Taloyhtiöiden kiinteistövakuutuksiin ei kuulu turvaa rottien, lutikoiden tai muiden tuhoeläinten varalta, ellei sellaista ole erikseen hankittu. Vakuutus korvaa erityisesti torjuntatöitä, mutta jonkin verran myös rakenteellisia vaurioita.
”Kun taloyhtiö pyytää tarjousta kiinteistövakuutusta varten, otamme esille tuhoeläinvakuuttamisen. Noin 60 prosenttia taloyhtiöistä ottaa tuolloin vakuutukseensa mukaan turvan tuholaisten varalta.”
Näin kertoo rakentamisen ja kiinteistövakuuttamisen asiantuntija Anssi Varpe vakuutusyhtiö Ifistä.
Varpen mukaan lisäturvan mahdollisuus ei ole taloyhtiöille kovin tuttu, etenkään jos suomalaisia vertaa ruotsalaisiin taloyhtiöihin. Naapurissa on pikemminkin poikkeus, jos taloyhtiöllä ei ole turvaa tuholaisia varten.
Toisaalta suomalaisille taloyhtiöille tuhoeläinvakuuttamista ei ole juuri tarjottu. If on yksi harvoista, ja sekin alkoi tarjota lisäturvaa taloyhtiöille vasta pari vuotta sitten. Sen sijaan laajoissa kotivakuutuksissa turva on ollut mukana pidempään.
Tuhoeläinvakuutus korvaa tuholaistorjunnan kustannuksia aina 40 000 euroon saakka ilman omavastuuta. Sillä korvataan myös rakenteellisia vaurioita 9 000 euroon saakka 500 euron omavastuulla.
Kertatorjunta ei välttämättä riitä
Tuholaistorjunnan isoa ylärajaa selittää se, että ammattilaiset saattavat joutua tekemään useamman torjuntakeikan samaan kohteeseen ennen kuin tuholaisista päästään eroon.
Yksittäinen nopea käynti saattaa hoitua muutamalla satasella, mutta laajasta ongelmasta voi Varpen mukaan tulla ilman vakuutusta kymmenien tuhansien eurojen lasku.
Varpe kertoo, että tuhoeläinvakuutuksesta tulee taloyhtiön kiinteistövakuutuksen hintaan lisää 5–10 prosenttia. Pienehköllä kerrostaloyhtiöllä se tarkoittaa tyypillisesti 150–200 euron lisämaksua vuodessa.
Hän huomauttaa, että vakuutusyhtiössä halutaan pitää kynnys yhteydenottoon mahdollisimman matalana. Tämän vuoksi tuholaistorjunnassa ei ole omavastuuta.
”Yhtiökokouksissa ei tarvitse käydä keskustelua siitä, voidaanko tuholaishavainnon takia kutsua torjujat paikalle ja mitä se saa maksaa. Sen sijaan isännöitsijä tai taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja voi olla suoraan meihin yhteydessä, ja torjujat saadaan pian paikalle.”
Tuholaistorjuja arvioi paikalle tultuaan ongelman laajuuden ja kertoo, miten se kannattaa hoitaa, ja tekee tarvittaessa torjunnat. Joissakin tapauksissa riittää, että asukkaille tiedotetaan tilanteesta ja annetaan neuvot tuholaisten ennaltaehkäisyyn.
Rotta- ja lutikkauutiset lisäävät kysyntää
Anssi Varpe kertoo, että kiinnostus tuholaisvakuuttamiseen on herännyt sitä mukaa kun media on uutisoinut rottien määrän kasvusta ja lutikkaongelmista.
Samalla on havahduttu huomaamaan, että taloyhtiön vakuutus ei korvaakaan tuhoeläinten torjuntaa tai niiden aiheuttamia vahinkoja.
Taloyhtiöiden kiinteistövakuutukset kattavat yleisesti luonnonilmiöistä aiheutuvia vahinkoja. Luonnonilmiöihin lasketaan kuuluviksi myös villieläimet, kuten näädät ja oravat.
Näätä voi melko isona eläimenä saada tuhoja aikaan esimerkiksi pesiessään rakennuksen yläpohjassa. Tällaisia tuhoja korvataan tavanomaisista taloyhtiöiden vakuutuksista.
Jos sen sijaan rotta jyrsii taloyhtiön saunasta vaikkapa betonia tai lattiakaivon rikki, vakuutus ei korvaa kustannuksia ilman tuhoeläinlaajennusta.
Varpe myöntää, että enimmillään 9 000 euron summa rakennevaurioiden korjauksiin ei ole järin iso.
Toisaalta isoissa vaurioissa apuun voi tulla varsinainen kiinteistövakuutus: jos rotat ovat päässeet lattiakaivosta kaivonpohjaan asti, saaneet sen rikki ja aiheuttaneet kosteusvauriota, tavanomainen vakuutus tyypillisesti korvaa kuivauksen ja korjausten kustannukset.
Sama koskee myös tilannetta, jossa rotta jyrsii sähköjohtoa ja aiheuttaa tulipalon.
Lutikoihin pitää reagoida nopeasti
Lutikat eivät levitä tauteja, mutta ne hakeutuvat ihmisen lähelle ja imevät verta. Luteiden läsnäolo paljastuu yleensä ihon kutisevista näppylöistä sekä sängynpohjan tai petivaatteiden mustista pilkuista, ulosteista.
Lutikoista ei kotikonstein käytännössä pääse eroon, ja ammattilaisetkin saattavat joutua toistamaan torjuntakäyntejään. Yhden torjuntakerran hinta vaihtelee kohteen mukaan ja voi olla esimerkiksi yksittäisessä kerrostaloasunnossa arviolta tuhatkunta euroa.
Anssi Varpe korostaa nopean reagoinnin tärkeyttä. Mitä nopeammin lutikkahavainnosta ilmoittaa, sitä tehokkaammin ongelma saadaan kuriin eivätkä tuholaiset pääse leviämään.
Asunnosta ei tarvitse muuttaa pois torjunnan ajaksi, sillä torjunta-aineista ei ole ihmisille haittaa. Itse asiassa on parempi, että asukkaat pysyvät kotona, vaikka ajatus lutikoiden syöttinä olemisesta voi karmia.
Lutikat ovat pelästyttäneet jotkin taloyhtiöt niin, että ne ovat hankkineet niiden torjuntaa varten isoja pakastimia. Matkalta palaavat jäädyttävät niissä matkalaukkunsa ja tuhoavat samalla mahdolliset tuholaiset.
Markkinoilla on tätä nykyä tarjolla myös matkalaukkujen pakastuspalvelua sekä pakastuskontteja, joihin saa mahtumaan vaikka kodin huonekalut sohvineen päivineen.
Kierrätyskeskukset ovat viestineet, että niiden huonekalut tarkastetaan huolellisesti ennen kuin ne otetaan myyntiin. Niistä osa käyttää apunaan koulutettuja lutikkakoiria.
Hevosmuurahaisen tuhoja ei korvata
Rottien ja lutikoiden lisäksi tuhoeläinvakuutus korvaa hiirien, ampiaisten sekä sokeri- ja paperitoukkien torjuntakuluja.
Kaikki hyönteiset eivät ole vakuutuksessa mukana. Varpe mainitsee esimerkkinä hevosmuurahaisen, jota houkuttaa kostunut puu.
”Jos puussa on kosteusvaurioita, silloin jotakin on jo vialla. Hevosmuurahainen on seuraus eikä syy, vahinko on syntynyt jo ennen muurahaisia.”
Tehokkainta on torjua tuholaiset etukäteen
Vakuutusyhtiö Ifiin on tullut jonkun verran kyselyjä, voiko taloyhtiö ottaa tuhoeläinvakuutuksen, kun naapuritontilla on nähty rottia. Omaan pihapiiriin ne eivät vielä ole ehtineet.
”Kyllä voi, jos omalla puolella niistä ei ole havaintoja. Mutta jos jälkiä rotista on jo olemassa, vakuutusta ei myönnetä. Vakuuttamisen perusteisiin kuuluu, että palavaa taloa ei voi palovakuuttaa.”
Tuhoeläinongelmia pystyy ehkäisemään. Moni taloyhtiö kieltää lintujen syöttämisen, sillä lintulaudat houkuttelevat paikalle rottia.
”Rotta on urbaani eläin ja siirtyy paikasta toiseen ruoan ja suojan perässä. Rotat viihtyvät hyvin kerrostalojen sisäpihoilla, joissa jäteastioita ei suljeta huolellisesti”, Varpe muistuttaa.
Piha-alueelle ei pidä jättää myöskään isoja lehtikasoja tai muita paikkoja, joista tuhoeläimet voivat hakea suojaa.
Ennen loma-aikoja asukkaita voi muistuttaa katsomaan matkakohteissa sängynpohjista, näkyykö niissä mustia pilkkuja ja vaihtamaan tarvittaessa huonetta. Matkalaukut kannattaa säilyttää suljettuina eikä niitä kannata jättää lattialle.
Myös käytettyjen huonekalujen hankkijoita on syytä muistuttaa huolellisesta tarkistuksesta.
Anssi Varpe Ifistä toivoo, etteivät ihmiset jättäisi kertomatta tuhoeläinhavainnostaan sen vuoksi, että tilanne tuntuisi nololta. Kyse ei ole siitä, että oma huusholli olisi likainen. Esimerkiksi matkalaukun mukana tulleet luteet kertovat pikemminkin tosi huonosta tuurista.
Kirsi Riipinen
