Arvonlisäverovelvollisuuden alaraja nousi tämän vuoden alussa 20 000 euroon. Se helpottaa etenkin sivutoimisten ja aloittavien yrittäjien arkea. Mutta onko alv pienyrittäjälle työläs riesa vai onko siitä etua?
Arvonlisävero on etenkin aloittaville yrittäjille kummajainen, joka saattaa tuntua turhauttavalta eurojen siirtelyltä tililtä toiselle.
Useimmiten tuo virta käy verottajan suuntaan, sillä vähennettävää kertyy monella pienyrittäjällä vain muutamia kymppejä tai satasia kuukaudessa. Ne voivat koostua esimerkiksi yritystoiminnan puhelinlaskuista sekä toimistotarvike- ja työkaluhankinnoista.
Tänä vuonna tästä arvonlisäveron ilmoitus- ja maksurumbasta vapautuivat korkeintaan 20 000 euron vuotuista liikevaihtoa tekevät yritykset. Aiemmin yläraja oli 15 000 euroa. Alv-rajan nosto koskettaa noin 18 000 yritystä.
Arvonlisäverosta vapautettuja ovat sote-, rahoitus- ja vakuutusaloilla toimivat yritykset. Samaan joukkoon kuuluvat myös taiteilijoiden esiintymispalkkiot. Lakisääteinen ja valtion varoin avustettu koulutus on arvonlisäverotonta, yritysasiakkaiden kouluttaminen ja konsultointi sen sijaan verollista.
Pientä kilpailuetua alkumetreille
Veronmaksajien verojuristin Harri Rajalan mielestä alv-velvollisuuden alarajan nosto on pieni kädenojennus sivutoimisille tai toimintaansa aloittaville yrittäjille. Rajaa olisi kuulemma voitu nostaa reippaamminkin ylöspäin – EU-direktiivin mukaan se saisi olla jopa 85 000 euroa.
”Toki tämäkin vähentää paperityötä. Kuluttajakaupassa siitä voi olla myös kilpailuetua, kun alv:n osuutta ei tarvitse sellaisenaan lisätä hintoihin. Omat tuotteet ja palvelut voi halutessaan myydä alv:n verran kilpailijoita halvemmalla”, Rajala toteaa.
Ilo voi kuitenkin jäädä lyhytaikaiseksi, jos liikevaihto nousee hyvän myynnin siivittämänä yli 20 000 euroon. Silloin edessä on liittyminen alv-rekisteriin ja etenkin kuluttajakaupassa myös hintojen nosto. Jos raja ylittyy kesken kalenterivuotta, on arvonlisäverot tilitettävä kyseisestä ajankohdasta lähtien, ei enää takautuvasti kuten aiemmin.
Arvonlisävero onkin eräänlaista lainaa, jota yritys saa alv:n sisältävien laskujen kautta omalle tililleen. Ne on kuitenkin maksettava säännölliseen tahtiin ja yleensä kuukausittain takaisin. Alle 30 000 euron liikevaihdolla alv-ilmoituksen voi tehdä ja maksaa myös kerran vuodessa.
”Toki silloin on huolehdittava, etteivät nuo arvonlisäverosta tilittämättä jääneet eurot ole kuluneet muihin menoihin”, Rajala muistuttaa.
Alv-rekisteri usein tärkeä yritysasiakkaille
Arvonlisäverottomuudella on kuitenkin myös kääntöpuolensa. Etenkin yritysten välisessä b-to-b-liiketoiminnassa se voi olla yhteistyön este ja mainehaitta, kun tarkistetaan potentiaalisen asiakkaan tai kumppanin taustoja ja rekisteritietoja.
Arvonlisäverottomuus voi vähentää yrityksen uskottavuutta vakavasti otettavana ja vakavaraisena toimijana. Laskujakaan ei välttämättä hyväksytä, sillä sen myötä menetetään niiden vähennysetu. Sama koskee luonnollisesti myös myyjäyritystä.
”Alv-vähennyksistä voi olla yrityksen alkutaipaleella paljonkin etua. Silloin joudutaan usein hankkimaan koneita, laitteita ja kalusteita, joista voi kertyä huomattavia alv-palautuksia”, Rajala muistuttaa.
Entäpä jos liikevaihto heittelehtii tilikaudesta toiseen 20 000 euron molemmin puolin tai jää jossain vaiheessa pysyvämmin sen alapuolelle? Kannattaako silloin irtautua myös alv-rekisteristä?
”Se ei välttämättä aina kannata. Rekisteristä poistuessaan joutuu maksamaan loppuvarastosta arvonlisäveron tai tarkistamaan kiinteistöinvestoinnin alv-vähennykset, jos kiinteistöinvestoinnista on alle 10 vuotta”, Rajala muistuttaa.
Alv tuo myös hinnoitteluhaasteen
Suomen Yrittäjät on esittänyt arvonlisäverovelvollisuuden rajan nostamista 30 000 euroon, jolloin rajan alle jäisi 32 000 pienyritystä enemmän kuin nyt.
Veroasiantuntija Laura Kurjen mukaan myös nykyinen uudistus keventää pienyrittäjien hallinnollista taakkaa ja antaa pelivaraa hinnoitteluun. Samalla kuitenkin alv-kantojen korotukset, alarajahuojennuksen poistaminen sekä kotitalousvähennyksen leikkaukset vaikeuttavat toimintaedellytyksiä ja kasvuhaluja.
”Alv-korotusten siirtäminen suoraan hintoihin voi olla etenkin työvoimavaltaisilla aloilla vaikeaa”, Kurki toteaa.
Myös byrokratia koetaan ajoittain työlääksi – toisaalta alv-vähennysoikeutta pidetään tärkeänä isommissa investoinneissa.
Alv-rajan noston lisäksi yrittäjiä kuuluu askarruttavan se, milloin yritys putoaa arvonlisäverovelvollisuuden ulkopuolelle.
Lakimuutoksen myötä liikevaihto lasketaan tilikauden sijaan kuluvan ja edellisen kalenterivuoden perusteella. Arvonlisäverorekisteristä voi irtautua, jos liikevaihto jää kahtena peräkkäisenä kalenterivuotena alle 20 000 euroon.
”Hyvä muutos on, että nyt arvonlisäveroa maksetaan raja-arvon ylittymisajankohdasta lukien. Aiemmin sitä oli maksettava taannehtivasti tilikauden alusta lähtien. Se saattoi johtaa hyvinkin ikäviin tilanteisiin, jos raja ylittyi kesken tilikauden”, Kurki kertoo.
”Alv antaa uskottavuutta”
Vantaan Korsossa Käyntivara-nimistä kellosepänliikettä pitävä Tuire Liimatainen on ollut yrittäjänä reilut kuusi vuotta. Arvonlisäverorekisteriin hän on kuulunut alusta lähtien.
”Se oli kirjanpitäjän suositus. Hän painotti, että rekisteri tuo yrittäjälle uskottavuutta ja antaa toiminnasta luotettavamman kuvan”, Liimatainen muistelee.
”Ja tottahan se on. Itsekin olisin epäileväinen, jos jostakin ostokuitista ei löytyisi alv-merkintää”, hän lisää.
Käyntivara on keskittynyt pienten ja isojen kellojen huoltoihin. Se myy myös pientarvikkeita, kuten rannekkeita ja kuulolaitteiden paristoja. Alkutaivalta helpotti se, että samalla kylällä pitkään toiminut kello- ja kultasepänliike sulki yrittäjän eläköityessä ovensa. Asiakkaita on postin välityksellä aina Lappia myöten.
Arvonlisäveroja Tuire Liimatainen pääsee vähentämään juoksevista kuluista, kuten puhelin- ja nettiliittymäkuluista sekä ostamistaan työkaluista, varaosista ja erilaisista huoltotarvikkeista. Osa niistä tulee alv-vapaasti ulkomailta, pääasiassa Saksasta ja Isosta-Britanniasta.
Liiketila sijaitsee oman kodin yhteydessä, joten sen kulut kuittaantuvat verotuksessa työhuonevähennyksellä.
Alv-palautuksista kertyy kuukausittain maksettavaa noin 500–900 euroa.
”Eihän se tietysti mukavaa ole, mutta järjestelmä on tämä ja koskee tasapuolisesti kaikkia. Eikä tästä itselleni suurta vaivaa ole. Kirjanpitäjä hoitaa alv-ilmoitukset ja minä maksan saamani laskun.”
Timo Sormunen
Artikkelin kuvassa yrittäjä Tuire Liimatainen. Kuva on ottanut Esko Jämsä.
