Liikkeen- tai ammatinharjoittajan yrityksestään saama tulo jaetaan verotuksessa pääomatulo- ja ansiotulo-osuuteen.
Jako ansio- ja pääomatuloon perustuu yleensä nettovarallisuuteen, jolla tarkoitetaan yksinkertaistettuna elinkeinotoiminnan varojen ja velkojen erotusta. Mitä enemmän nettovarallisuutta on, sitä suurempi osa yritystulosta verotetaan yleensä pääomatulona.
Jos nettovarallisuutta ei ole, yritystulo verotetaan yleensä kokonaan ansiotulona.
Yleensä yritystulosta verotetaan pääomatulona määrä, joka vastaa 20 prosentin vuotuista tuottoa nettovarallisuudelle. Pääomatulo-osuuden ylittävä osa yritystulosta verotetaan ansiotulona.
Vuotuinen tuotto tarkoittaa 12 kuukauden tuottoa eli tuottoa 12 kuukauden pituiselta tilikaudelta. Jos tilikausi poikkeaa 12 kuukaudesta esimerkiksi toimintaa aloitettaessa tai lopetettaessa, käytettävä tuottoprosentti muuttuu.
Paljonko veroa?
Pääomatulosta maksetaan veroa 30 prosenttia. Siltä osin kuin verotettavan pääomatulon määrä ylittää 30 000 euroa, veroprosentti on 34.
Ansiotuloja verotetaan valtionverotuksessa progressiivisen tuloveroasteikon mukaisesti. Valtionveron lisäksi ansiotulosta maksetaan kunnallisvero ja yleensä myös kirkollisvero sekä sairausvakuutusmaksu.
YEL-vakuutetun liikkeen- tai ammatinharjoittajan sairausvakuutusmaksu perustuu yleensä YEL-vakuutusta varten vahvistettuun työtuloon.
Yrittäjävähennys
Liikkeen- ja ammatinharjoittajan jaettavasta yritystulosta vähennetään verotusta toimitettaessa yrittäjävähennyksenä 5 % vuodesta 2017 alkaen. Jäljelle jäävä määrä yritystulosta jaetaan verotettavaksi yrittäjän ansio- ja pääomatulona.
Marjo Salin
Kirjoittaja on kirjanpidon asiantuntija Veronmaksajain Keskusliitossa.
Miten veroja voi minimoida? Kannattaako pääomatulo-osuutta vaatia pienemmäksi? Miten tappiot voi vähentää? Miten varat vaikuttavat elinkeinotoiminnan nettovarallisuuteen? Lue Marjo Salinin artikkeli kokonaan 16.8. ilmestyvästä Taloustaito-lehdestä (7/2017)
