Hyundai Kona – versioita riittää joka lähtöön

Käsitys Hyundai Konasta vaihtelee sen mukaan, millä moottorilla ja etu- vai nelivedolla auto on varustettu. Tätä juttua varten kokeiltujen kolmen eri version lisäksi Kona on saatavana myös täyssähköautona, ja nyt syksyllä siitä on tulossa hybridiversio. 

Heti koeajon alusta lähtien tuntui siltä, että 1,6-litraisella T-GDI-moottorilla ja seitsenvaihteisella DCT-vaihteistolla varustettu nelivetoinen Kona on sanalla sanoen krouvi auto. Se on meluisa, sen ohjaus on keskialueen ympärillä kummallisen jäykkä, se reagoi kaasupolkimen käskyihin kulmikkaasti, kaksoiskytkinvaihteiston toiminta jättää toivomisen varaa ja sen perinteisen käsijarrun kahva liikkuu raskassoutuisesti. Alustakin on kovanpuoleinen.

Ensi alkuun Konan sai 1,6 T-GDI-moottorilla vain nelivetoisena. Vasta tänä vuonna mallisto täydentyi saman koneen etuvetoisella versiolla. Pirteällä ja Konaan hyvin sopivalla Pulse Red -ulkovärillä koeajoon tullut etuvetoinen versio 1,6 T-GDI-moottorilla tuntui liikkuvan jouheammin kuin nelivetoinen.

Konan äänieristyksessä on selvästi toivomisen varaa. Tiemelua on ainakin 235/45 R 18 -koon Hankook Ventus Prime -renkailla todella häiritsevästi. Läpitunkeva tiemelu Hyundain ohjaamossa on 80–85 desibelin tasoa, ja rouhea jyrinä vielä pahentaa kuuloaistimusta.  
 

Luontevampi versio

Pikkukoneinen koeajo-Kona oli varustettu manuaalivaihteistolla. Sen kytkin irrottaa todella alhaalta ja voi tuntua oudolta kuljettajasta, joka ei sellaiseen ole tottunut. Ainakin koeajoauton voimalinja piti ajoittain ylimääräistä jurinaa, mutta se saattoi olla yksilövika.

Kokonaisuutena halvemman version voimalinja toimii mukavasti. pikkukone vääntää jouheasti, ja manuaalivaihteiston vaihdekeppi liikkuu riittävän sulavasti.

Yhden litran moottorilla varustetussa versiossa Konan huono äänieristys korostuu moottorin osalta, mutta kolmisylinterisen pikkukoneen ärinä on niin luonnollinen ääni, että se ei häiritse samalla tavalla kuin tiemelu.

Kolmisylinterisellä yhden litran koneella etuvetoinen Kona jättikin itsestään positiivisemman kuvan kuin kalliimpi isompikoneinen nelivetoversio. Se on joka suhteessa luontevampi ajokki. 

Tilavan tuntuinen

Sisältä Kona on edessä istuttaessa tilavan tuntuinen, ja ajoasento on mukavan ryhdikäs. Positiivisesti jämäkät etuistuimet on muotoiltu hyvin, ja sähkösäädöillä niin kuljettajan kuin matkustajankin istuimia saa liikuteltua mielensä mukaan. 

Sen sijaan manuaalisäätöisistä istuimista puuttuu säätöjä ja selkänojan kaltevuuskin säätyy vain portaittain, joten kannattaa harkita kahteen kertaan, hankkiiko Konan sähkötoimisilla vai manuaali-istuimilla. Kuljettajalla ei ole kauhukahvaa, joten Kona ei ole vanhojen eikä huonojalkaisten kuskien auto.

Ympäristö on mustanpuhuvalla värityksellä hieman karun näköinen, mutta hallintalaitteet on ryhmitelty selkeästi ja painikkeita on riittävästi. Toiminnot eivät ole kosketusnäytön varassa, eivätkä nykyajan konstailut vaivaa Konan kuljettajaa.

Nelivetoisessa koeajoautossa oli runsas varustus. Lämmittimien lisäksi etuistuimissa on jäähdytystoiminto, jonka toimivuutta pääsi hellepäivinä hyvin kokeilemaan ja varsinkin auringossa seisoneen ja sisältä kuumenneen auton istuinten jäähdyttäminen tuntui miellyttävältä.

Takapenkillä istutaan kuin armeijassa, sillä sen selkänoja on hiukan turhankin pysty ja turhan kova. Istumakorkeus on säällinen, ja istuinosan koko riittää syvyyssuunnassa 170-senttiselle matkustajalle muttei sitä pidemmälle. 

Luistava automaatti

Liikkeelle lähdettäessä automaattivaihteisen Hyundain moottori surraa onnettoman tuntuisesti – kuin olisi hätää kärsimässä – mutta kyllä Kona 1,6-litraisella liikahtaa. Tuulilasiin kirjoittava kollegakin kiinnitti huomiota siihen, että kaksoiskytkinvaihteisto luistattaa kytkintä häiritsevässä määrin ja moottorin kierrokset nousevat ilman, että auto liikkuisi vastaavasti.

Ajossa 177-hevosvoimaisen Konan kiihtyvyys on kohtuullisen rivakkaa, mistä valmistajan ilmoittama 7,9 sekunnin arvo nollasta sataan nelivetoiselle Konalle kertoo omaa kieltään, mutta nykyautojen suorituskyvylle varsin tavallista jouheutta ei neliveto-Konassa ole. Sen sijaan etuvetoisessa versiossa hyvä kiihtyvyys tuntuu olevan paremmin käytettävissä kuin nelivetoisessa. 

Karu alusta

Konan kulku on maasturimaista. Sen ratin takana tuntee istuvansa korkealla. Kuljettajalla on ensi alkuun ennen Hyundaihin tottumista hieman hutera tunne – varsinkin kun ohjaus ei välitä luonnollista tunnetta auton liikkeistä.

Konassa todella tuntee istuvansa katumaasturissa, jossa kosketus tiehen on etäinen jäykän ohjauksen ja huonon takapuolituntuman vuoksi. Korkea ja ryhdikäs istuma-asento tekee Konalla ajamisesta mukavan rentouttavaa, mutta Hyundai ei ole onnistunut yhdistämään siihen yhtä hyvää tuntumaa auton käytökseen kuin parhaat eurooppalaiset kilpailijat.

Monet katumaasturit ovat alustan pitkien joustovarojen ansiosta henkilöautoja mukavampia oikein röykkyisillä teillä, mutta Kona ei kuulu tähän joukkoon. Päinvastoin se tuntuu aika karulta kulkuvälineeltä jo huonopintaisella asfaltillakin.

Vaikka Konan alusta on kovanpuoleinen ja aiheuttaa helposti pientä pintatärinää karkealla asfaltilla, se päästää kovassa kaarreajossa auton kallistumaan voimakkaasti ulkokaarteen puoleisen takapyörän varaan ja saa Konan tuntumaan kiikkerältä.

Itsepäinen vahti

Konan 4WD-versiossa nelivedon voi kytkeä kiinteästi päälle. Neliveto päällä Hyundain jäykkä ohjaus muuttuu perusasetusta luontevammaksi. Ohjaus on edelleen raskassoutuinen, mutta ratin kääntämiseen tarvittava voima tuntuu loogiselta suhteessa siihen, kuinka paljon ohjauspyörää pyörittää.

Hyundain kaistavahti on itsepäisen jäykkä, sitä vastaan ohjaaminen vaatii voimaa. Olisi helpointa antaa kaistavahdin ohjata autoa, mutta ei tarvitse olla pitkään rattia kääntämättä, kun mittaristoon ilmestyy teksti: ”Keep hands on steering wheel”. Konaa onkin huomattavasti mukavampi ajaa ilman kaistavahtia.

Vaikka Konaa pääsääntöisesti ajaa mieluummin ilman kaistavahtia, on tilanteita, joissa vahdin apu on hyödyllinen. Koeajomatkalla Lempäälästä pääkaupunkiseudulle pitkän työpäivän väsymys ja päivän syömättömyyden jälkeen Toijalan ABC:llä nautittu kahvi, sämpylä ja wiener olivat tehdä tepposet, kun silmät painuivat tylsällä Hämeenlinnan moottoritiellä kiinni, mutta kaistavahti korjasi auton suuntaa sen verran terävästi, että se havahdutti kuljettajan.

Kokemus on kuitenkin osoittanut, että vahteihin ja -avustimiin ei voi aina luottaa: syystä tai toisesta ne eivät yhtäkkiä reagoikaan kaistaviivan ylitykseen.

Janoisia moottoreita

Koeajossa 1,6-litraisen Konan kulutus liikkui kahdeksan litran molemmin puolin sataa kilometriä kohden, mitä ei voi pitää kovin taloudellisena. Koko koeajon kulutus oli 8,1 litraa / 100 km. Kaupunkipyörityksessä 1,6-koneinen Kona vie helposti jopa 10 litraa / 100 km, mikä on kompaktille katumaasturille paljon.

Kona on janoinen myös pikkukoneella varustettuna. Koeajossa bensiiniä kului tankkauksesta laskettuna 8,5 litraa / 100 km ja ajotietokone näytti samaa lukemaa. Ajoittain kolmisylinterinen moottori imi polttoainetta jopa 9,3 litraa / 100 km, mikä on yhden litran koneella aika reilusti.

VASTINETTA RAHALLE Hyundai Kona tuntuu antavan parhaan vastineen rahalle, kun valitsee etuvetoisen pikkukoneisen version malliston halvimmasta päästä. Konan ulkonäkö varmasti jakaa mielipiteitä. Jos pitää koukeroista ilmeestä, Hyundai vastaa tarvittaessa hyvinkin värikkäästi odotuksiin. Monen muun auton jälkeen Hyundai Kona voi tuntua omituiselta ajettavalta, mutta sen käytökseen tottuu, ja muutaman ajokerran jälkeen matka taittuu Konallakin. Hyundai Kona ei ole lähtökohtaisesti halpa auto ja sekä ylemmät varustetasot että valinnaisvarusteet nostavat sen hintaa selvästi. Bensiiniäkin palaa sen verran paljon, että se lisää Konan kustannuksia.  

PLUSSAT

+ Laaja mallisto
+ Etuvetoiset jouheita
+ Tilava ja selkeä ohjaamo

MIINUKSET 

- Meluisa auto 
- Karu alusta 
- Automaatin käytös

TEKNIIKKAA

Juha Partanen