KARON PÖRSSI Unohda tammikuuilmiö! Helsingin pörssin paras nousukuukausi onkin huhtikuu.
Vuosina 2001–2015 Helsingin pörssin OMX Helsinki Benchmark Cap -tuottoindeksi on noussut huhtikuissa keskimäärin 3,88 prosenttia. Toiseksi paras pörssikuukausi viimeksi kuluneen viidentoista vuoden aikana on ollut lokakuu, jolloin tuottoa on tullut keskimäärin 2,97 prosenttia.
Tiedot käyvät ilmi Taloustaidon indeksihistoriaselvityksestä, jossa laskettiin kunkin tarkastelujaksolle osuneen 180 pörssikuukauden muutokset OMX Helsinki Benchmark Cap -tuottoindeksillä mitattuna. Indeksi kuvaa hajautetun suomalaisosakesalkun kehitystä. Yhden osakkeen paino on rajattu enimmillään kymmeneen prosenttiin.
Koska kyseessä on tuottoindeksi, myös osingot ja muut voitonjaot on otettu huomioon indeksiä laskettaessa.
Tammikuu vasta kuudes
Sijoitustutkimuksessa ja käytännön sijoitustoiminnassa puhutaan kalenteri-ilmiöistä eli siitä, että osakkeilla on tapana tuottaa paremmin tai huonommin joinakin aikoina vuodesta. Kalenteri-ilmiöistä tunnetuin ja perusteluiltaankin järkevä on tammikuuilmiö, jonka on havaittu koskevan etenkin pienempiä yhtiöitä.
Voisi hyvinkin olla niin, että vuodenvaihteen salkunsiivouksen yhteydessä myyntiin päätyy kehnosti menestyneitä osakkeita, joita salkunhoitajat eivät halua näyttää esimiehilleen tai asiakkailleen vuoden lopun raporteissa. Yhtä lailla verotussyyt saattavat ajaa sijoittajia katkaisemaan tappioita ja ottamaan verohyötyjä ennen vuodenvaihdetta. Näin tuollaisiin osakkeisiin kohdistuisi myyntipainetta, joka laskisi kursseja kohtuuttoman alhaisille tasoille, ja uuden vuoden alussa arvostukset palautuisivat.
Vuodenvaihde on psykologinen rajapyykki. Silloin tehdään salkunjärjestelyjä ja moni saattaa havahtua lisäämään osakepainoa. Katse suuntautuu tulevaan. Tammikuussa päivät pitenevät ja valo lisääntyy, mikä virittää mielen optimistiseksi...
On helppo keksiä monia perusteita tammikuuilmiölle.
Helsingin pörssissä tammikuut eivät ole olleet kummoisia pörssikuukausia. Viidentoista vuoden aikana tammikuun keskimääräinen kurssinousu on ollut 0,86 prosenttia, mikä tekee tammikuusta kuudenneksi parhaan pörssikuukauden.
Sell in may
Tammikuuilmiötä paremmin Helsingissä tuntuukin toimivan ohje "sell in may and go away" eli suomeksi sovellettuna: vappuna pois ja ravuilla takaisin.
Toukokuun alusta syyskuun loppuun ulottuvalle viiden kuukauden jaksolle osuvat kaikki pörssivuoden viisi huonointa kuukautta.
Pörssikalenterin kehnoin kuukausi on ollut kesäkuu, jolloin kurssilaskua on kertynyt keskimäärin 2,88 prosenttia. Toiseksi huonoin on ollut syyskuu keskimäärin 0,91 prosentin laskulla. Syyskuuta onkin seurannut pörssikuukausista toiseksi paras, keskimäärin 2,97 prosentin tuoton antanut lokakuu.
Surkea kesä on siis kahden parhaat tuotot antaneen kuukauden ympäröimä.
Helsingin parhaat pörssikuukaudet
| Kuukausi | Osakkeiden tuotto |
| huhti | 3,88 % |
| loka | 2,97 % |
| marras | 1,89 % |
| maalis | 1,88 % |
| helmi | 1,29 % |
| tammi | 0,86 % |
| joulu | 0,51 % |
| heinä | 0,47 % |
| elo | 0,23 % |
| touko | -0,48 % |
| syys | -0,91 % |
| kesä | -2,28 % |
Lähde: Taloustaidon selvitys. Indeksipistelähteet Nasdaq.
Lokakuu sittenkin paras?
Viidentoista vuoden jaksolla yksi hyvä tai huono vuosi saattaa heilauttaa keskiarvoa merkittävästi. Siksi laadin samasta aineistosta toisen taulukon, josta jätin pois sekä parhaimman että huonoimman vuoden. Esimerkiksi finanssikriisistä toivuttaessa huhtikuussa 2009 OMX Helsinki Bechmack Cap -tuottoindeksin arvo kohosi huimat 27,6 prosenttia. Viidellätoista jaettuna se on 1,84, eli vaikka kaikkina muina vuosina huhtikuu olisi antanut nollatuoton, huhtikuiden keskimääräinen nousu olisi ollut 1,84 prosenttia, millä olisi irronnut kuukausitarkastelun viides sija.
Ääripäätypistetyssä tarkastelussa parhaaksi kuukaudeksi nousi lokakuu keskimäärin 3,32 prosentin nousulla. Huhtikuu oli tarkastelun kakkonen (+2,60 %). Huonoimmaksi jäi edelleen kesäkuu (-1,99 %).
Kesän kehnoutta ääripäätypistyskään ei poista, joskin joulukuu painuu kuukausilistan viidenneksi huonoimmaksi ja heinäkuu nousee kuudenneksi kehnoimmaksi pörssikuuksi.
Tilastoa voi järjestellä aritmeettisen keskiarvon lisäksi vaikkapa etsimällä mediaanin eli keskimmäisen arvon, siis viidentoista havainnon joukosta kahdeksanneksi parhaan vuoden. Tällöinkin ykkönen on lokakuu, jonka tuottomediaani on 3,22 prosenttia. Mediaanitarkastelun kakkonen on helmikuu, kolmonen marraskuu ja neljäs huhtikuu. Kesäkuu on kehnoin myös mediaanitarkastelussa.
Onko kalenterista apua?
Tykkänään toinen kysymys sitten on, onko kalenterin vilkuilusta sijoittajalle hyötyä vai pelkästään hupia.
Tehokkaiden markkinoiden teorian mukaan markkinoilla ei voi esiintyä sellaisia säännöllisesti toistuvia ilmiöitä, joita hyödyntämällä sijoittaja voisi tehdä rahaa. Jos kurssit nousisivat vaikkapa tammikuussa säännönmukaisesti ja tilastollisesti merkittävästi ja rahaa jäisi käteen vielä transaktiokustannusten jälkeenkin, sijoittajat alkaisivat käyttää poikkeamaa hyödykseen. He ostaisivat osakkeita jo joulukuussa ja ilmiö lakkaisi.
Toisaalta samaan aikaan kun sijoitusoppineet kiistelevät siitä, ovatko markkinat tehokkaat vai eivät, käytännön sijoittajat tekevät kauppoja. Heitä ohjaavat käytännölliset seikat ja myös psykologia.
Olisiko järkeviä perusteita uskoa kesän kehnouteen? Toimisivatko ammattisijoittajat niin, että he haluaisivat pienentää osakeriskiään lomakauden kynnyksellä, jotteivät markkinaturbulenssit häiritsisi lomailua? Vai onko viime vuosina kesäaikaan osunut poikkeuksellisen paljon markkinoita heilutelleita makrotaloudellisia ja poliittisia tapahtumia, jotka saavat kesän uutisköyhyydessä ehkä painoaan suuremman arvon?
Onko kyse poikkeuksellisuudesta vai onko vaikkapa maailmanpolitiikalla tapana kriisiytyä ja median innostua siitä kesäkausina?
Viikon trio: Compoenta Seligsonin yllättävä Suomi-suosikki
Peter Seligsonin hoitama Seligson Phoenix on opportunistinen erikoistilannerahasto, joka etsii osakkeita, joiden kurssi on voimakkaasti laskenut todennäköisesti ohimenevän vastoinkäymisen vuoksi. Vuodenvaihteessa rahaston salkusta 58 prosenttia oli sijoitettu eurooppalaisiin ja 19 prosenttia pohjoisamerikkalaisiin yhtiöihin ja loput Tyynen meren alueelle ja kehittyvien markkinoiden firmoihin. Suomen osuus (mukana Euroopan painossa) oli 9,4 prosenttia.
Sijoituksista suurin oli australialainen Australian Vintage ja toinen Nokian ranskalainen kauppakumppani Alcatel-Lucent. Suomaisia yhtiöitä Seligsonin salkkuun mahtui neljä, trion lisäksi Outokumpu 1,8 prosentin painolla.
| Yhtiö | Paino |
| Fortum | 3,0 % |
| Sanoma | 2,5 % |
| Componenta | 2,2 % |
Lähde: Seligson & Co:n Rahastoluotain. Tilanne 31.12.2015.
Karo Hämäläinen
Kirjoittaja on kirjailija ja sijoittamiseen erikoistunut vapaa toimittaja.
