Onko vintagemarkkinoilla olemassa trendejä? Kun asiaa tarkastelee kymmenien vuosien säteellä, näin mitä ilmeisemmin on. Designklassikot pitävät pintansa vuosikymmenestä toiseen, mutta myös lyhyemmissä sykleissä nousee esiin suosikkeja.
Jo pitkään haluttua on ollut myös laadukas ”nimetönkin” 1950–60-luvun vintage-esineistö kuten tiikkiset senkit. Näin ei kuitenkaan ollut vielä 20 vuotta sitten, eikä välttämättä enää 10 vuoden päästä.
Tällä hetkellä erityisen suosittuja ovat mm:
- tarjoiluvaunut,
- rottinkihuonekalut,
- aurinkopeilit ja
- liinavaatekaapit, jotka vielä viitisen vuotta sitten seisoivat ihmisten varastoissa.
Trendejä lanseerataan vuosittain pintamuotiin ja sisustusmaailmaan ja toki ne heijastuvat myös vintagepuolelle.
Klassinen sininen vuoden 2020 väri
Väri-instituutti Pantone on julistanut vuoden 2020 väriksi klassisen sinisen, joten kyseisen värinen vintagenojatuoli käynee tänä vuonna hyvin kaupaksi.
Ajankohtaiset näyttelyt saattavat myös nostaa joidenkin vintagetuotteiden kysyntää. Svenskt Tenniä esittelevät kolme näyttelyä Didrichsenillä, Designmuseolla ja Hanasaaressa toivat kuosit ryminällä myös suomalaisten kuluttajien tietoisuuteen.
Svenskt Tennin kankaat nousevat nyt huutokaupoissa ja Facebookin designkierrätyssivuilla hintoihin, joita ei vielä viitisen vuotta sitten nähty.
Uskon, että kyseisiä tekstiilejä ja huonekaluja huutokaupoissa kovaan hintaa huutaneiden joukossa on nykyään yhä enemmän myös suomalaisia ostajia.
Suunnittelijan palkitseminen tai kuolema saattaa hetkellisesti tai pysyvästi nostaa esineiden hintoja.
1980-luku uppoaa jälleen, funkkis tulossa taas?
Sisustuslehdet, blogit, instagram, tv-sarjat ja elokuvat vaikuttavat voimakkaasti trendeihin.
Edelläkävijät ottavat ilmiöt haltuun ja trendi näkyy ensin pintamuodissa. 1980-luvun kuosit ja tyyli ovat palanneet nuorten vaatemuotiin mm. Stranger Things tv-sarjan siivittämänä.
Ilmiö näkyy vintagevaateliikkeissä, jossa vanhat Levi’s-farmarit, ylisuuret colleget ja kasarihenkiset juhla-asut tekevät hyvin kauppansa. Teini-ikäiset kotona harmittelevatkin, etten ole säilyttänyt omia aarteitani.
Myös muotitalot ovat havahtuneet ”kasariboomiin”. Diorin otettua hiljattain 1970- ja 1980-luvuilta tutun monogrammikuosinsa uustuotantoon, alkoi vintagemarkkinoilla eräänlainen ”logomania” ja vanhojen Diorin, Guccin ja Fendin monogramlaukkujen hinta nousi. Onneksi vintageversion saa kuitenkin lähes aina uutta huomattavasti edullisemmin.
Uskon vahvasti, että 1980-luvun suosio heijastunee pikkuhiljaa myös aikakauden esineiden suosioon.
Vintage-esineissä myös sesonki vaikuttaa jossain määrin kysyntään: kevättä ja kesää kohden myös tietyt kausituotteet kuten puutarhakalusteet myyvät paremmin kuin sydäntalvella.
Huonommin liikkuvat tällä hetkellä Helsinki Second Hand -vintagekauppaa pyörittävän Jan Lindroosin mukaan vanhat sängyt, sohvat tai muut verhoiltavat tuotteet. Verhoilu on kallista eikä välttämättä kannattavaa – ainakaan jälleenmyyntiä ajatellen.
Ikävä kyllä ei ole olemassa kristallipalloa, josta voisi ennustaa, mikä on seuraava trendi. Pitkään on kuitenkin odotettu 1980-luvun tai funkkiksen paluuta.
Trendit matkaavat Ruotsista Suomeen
Itse seuraan aktiivisesti länsinaapurimme huutokauppa-, sisustus- ja vintagemarkkinoita. Trendit saapuvat usein sieltä pienellä viiveellä myös Suomeen.
Tukholman antiikkimessuilla oli runsaasti tarjolla funkkista sekä klassismia ja art decoa, eli ruotsalaisittain Swedish Gracea henkiviä esineitä.
Uskaltaisin kuitenkin arvailla, että hienot 1930-luvun tinapeilit, pienesineet ja huonekalut saattavat nostaa pian suosiotaan myös lahden tällä puolen. Toinen asia, jota ruotsalaiset ovat osanneet arvostaa suomalaisia paremmin, ovat vanhat matot.
Hyvänä esimerkkinä mm. Marta Måås Fjetteström, jonka mattojen hinnat nousevat tuhansiin euroihin. Suomen vastaavat saman aikakauden tekstiili- ja mattotaiteilijat yhä aliarvostettuja. Ehkä nyt olisi hyvä panostaa esimerkiksi Greta Skogster-Lehtisen tai Toini Kallion mattoihin?
Kaiken ei tarvitse olla uutta
Näkisin, että pinnallisten trendien ohessa vintagen suosioon vaikuttavat yhä enemmän myös kestävät arvot kuten kierrätysaate ja ilmastotietoisuus. Osa 1950–60-luvun juuri nyt niin trendikkäistä huonekaluista on valmistettu jalopuista, joita ei ekologisista syistä suosita enää huonekalujen valmistuksessa.
Mikäli haluat kotiisi vaikkapa tiikkisen, palisanterisen tai mahonkisen huonekalun, se on luontoystävällisempää hankkia käytettynä, jolloin ei kaadeta yhtään uutta sademetsän puuta.
Itse haluan opettaa lapseni ajattelemaan ostaessaan kestävää kuluttamista, kaiken ei tarvitse olla uutta.
Katja Weiland-Särmälä
