitä yhtiöitä, joilla on poikkeuksellinen markkina-asema."
Kuinka infrastruktuuriyhtiöt poikkeavat muista yhtiöistä?
"Yhdyskuntapalveluyhtiöt poikkeavat muista yhtiöistä muutamalla mielenkiintoisella tavalla. Ensinnäkin ne hallinnoivat paikallisia liiketoimintoja, joiden monopolistinen, kilpailulta suojeltu asema, tulee usein suoraan tai välillisesti lainsäädännöstä. Tämä tekee niistä riskimielessä varsin ainutlaatuisia nykyisessä hyvin kansainvälisessä ja kilpailussa toimintaympäristössä.
Toiseksi monet infrateollisuusaloista ovat varsin riippumattomia taloussykleistä. Nämä tekijät heijastuvat niiden käyttäytymiseen osakemarkkinoilla: niiden osakekurssien heilahtelu on suhteellisesti alhaista. UB:n infrarahastojen salkuissa olevien yhtiöiden keskimääräinen beta suhteessa niiden paikallisiin markkinaindekseihin on tasolla 0,7–0,8.
Myös osinkotuottojen osalta infrayhtiöt erottuvat suuresta osasta muuta markkinaa. Erityisesti näin on kehittyneissä maissa. Sen sijaan kehittyvillä markkinoilla osinkotuotot ovat matalammat mutta yhtiöissä on toisaalta selvä kasvukomponentti."
UB:n infrarahastot ovat antaneet viimeksi kuluneen viiden vuoden aikana hyvät tuotot: UB Infran arvo on noussut keskimäärin reilut 13 ja kehittyvien maiden infrarahaston lähes 14 prosenttia vuodessa. Onko osakemarkkinoiden buumi on iskenyt myös infrafirmoihin?
"Infrayhtiöiden kurssit ovat viime vuosina hyötyneet sijoittajien kiinnostuksen lisääntymisestä korkeampaa osinkotuottoa maksaviin yhtiöihin. Tämä on näkynyt arvostustasojen, esimerkiksi hinta/tasesubstanssi-tunnusluvun nousuna erityisesti kehittyneissä maissa. Kehittyvillä markkinoilla tätä ilmiötä on ollut vähemmän osittain jo siitä rakenteellisesta syystä, että siellä osinkojen merkitys on lähtökohtaisesti pienempi. Yhdysvaltain infrayhtiöt ovat pitkän nousuputken jälkeen tehneet vuoden 2015 alkupuolella selvän korjausliikkeen ja laskeneet yli 10 prosenttia. Taustalla on erityisesti Yhdysvaltain pitkin korkojen nousu ja korkomarkkinan vähittäinen normalisoituminen. Euroopassa poikkeuksellinen korkoympäristö pakottaa sijoittajia etsimään entistä kiivaammin vaihtoehtoisia kohteita korkosijoituksille, ja osinkotuottoa tarjoavat infrayhtiöt ovat kiinnostava kohde."
Millaisia tuottoja infrayhtiösijoituksista voi tällä hetkellä odottaa?
Odotuksemme infrayhtiöiden tuottokehityksestä lähivuosina on maltillinen eli odotamme 5–8 prosentin vuotuista euromääräistä tuottoa – OECD-markkinoilla haarukan alalaitaan ja kehittyvillä markkinoilla haarukan ylälaitaan. Tulemme todennäköisesti näkemään markkinoilla korjausliikkeitä Yhdysvaltain tapaan, sillä korko- ja osakemarkkinat etenkin Euroopassa ovat alttiita hyvin herkälle poliittiselle tilanteelle. Varsinaista korkomarkkinoiden normalisoitumista Euroopassa ei ole näköpiirissä.
Kehittyvillä markkinoilla talouskasvu on hidastunut, mutta alemman riskitason ansiosta vaikutukset infrayhtiöihin ovat todennäköisesti pienemmät kuin muuhun markkinaan. Erittäin keskeinen euromääräisiin tuottoihin vaikuttava tekijä edelleen lähivuosina on valuuttakurssien kehitys. Esimerkiksi vuonna 2014 kehittyvien markkinoiden yleisindeksi nousi euromääräisesti yli 10 prosenttia ja UB EM Infra hieman tätä enemmän, mutta dollarimääräisesti yleisindeksi laski 2 % vuonna 2014. Eli mikäli euro jatkaa heikkenemistään, odotamme rahastojen euromääräisen arvonkehityksen olevan myös parempi.
Kuinka infrayhtiöiden tuotto jakautuu osinkojen ja kurssinousuodotuksen kesken?
Kehittyneillä markkinoilla keskimääräinen kokonaisvuosituotto (total return) euroissa laskettuna on viimeisen kymmenen vuoden aikana ollut noin 10,1 prosenttia, josta osinkokomponentin osuus on ollut keskimäärin 4,4 prosenttiyksikköä. Vastaavasti kehittyvien markkinoiden kokonaistuotto on ollut noin 12,8 prosenttia ja osinkojen osuus tästä on ollut noin 3,2 prosenttiyksikköä.
Viikon trio: Euroopan halvimmat sykliset
Mitkä Euroopan sykliset suuryhtiöt ovat halvimpia, jos mittarina käytetäänkin yhden vuoden sijaan viiden vuoden normalisoidusta tuloksesta laskettua p/e-lukua? Ruotsalainen talouslehti Affärsvärlden on laskenut Factsetin aineiston perusteella listan syklisistä halpisosakkeista.
Kärkipaikalta löytyy kaivosyhtiö BHP Billiton. Ranskalainen Alstom tunnetaan Suomessa vaikkapa vetureistaan, saksalainen K+S puolestaan on mineraali- ja lannoiteyhtiö.
Suomalaisyhtiöistä halpislistalla korkeimmalle yltää Metso, jonka viiden vuoden normalisoitu p/e on Affärsvärldenin laskelman mukaan 14,3. Muita suomalaisfirmoja ei mahdu 25 halvimman joukkoon.
| Yhtiö | Normalisoitu p/e, 5 v. |
| BHP Billiton | 8,7 |
| Alstom | 11,6 |
| K+S | 11,9 |
Lähde: Affärsvärlden 12/2015, 18.3.2015.
Karo Hämäläinen
Kirjoittaja on kirjailija ja sijoittamiseen erikoistunut vapaa toimittaja.
