Suomen talouspoliittisessa keskustelussa pääpaino on ollut hitaassa kasvussa, työmarkkinoiden toiminnan kehittämisessä ja julkisen talouden kestävyysvajeessa. Oman rahan markan aikana kiinnitettiin paljon huomiota myös ulkoiseen tasapainoon. Tämä näkökohta on saanut vähemmän huomiota viime vuosina.
Erilaiset hintakilpailukykymittarit antavat yleensä hieman erilaisen kuvan kilpailukyvystä. Toteutunut vaihtotase, työllisyys, julkisen talouden tasapaino ja kasvu kertovat, kuinka taloudella todella menee.
Oheinen kuvio kertoo Suomen vaihtotaseen (vaihtotase/BKT) ja reaalisen BKT:n kehityksen vuodesta 1975 lähtien. Vaihtotase on ollut jälleen alijäämäinen vuodesta 2011 lähtien.
Valtiovarainministeriön ja Suomen Pankin ennusteiden mukaan alijäämäinen kehitys näyttää jatkuvan lähivuosina.
Vaihtotaseen alijäämä merkitsee sitä, että kansantalous velkaantuu ulkomaille. Ylijäämän tapauksessa kansantalous kasvattaa ulkomaista varallisuuttaan tai pienentää ulkomaista velkaansa.
Ansiokkaassa kolumnissaan Palkansaajien tutkimuslaitoksen vanhempi tutkija Julia Niemeläinen (Suomalaisten ulkomainen nettovarallisuus on huvennut – miksi siitä pitäisi puhua?, Talous & Yhteiskunta, 2019, nro 4) toteaa, että Suomesta tuli vuonna 2018 kansantalouden tasolla jälleen nettovelallinen suhteessa ulkomaihin. Lisäksi Suomi on onnistunut ulkomaisen varallisuuden sijoittamisessa huonosti.
Jos Suomella olisi oma raha ja sen arvo määräytyisi vapaasti valuuttamarkkinoilla, markan ulkoinen arvo pyrkisi heikentymään vaihtotaseen ollessa alijäämäinen. Näin vaihtotaseen vaje pyrkisi korjaantumaan automaattisesti.
Euroaikana sopeutuminen tapahtuu toisin. Ulkomaisen velan kasvaessa ”liian suureksi” luottoluokitukset laskevat, korot nousevat, ulkomaisen velan saanti heikkenee, kasvu hidastuu ja työttömyys nousee.
Näitä vaikutuksia pehmentää ainakin toistaiseksi EKP:n toiminta, kun se hankkii salkkuunsa velkapapereita ja siten vähintään lieventää rahoitusmarkkinoiden reaktioita.
Toistaiseksi vaihtotaseen alijäämä on maltillinen. Kun ottaa huomioon Suomen heikon väestökehityksen, vaihtotaseen pitäisi olla tässä vaiheessa pikemminkin ylijäämäinen kuin alijäämäinen.
Ikääntyvän väestön omaava kansantalous yleensä tuo enemmän kuin mitä se pystyy viemään. Tilanne on siten huonompi kuin miltä se näyttää. Taloushistoriassa vaihtotaseen iso vaje, kova velkaantuminen ja varallisuushintojen reipas nousu on usein ollut myrkyllinen yhdistelmä.
Vaihtotaseen alijäämä kertoo siitä, että Suomella on krooninen reaalinen kilpailukykyongelma.
Kyse ei ole pelkästään palkoista vaan laajemmin taloutemme ja yhteiskuntamme toiminnasta. On kyse mm. työmarkkinoiden ja julkisen sektorin toiminnasta, yritysten osaamisesta, kotimarkkinoiden toiminnasta, poliittisesta päätöksenteosta.
Jotta tilanne ei eskaloidu, käänteen tekemisessä tarvittaisiin vahvaa poliittista ja talouden osaamista. Muuten tarina saattaa päättyä kyyneliin.
1980-luvun pitkäaikainen ja suuri vaihtotaseen alijäämä ja sen aiheuttanut holtiton ja osaamaton toiminta päättyi taloushistoriamme suurimpaan lamaan 1990-luvun alussa. Suomalaisten osaamattomuus valuuttapoliittisissa kysymyksissä ei ole voittava arpa.
Pentti Pikkarainen
Kommentoi