Miehitettyjen huoltoasemien määrä on vähentynyt kovaa vauhtia jo 1990-luvulta saakka. Ovatko teillä liikkuvien palvelut katoamassa kokonaan?
Ainoastaan pääväylillä ja suurimpien kaupunkien välillä ajavat eivät ehkä ole arjessa huomanneet palveluiden vähenemistä, koska valtateiden varsilla on isoja liikenneasemia. Ne eivät ole katoamassa mihinkään. Eivät myöskään öljy-yhtiöiden kylmät tankkauspisteet.
Miehitettyjen asemien määrä on joka tapauksessa vähentynyt koko tämän vuosituhannen ajan. Pahin tilanne on maakuntien pienemmillä paikkakunnilla, jotka ovat pääteiden ulkopuolella. Huoltoaseman merkitys paikkakunnalle on samantapainen kuin kyläkoulun: se pitää yllä elämää ja alueen elinkelpoisuutta.
Nykyään uusia huoltoasemia ei käytännössä avata muualle kuin valtateiden varsille, kaupunkien reunamille sekä suurten kauppakeskusten yhteyteen.
Jos pienen kunnan keskustan huoltoasema siirtyy kauempana olevaan kauppakeskukseen, mukana menee usein muutakin liiketoimintaa ja vaarana on keskustan kuihtuminen.
Polttoaineiden myynti jopa nollakatteista
Iso osa asemien vähenemisestä on ollut aivan luonnollista. Autojen huoltovälit ovat pidentyneet, samoin tankkausvälit. Nykyaikaisen polttomoottoriauton toimintamatka yhdellä tankilla on helposti 700 tai jopa lähes 1 000 kilometriä.
Lisäksi nykyaikaisten autojen huoltaminen ja korjaaminen vaatii koulutusta, osaamista ja kalliita laitteistoja. Korjaamotoiminnan aloittaminen on haasteellista.
Toinen syy kehitykseen on ollut polttoaineiden jakelun voimakas keskittyminen. Huoltoasemaverkosto on tällä hetkellä lähes kokonaan neljän toimijan hallinnassa. Ne ovat Neste, ABC, St1 ja SEO.
Toimijat hankkivat polttoaineensa joko Nesteeltä tai NEOT:lta (North European Oil Trade Oy), taustalla olevia myyjiä on siis ainoastaan kaksi. Keskittyminen heikentää väistämättä kuluttajan asemaa, koska kilpailua on vähän.
Uuden huoltoaseman perustamista rajoittaa voimakkaasti se, että polttoaineiden myynti on ollut jo vuosikymmeniä hyvin pienikatteista, toisinaan nollakatteista. Huoltoaseman pitää pystyssä muu liiketoiminta, josta monella asemalla tärkein osa on ravintolatoiminta ja siihen liittyvä oheismyynti.
Palveluasemia on vähentänyt myös öljy-yhtiöiden kylmäasemien määrän voimakas kasvu, mikä on ohjannut kuluttajien siirtymistä niihin.
Huoltamon yhteydessä moderni korjaamo
Yksi alaa pintaa syvemmältä tunteva henkilö on liikennepalvelukauppiaiden toimitusjohtaja Jari Salonen. Kysyimme Saloselta, mihin ala on menossa.
Vuosituhannen alusta miehitettyjen huoltoasemien määrä on puolittunut. Jatkuuko huolestuttavalta tuntuva kehitys samanlaisena?
”Nyt näyttää siltä, että nykyinen lukumäärä – noin 700 asemaa – riittää siihen, että autoilijoiden palvelut säilyvät. Lakkautettavien asemien tilalle syntyy uusia, enkä usko, että määrä enää lähivuosina vähenee.”
Onko kehitystä mahdollista ennustaa pidemmälle, 10 vuoden päähän?
”Ainoa varma asia on, että polttonesteiden myyntimäärä vähenee tasaisesti. Siihen vaikuttaa autokannan sähköistyminen ja se, että uudemmat polttomoottorisukupolvet kuluttavat vähemmän.”
Entä säilyykö liikkumisen huoltovarmuus?
”Huoltovarmuuskeskus huolehtii mm. siitä, että ympäri vuorokauden avoinna olevia asemia on riittävä määrä. Kuluttajan kannalta isompi merkitys on sillä, säilyvätkö haja-asutusalueet elinkelpoisina.
Huoltamoverkoston harveneminen syrjäseuduilla on iso uhka. Siellä on runsaasti ikääntyviä alan yrittäjiä, ja toiminnalle on harvoin jatkajaa. Nämä yrittäjät tekevät tärkeää työtä ja monessa tapauksessa pitävät kylän elossa. Huoltoasema voi olla kylän keskus, johon keskittyvät kaikki lähiseudun palvelut, kuten posti, matkahuolto, kyläkauppa ja veikkaus.
Moni pikkupaikkakunnan huoltamoyrittäjä tekee kuusipäiväistä työviikkoa, eivätkä ansiot välttämättä muodostu kovin suuriksi. Sellaiseen elämäntapatyöhön on vaikea löytää uutta toimijaa.”
Ovatko autonhuoltopalvelut täysin katoavaa perinnettä?
”Eivät ollenkaan. Tunnen monia hyvämaineisia huoltoasemayrittäjiä, joilla on hyvin pyörivä autokorjaamo huoltoaseman yhteydessä. Nämä eivät ole entisajan kyläpajoja, vaan tyypillisesti monimerkkikorjaamoita tai maahantuojan virallisia merkkikorjaamoja, joilla on hyvä osaaminen ja laitteet viimeisintä tekniikkaa.
Suurilta liikenneasemilta tai aivan syrjäseudulta tällaista huoltamo-korjaamoa ei juurikaan löydy, mutta monessa kaupungissa tai isommassa kunnassa näitä on, ja ne voivat hyvin.
Vanhoja rasvamonttuja ei juuri enää näe, mutta modernia ja ammattitaitoista korjaamotoimintaa kyllä”, Jari Salonen sanoo.
Autonhuoltopalveluita tarjoavia huoltoasemia on kuitenkin vähän, noin 170 asemaa koko maassa.
Tankkauksen suhteen koko maan tilanne on vielä jokseenkin hyvä. Polttoainetta saa jokaisesta kunnasta aivan muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, mutta tilanne ei välttämättä jatku tällaisena pitkään.
Itä- ja Pohjois-Suomessa vaara on suurin: siellä yhden huoltoaseman sulkeminen voi aiheuttaa asukkaille liki sadan kilometrin ajon lähimmälle asemalle.
Muutamalla paikkakunnalla kunta itse on investoinut jakeluaseman infraan. Toimiva keino, jos palvelua ei muutoin ole mahdollista säilyttää kunnassa.
”Korjaamot eivät katoa”
Vuosikymmeniä toimineen Pakilan Teboilin yrittäjät Ellen ja Antti Hinttala ovat katkaisseet kaikki siteet taustalla aiemmin olleeseen yhtiöön. Heidän yrityksensä Bensalenkkarit Oy on puhtaasti kotimainen perheyritys.
Polttoainemyynti palautuu asemalle sitten, kun uusi amerikkalainen omistaja alkaa rakentaa jakeluverkostoa. Tämä kuvio on vielä avoin.
Yrityksen tuloksen kannalta polttoainemyynti ei ole ratkaisevaa, koska tärkein osa liiketoimintaa ovat autokorjaamot Pakilassa ja Itäväylällä. Lisäksi asemilta löytyy lounasravintola, kahvila, myymälä, autopesula, autovuokraus ja veikkauksen sekä matkahuollon toimipisteet.
”Korjaamot eivät ole katoamassa huoltoasemilta mihinkään. Niille on selvä tarve, koska ihmiset osaavat tehdä autoilleen yhä vähemmän itse”, Ellen Hinttala sanoo.
Artikkelin aloituskuvan Ellen ja Antti Hinttalastauva on ottanut Patrik Lindström.
Markus Nieminen
