Huutokauppavuoden 2019 alku näyttää siltä, että ainakin pohjoismaisen designin suosio jatkuu ja voimistuukin. Myös 1970- ja 1990-lukujen esinemaailma on nousemassa suosioon. Trendithän eivät muutu kalenterivuosittain, mutta jatkumoja ja käänteitä tarkkailemalla voi onnistua tekemään hyviä huutokauppaostoksia.
Huutokauppojen ja keräilyn pohjoismainen guru Barnebys uskaltautui vuoden alussa esittämään vahvoja käsityksiään siitä, mihin antiikin ja muiden keräilykohteiden ostajien mielenkiinto suuntautuu tänä vuonna.
Ensiksikin vahvistuvana trendinä on kuluttajien arvomaailmassa tapahtunut muutos: nyt suositaan kestäviä tavaroita ja kiertotaloutta, ja tämä puolestaan lisää kiinnostusta huutokauppatavaroita kohtaan. Tämä koskee siis erityisesti sisustuselementtejä.
Nyt on Barnebysin mukaan erityisesti 1970-luvun esinemaailma arvostettua. Siihen kuuluvat niin ruskeat värit, mattavärit kuin myös vaikkapa rottinkihuonekalut. Lisäviitteitä tuon ajan sisustusmausta ja esinemaailmasta saa katsastamalla legendaarisen yökerhon Studio 54:n sisäkuvia vaikkapa netistä. Tämä newyorkilainen yökerho oli maailmankuulu, ja sisään pääsijöitä kadehdittiin Helsingin seurapiirejä myöten.
Myös 1990-luvun suosio sisustajien keskuudessa on kasvanut, ja se merkitsee mm. epäsymmetristen lasipöytien ja värillisen lasin kysynnän kasvua huutokaupoissa.
Väriä pintaan!
Muutoinkin värien merkitys huutokauppahuonekaluilla sisustajien keskuudessa kasvaa, väittää Barnebys. Pastelliväriset ja jopa kirkuvan keltaiset muovihuonekalut kiinnostavat nyt, ja näitä huonekaluja sovitellaan aiempaa värikkäämmin maalattuihin kodin seiniin.
Mutta on myös paljon niitä, jotka etsivät huutokaupoista metallijalkaisia kalusteita, Kromattu metalli on tämän vuoden huutoa huutokaupoissa, väittää Barnebys.
Kestävän kehityksen nimissä myös pohjoismaiset puulajit kuten mänty ja koivu ovat suosittuja huonekalujen materiaaleina, ja tämän luulisi suosivan myös suomalaisia huonekalusuunnittelijoita.
Italia-designilla nousuvaraa
Moni käsittää design-termin liian suppeasti eli ajoittaa sen koskemaan vain 1950–1970-luvun huonekalu-, lasi- yms. muotoilua – ns. modernia designia. Tuo ajanjaksohan oli suomalaisen ja laajemmin pohjoismaiden muotoilun kulta-aikaa, mutta kyllä designia on ollut kautta aikojen. Niitä kutsutaan vain tyylisuunniksi. Näistä suosittuja ovat Barnebyn mukaan mm. jugend/art nouveau- sekä art deco-esineet.
Parhaiten nousuvaraa Barnebys arvioi kuitenkin olevan italialaisella designilla sekä 1970-luvun muotokielellä.
Ryijyharvinaisuus Suomesta
Vuoden alku on pitkälti mennytnettihuutokauppojen merkeissä. Yksittäisistä huutokauppakohteista kannattaa noteerata erityisesti todellinen ryijyharvinaisuus Suomesta – tai oikeastaan Ruotsin valtakunnan itäosista.
Ryijy on peräti vuodelta 1775 ja ikäisekseen kohtuullisen hyvässä kunnossa, vaikka totta kai värit ovat jo haalistuneet. Suomalaisryijyt ja -matot ovat usein signeeraamattomia, mutta tässä ryijyssä on peräti monogrammisigneeraus. Koska vuosiluku on näyttävästi esillä kruunun ja nimikirjainten kera, ryijy on tehty jotain merkittävää tapahtumaa varten. Sen provenienssi eli omistushistoria olisi siis varmasti kiintoisaa luettavaa.
Voisi hyvin kuvitella, että ryijyn valmistus liittyi siihen, että Ruotsin kuningas Kustaa III kävi mainittuna vuonna laajalla kiertomatkalla Suomessa mukanaan yli sata henkeä käsittänyt seurue sekä henkivartiostokaartista 200 aliupseeria ja sotamiestä! Erityisesti Turku oli tapahtumasta pitkään täysin sekaisin ja joutui tapahtumasta johtuneiden kulujen takia jopa kantamaan ylimääräisen veron.
Ryijy oli huudettavana Uppsalan Auktionsverkin huutokaupassa 29.1., mutta se jäi myymättä. Ryijyn arviohinta oli runsaat 2 000 euroa, mutta siitä tarjottuun vain noin tuhat euroa. Myyjään saisi varmaankin huutokauppayhtiön kautta yhteyden, jos esimerkiksi joku suomalainen museo olisi ryijystä kiinnostunut.
Hintaongelma arvohuutokaupoissa
Koska arvohuutokauppoihin on tarjolla kovasti kohteita, mm. taide ja hopea poikkeuksia lukuun ottamatta on halventunut. Kaikki huutokauppayhtiöt etsivät arvokkaita kohteita, mutta samalla on usein otettava myyntiin myös halvempia esineitä.
Helander on ratkaissut ongelman lisäämällä iltahuutokauppojen määrää, ja siellä myydään halvempia kohteita vaikka laatikkokaupalla, jotta kohteesta saatavalla hinnalla pystytään kattamaan edes käsittelykustannukset. Arvokkaammat esineet myydään kuukausihuutokaupoissa.
Bukowskis on ratkaissut ongelman sillä, että sen nettihuutokaupassakin on lähtöhinta asetettu 200 euroon. Kohteen on siis oltava vähintään sen arvoinen, jotta se otetaan myyntiin. Tämä rajaa tavaratulvaa varmaan melkoisesti, ja sitähän Bukowskis Onlineen syötetään useasta paikasta niin Ruotsista kuin Helsingistäkin.
Lähiaikoina alkaa Bukowskisille tulla lisää tarjontaa myös Tanskasta, jossa se on käynnistämässä toimintaansa. Suomalaiskeräilijöillekin on siis luvassa aiempaa helpompi pääsy mm. tanskalaisdesignin markkinoille, koska Bukowskis järjestää varmastikin kuljetuspalvelut myös Tanskasta Suomeen asti saman tapaan kuin nyt tapahtuu Suomen ja Ruotsin välillä.
Toki Tanskasta tulee Bukowskisille myös lisää ostokykyisiä asiakkaita, ja suomalaisdesignillekin löytynee näin uusia ostajaryhmiä.
Hagelstamillakin on pohdittu Bukowskin tapaan halvempien keräilytavaroiden myynnin jonkinlaista rajoittamista, mutta ainakin vielä sen kuukausihuutokaupoissa voi esine tai vaikkapa taulu vaihtaa omistajaa jo muutamalla kympillä. Hagelstamilla on sääntönä, että jos kohde myydään alle 100 eurolla, myyjä maksaa vasarahinnasta vajaat 20 prosenttia provisiona. Erillistä valokuvausmaksua ei Hagelstamilla veloiteta.
Kirjoittaja on sijoitus- ja keräilymarkkinoiden asiantuntija.
