KARON PÖRSSI "Eniten meiltä on kysytty, koska Pihlajalinna päätyy Caymansaarille", sanoi Pihlajalinnan perustaja, toimitusjohtaja ja suurin henkilöomistaja Mikko Wirén Helsingin pörssin auditoriossa, kun yhtiö kertoi listautumisaikeistaan.
Lausahdus ei ollut pörssin tilaama mainos vaan vastaus kysymykseeni. Aprikoin ääneen, eikö pörssiyhtiön statuksesta voisi olla haittaa Pihlajalinnan liiketoiminnalle. Pihlajalinnan toiminnan vanha pohja kun on terveyspalvelujen tuottaminen kunnille ja sairaanhoitopiireille. Yhtiö esimerkiksi pyörittää Tampereella yhtä Tampereen kaupungin terveysasemaa ja tuottaa Parkanon sote-palvelut. Jämsän sote-palvelut puolestaan hoitaa Jämsän, Keski-Suomen sairaanhoitopiirin ja Pihlajalinnan omistama Jokilaakson Terveys Oy.
Sana "pörssiyhtiö" taas kantaa sisällään negatiivisia arvolatauksia. Jos niin ei olisi, sitä ei käytettäisi haukkumasanana. On helppo kuvitella kunnanvaltuuston kokous, jossa käsitellään sote-ulkoistusta. Keskustelua tuskin käydään ilman p-sanaa.
Täysin irrationaalistahan sanan haukkumakäyttö on. Se, ovatko yhtiön osakkeet julkisesti noteerattuja vai eivät, ei tee sitä mitenkään moraalittomampaa. Itse asiassa päin vastoin pörssiyhtiöt ovat aivan toisella tavalla toimittajien huomion kohteena kuin listaamattomat yhtiöt. Niiden tekemisiä ja taloudellisia raportteja seurataan tarkasti.
Finanssisijoittaja ei komentele
Kuten Mikko Wirén kommentillaan nosti esiin, Suomessa pörssilistattu yhtiö on pitkälti suomalainen yhtiö. Näyttävästi edenneen Pihlajalinnan pääkonttorissa Tampereen Kehräsaaren punatiilimiljöössä on taatusti rampannut pääomasijoittajia rahalaukkujen kanssa houkuttelemassa Wiréniä ja nykyisiä sijoittajaomistajia Sentica Partnersia ja LähiTapiolaa myymään.
Vaikka Helsingin pörssin osakkeiden markkina-arvosta vajaa puolet on ulkomaalaisten käsissä, pörssissä oleminen on sinivalkoista omistusta. Ulkomaiset pörssiomistajat ovat nimittäin tyypillisesti finanssisijoittajia, jotka eivät käytännössä halua vaikuttaa yhtiön toimiin. Niitä kiinnostaa vain sijoituksen tuotto. Jos yhtiö hoitaa hommansa, maksaa osinkoja ja kurssi nousee, finanssisijoittaja on tyytyväinen.
Pörssin ulkomaalaisomistus, lähes 47 prosenttia, voi kuulostaa paljolta, mutta siihen vaikuttaa paljolti se, että juuri pörssin arvokkaimmat yhtiöt vetävät puoleensa ulkomaisia sijoittajia. Helsingin pörssin pyöreästä 140 firmasta vain seuraavat:
| Yhtiö | Ulkomaalaisomistus |
| Finnlines | 87 % |
| Citycon | 86 % |
| Afarak Group | 86 % |
| Nokia | 79 % |
| Rapala VMC | 73 % |
| Stora Enso | 69 % |
| Nokian Renkaat | 66 % |
| UPM-Kymmene | 65 % |
| Nexstim | 62 % |
| Sampo | 60 % |
| Asiakastieto | 59 % |
| Tieto | 57 % |
| Cramo | 55 % |
| Valmet | 54 % |
| Sponda | 52 % |
| Konecranes | 50 % |
Lähde: Euroclear Finland, tilanne 31.3.2015.
Näistäkin yhtiöistä Nexstim on Helsingissä rinnakkaislistattuina, Stora Enso ja Tieto taas historiansa vuoksi paljolti ruotsalaisia yhtiöitä.
Asiakastieto on yhä enimmäkseen ulkomaisessa omistuksessa, mutta listautuminen pörssiin teki siitä entistä selvästi enemmän suomalaisomisteisen. Asiakastiedon listautuminen oli pääomasijoittajan exit. Sen sijaan että yhtiö olisi ulkomaisen pääomasijoittajan omistuksessa, listautumisen myötä kuka tahansa voi ryhtyä Asiakastiedon omistajaksi.
Häpeääkö poliitikko sijoittamista?
Helsingin pörssin toimitusjohtaja Lauri Rosendahl kommentoi maanantaisessa tiedotustilaisuudessa kysymystäni sanomalla, että poliitikkojen käsitys pörssilistatuista yhtiöistä on parantunut viime vuosina.
Toivotaan niin. Syytä olisi.
Se ei kuitenkaan riitä. Vielä pitäisi muuttaa kansan eli äänestäjien näkemykset.
Niin kauan kuin sana "pörssiyhtiö" yhdistyy riittävän monen suomalaisen mielessä epäeettiseen keinotteluun, poliitikot käyttävät mielikuvaa hyväkseen häikäilemättä.
Pörssiarkuus näkyy myös poliitikkojen toiminnassa. Esimerkiksi presidentti Sauli Niinistö on haastatteluissa kertonut sijoittavansa korkopapereihin, mikä minusta kuulostaa huonolta taloudenpidolta, ja ministerien omistuslistat ovat harmillisen niukkaa katsottavaa (kirjoitin asiasta laajemmin viime kesänä).
Itse harmistuin kovin, kun tuleva pääministerimme Juha Sipilä keskustan puheenjohtajaksi tultuaan järjesteli omistuksiaan ja myi omistuksensa Elektrobitissä.
Täytyykö pörssiomistamista hävetä?
Suomalaisen omistamisen hallitusohjelma
Hallituspohja ratkeaa näinä päivinä, hallitusohjelma tulevina viikkoina. Silloin myös selviää, kuinka uusi hallitus aikoo edistää suomalaista omistajuutta, johon sijoituskulttuurikin kuuluu. Yksi konkreettisimmista kysymyksistä on aiemmin hallitusohjelmaan asti päässyt, mutta sittemmin yliviivattu pienten pörssiosinkojen verovapaus.
Ennen vaaleja Kauppalehti kysyi puolueilta niiden kantaa muun muassa pienten osinkojen verottomuuteen. Neljästä suurimmasta puolueesta pääministeripuolue keskusta ja annetuilla äänillä mitattuna Suomen toiseksi suurin puolue kokoomus kannattivat pörssiosinkojen verovapautta tuhanteen euroon asti.
Kansanedustajamäärällä Suomen kakkospuolue perussuomalaiset samoin kuin Sdp eivät aja pienten osinkojen verottomuutta. Sdp päin vastoin kannattaa pääomatuloverotuksen progression kiristämistä ja perussuomalaiset sijoittajia koskettavan varallisuusveron palauttamista.
Kysymys tuskin nousee hallitusneuvotteluissa järin keskeiseksi, mutta sijoittajat taatusti etsivät hallitusohjelmapaperista tiedon siitä, miten puolueet ovat pystyneet toimimaan vaalilupauksensa mukaisesti.
Viikon trio: Kansanosakkeet
Helsingin pörssin laajimmin omistetut osakkeet, niin sanotut kansanosakkeet, ovat menettäneet omistajia parin viime vuoden aikana. Juuri ne ovat osakkeita, joiden omistajamäärään pienten pörssiosinkojen verovapaus vaikuttaisi eniten.
Muutokset ovat mielestäni yllättävän suuria. Samaan aikaan pörssikurssit ovat nousseet ja yleinen kiinnostus pörssisijoittamista kohtaan tuntuu kohonneen.
| Yhtiö | Omistajia 31.3.2015 | Muutos, 2 v., kpl |
| Elisa | 213 727 | -12 705 |
| Nokia | 212 527 | -36 528 |
| Fortum | 113 224 | -21 304 |
Karo Hämäläinen
Kirjoittaja on kirjailija ja sijoittamiseen erikoistunut vapaa toimittaja.
