Suomalaisen huippudesignin suosio näyttää yhä jatkuvan, ja markkinoille on putkahtanut yllättäviäkin harvinaisuuksia kuten Gunnel Nymanin sohva, Timo Sarpanevan järkälemäinen lasiveistos ja Alvar Aallon varhainen Paimio-tuoli. Syksyn kovin nousija lähtöhinnastaan lienee kuitenkin kirjeleikelmä, joka nousi 400 eurosta yli 9 000 euroon.
Alvar Aallon Paimio-tuolin varhaismalli on tulossa Bukowskisin Modern Masters Helsinki -huutokauppaan 14. marraskuuta. Näitä pyökistä 1930-luvun alussa valmistettuja keräilyharvinaisuuksia tulee myyntiin peräti kaksi. Ne ovat olleet saman perheen omistuksessa 1940-luvulta asti.
Tuolit myydään erikseen ja molempien lähtöhinta on 20 000–30 000 euroa. Ainoastaan ensimmäisten Paimio-tuolien kehät valmistettiin pyökistä, joka korvattiin varsin pian koivupuulla.
Paimion parantolan tuolimalleja on tehty myöhemmin paljonkin. Artekin 1980-luvulla tekemiä on myyty arvohuutokaupoissa 300–700 euron lähtöhinnoilla, mutta alkuperäisistä maksetaan paljonkin enemmän. Nämä alkuperäiset on siis tehty 1930-luvun alkuvuosina, ja osa niistä on jo alun perin myyty muualle kuin Paimioon.
Esimerkiksi Bukowskisin huutokaupassa myytiin kolmisen vuotta sitten Alvar Aallon nojatuolipari numero 31 sekä pöytä numero 970, ja tämä taivutetusta koivuvanerista sekä laminoidusta koivusta tehty istuinryhmä oli myyty Kauhavan lentosotakoulun käyttöön 1930-luvulla. Sieltä se oli jotenkin lennähtänyt myyntiin Bukowskisille, jossa istuinryhmä vaihtoi omistajaa huutomaksuineen noin 6 500 eurolla.
Bukowskilla myytiin myös viime vuonna Paimion nojatuolimallin 42 varhainen malli vuodelta 1932. Sen valmistaja on Oy Huonekalu- ja Rakennustehdas Ab. Tuolissa on taivutettu niinikangasistuin, vaneria ja käsinojat pyökkiä. Se nousi huutomaksuineen lähes 22 000 euroon. Nyt huutokauppaan tulevat on siis hinnoiteltu pitkälti samalle tasolle.
Alvar Aallon Paimio-tuoleja löytyy myös muista huutokaupoista. Tamperelaisen Annmari´sin Scandinavian design -huutokaupassa 4.11. on tarjolla malli 42, ”Pikku-Paimio” 1930-luvulta. Tuolin arviohinta on 3 000–4 000 euroa.
Gunnel Nymanin huonekaluja huutokaupassa
Bukowskisin marraskuun huutokaupassa on myös tarjolla erikoinen erä Gunnel Nymanin designesineitä hänen omasta kokoelmastaan. Huutokaupattavaksi tulee esimerkiksi hänen suunnittelemiaan huonekaluja, joita huutokaupoissa ei juurikaan ole ennen nähty.
Timo Sarpanevan massiivinen lasiveistos jäi myymättä
Stockholms Auktionsverkin Modern Art and Design Helsinki -huutokaupassa lokakuun lopulla oli tarjolla mm. Timo Sarpanevan massiivinen lasiveistos ”In Illo Tempore II”. Sen korkeus on 40,5 cm, leveys noin 63 cm ja syvyys noin 30 cm.
Lasiveistoksen arviohinta oli 17 000–19 000 euroa, mutta kohde jäi myymättä, sillä ylin tarjous oli 14 000 euroa. Tarjouksen tekijä olisi siis ollut valmis maksamaan siitä huutomaksuineen noin 17 000 euroa.
Kultainen taskukello 20 000 eurolla
Lähiaikoina järjestettävissä huutokaupoissa on tarjolla myös meikäläisittäin lähes ennen näkemättömiä esineitä.
Helanderin kuukausihuutokaupassa 3.11.on esimerkiksi sveitsiläisten kellomestareiden luksusharvinaisuuksia, joista kalleimman arviohinta on peräti 20 000 euroa. Kyseessä on Henri Barbezar-Bolen LeLocle, kultainen taskukello, jossa on 31 kiveä. Jos se menee kaupaksi, ostaja on tuskin suomalainen.
Ihan joka miehen kelloja eivät myöskään ole kaksi Cedric Johnerin Abyss-kelloa, joista kalliimman arviohinta huutokaupassa on 2 500 euroa. Molemmat kellot ovat käyttämättömiä.
Muumiesineistön keräilijöitäkin muistetaan harvinaisuudella, sillä Helanderin huutokaupassa tarjolla on Arabian Muumi-muki 1950-luvulta arviohinnaltaan 1 600 euroa.
Hagelstamilla on marraskuussa kolme huutokauppaa, joista kuukausihuutokauppa pidetään 5.–6.11.
Arvokkaan kirjeleikelmän hinta nousi 9 000 euroon
Lokakuun huutokauppojen todennäköisesti kovin nousija lähtöhinnastaan oli Suomen Filateliapalvelun myymä kirjeleikelmä. Sen lähtöhinta oli 400 euroa, mutta kova kilpahuuto nosti hinnan huutomaksuineen yli 9 000 euroon!
Kun postimerkki tai muu filateelinen kohde on tosi harvinainen – kuten tämä on – rahakkaita keräilijöitä kyllä näyttää löytyvän, vaikka muutoin postimerkkien keräily onkin laantunut ainakin nuorempien ikäluokkien keskuudessa.
Kirjoittaja on sijoitus- ja keräilymarkkinoiden asiantuntija.
