Millaisia talousmittareita kannattaa käyttää apuna osakkeiden valinnassa? Kaksi osakesijoittajaa paljastaa, mihin he perustavat omat ostopäätöksensä.
Osakesijoittaja ja Naisten Oman Pörssiklubin perustaja Marja-Leena Haapanen jättää osakkeita valitessaan monimutkaiset analyysit suosiolla alan ammattilaisille. On kuitenkin pari keskeistä mittaria, jotka hän tarkistaa aina ennen ostopäätöstä.
Yksi niistä on pörssiyhtiön velkaantuneisuus. Tästä kertoo prosentteina ilmoitettava nettovelkaantumisaste, joka mittaa yrityksen korollisen nettovelan ja oman pääoman suhdetta.
"Yhtiöllä tulisi olla mahdollisimman vähän velkaa. Toki sitä saa olla jonkin verran investointeihin, mutta ei enempää kuin talonpoikaisjärjellä ajateltuna on tarpeellista."
"Yrityksen velkaantumista voi verrata omaan talouteen. Molemmissa iso velan määrä on vaarallinen asia, jos jotakin yllättävää tapahtuu."
Haapasen mielestä pörssiyhtiöissä nettovelkaantumisaste saisi olla korkeintaan 60–70 prosenttia.
Esimerkkeinä vähävelkaisista yhtiöistä Haapanen mainitsee Nordean, Sammon ja UPM:n.
Varoittava esimerkki ylivelkaantumisesta on Stockmann. Pitkän kannattavan kauden jälkeen tavarataloyhtiö teki velkarahalla virheinvestointeja, jotka johtivat lopulta yrityssaneeraukseen.
Kannattavuus kaikki kaikessa
Haapasen osakevalinnoissa toinen keskeinen kriteeri on yhtiön kannattavuus. Tästä käyttökelpoista tietoa antaa yhtiön oman pääoman tuotto eli ROE.
"Mitä korkeampi on oman pääoman tuotto, sitä kannattavampaa on liiketoiminta. Se kertoo yhtiön johdon osaamisesta huolehtia omistajien yritykseen sijoittamista pääomista."
Yhtiön kannattavuudesta kertoo myös sijoitetun pääoman tuotto eli ROIC. Se on tärkein mittari, kun analyysiyhtiö Inderesin yhteisönrakentaja Verneri Pulkkinen rakentaa osakesalkkuaan.
"Sijoitettu pääoma tarkoittaa varoja, jotka osakkeenomistajat ovat antaneet yritykselle liiketoiminnan pyörittämiseen. Sijoittaja haluaa rahoilleen luonnollisesti mahdollisimman hyvän tuoton."
Pulkkisen mukaan karkeasti voi sanoa, että sijoitetun pääoman tuotto on hyvällä tasolla, jos se ylittää 15 prosenttia.
"Yli kymmenen prosentin ROIC tuottaa omistajilleen arvoa. Jos tuotto jää alhaisemmaksi, yhtiöön ei yleensä kannata sijoittaa."
Pulkkisen mukaan vertailuissa on hyvä ottaa huomioon, että sijoitetun pääoman tuotto vaihtelee huomattavasti toimialoittain. Hyvin kannattavat ohjelmistoyhtiöt voivat päästä jopa 30 prosentin tuottoon ja sen ylikin.
Pelkkä p/e-luku voi viedä harhaan
Pörssiyhtiöiden arvostustason selvittämiseen käytetään paljon p/e-lukua, joka mittaa osakekurssin ja osakekohtaisen tuloksen suhdetta. Mitä alhaisempi luku on, sitä matalampi yhtiön arvostustaso on suhteessa sen tekemään tulokseen.
Yleisen nyrkkisäännön mukaan p/e-luvun painuessa alle kymmenen yhtiön osake on hyvin edullinen.
Sekä Haapanen että Pulkkinen varoittavat tekemästä johtopäätöksiä pelkän p/e-luvun pohjalta.
"P/e-luku on vaikea tavalliselle sijoittajalle, koska siihen vaikuttaa muun muassa yhtiön toimiala. Luvusta ei voi yksiselitteisesti päätellä kovinkaan paljon", Haapanen sanoo.
"P/e ei kerro suoraan, onko yhtiö halpa vai ei, jos yhtiöstä ei tiedä enempää. Siksi luvun kanssa kannattaa olla varovainen", Pulkkinen säestää.
Osingonmaksu jakaa mielipiteet
Haapanen arvostaa hyvää osinkoa maksavia yhtiöitä, jolloin oleellinen mittari on osinkotuotto. Se kuvaa prosenteissa osingon suhdetta pörssikurssiin.
Osinkotuotot vaihtelevat toimialakohtaisesti. Isoa osinkoa maksavia ovat perinteisesti monet finanssi- ja energiayhtiöt. Pientä osinkoa maksavat puolestaan usein teknologiayhtiöt, jotka pyrkivät sijoittamaan voitot kasvua edistäviin investointeihin.
Pulkkiselle osinkotuotto on sen sijaan vähemmän kiinnostava tekijä osakevalinnoissa. Hänestä on itse asiassa parempi, jos osinkojen maksamisen sijaan raha pidetään yrityksen sisällä tahkoamassa lisää tuottoa.
"Tämä toki edellyttää, että yhtiöllä on hyvät kasvunäkymät ja sijoitetun pääoman tuotto on korkea."
Pulkkisen mielestä suuri osinko suhteessa tulokseen voi kieliä, ettei yrityksellä ole kovin paljon investointikohteita, joilla se pohjustaisi kasvua.
"Toisaalta on kypsiä aloja, joilla investointeja ei kannatakaan tehdä. On hyvä, että vaikkapa Sampo maksaa ison osan kassaan kertyvistä tuloista osinkoina."
Talousmittarit eivät yksin riitä
Molemmat osakesijoittajat korostavat, että yksittäisiin talousmittareihin tuijottamisen sijaan yhtiöstä kannattaa muodostaa kattava kokonaiskuva.
"Saan yhtiöihin tuntumaa seuraamalla talousuutisia. Erityisellä mielenkiinnolla seuraan tietysti yhtiöitä, joita minulla jo on tai joiden ostamista harkitsen. Luotan myös osakevalinnoissa paljon omaan vaistooni", Haapanen toteaa.
Pulkkinen suosii sijoitusstrategiassaan kasvuyhtiöitä, joilla on selkeä ja ymmärrettävä suunnitelma kasvaa tulevina vuosina kannattavasti. Hän pyrkii ottamaan selville, onko yhtiön kasvu aidosti kestävällä pohjalla.
Se esimerkiksi edellyttää, että tuotteet ja palvelut ovat kilpailukykyisiä. Yhtiöllä tulee myös olla muutaman vuoden ajalta näyttöä liikevaihdon ja tuloksen kasvusta.
"Ydinajatukseni on löytää yhtiöitä, jotka pystyvät investoimaan voittonsa takaisin liiketoimintaan korkealla sijoitetun pääoman tuotolla. Näin yhtiöllä on mahdollisuus pitkään ja nopeaan kasvuun."
Pulkkisen mukaan tällaisista yhtiöistä voi saada hyvät tuotot, vaikka niitä sattuisi ostamaan vähän kalliimmallakin.
"Ongelmana on, että tällaisten yhtiöiden osakekurssi usein kuplautuu. Laadukaskin yhtiö voi olla huono sijoitus pitkän aikaa, jos siitä maksaa liikaa."
MITÄ TARKISTAT ENNEN OSAKEVALINTAA?
"Yhtiöllä tulisi olla mahdollisimman vähän velkaa. Sitä saa olla jonkin verran investointeihin, mutta ei enempää kuin talonpoikaisjärjellä ajateltuna on tarpeellista."
OSAKESIJOITTAJA MARJA-LEENA HAAPANEN, NAISTEN OMA PÖRSSIKLUBI
"Pyrin löytämään yhtiöitä, jotka pystyvät investoimaan voittonsa takaisin liiketoimintaan korkealla sijoitetun pääoman tuotolla."
YHTEISÖNRAKENTAJA VERNERI PULKKINEN, INDERES
