veronmaksajat.fi

VERONMAKSAJAN
TALOUSTAITO
-
TAITAVAA
TALOUDENPITOA

Miljardien eurojen kysymys – miten paisuva velkaongelma ratkaistaan?

Pentti Pikkarainen
Pentti Pikkarainen

Tarkan euron linja

Pentti Pikkarainen on työelämäprofessori Oulun yliopiston kauppakorkeakoulussa sekä talouspolitiikan ja rahamarkkinoiden vapaa tarkkailija.  

Tämän vuosituhannen ensimmäisellä vuosikymmenellä talouskehitys oli näennäisesti hyvin vakaata. Puhuttiin jopa siitä, että suhdannevaihtelut ovat kadonneet kokonaan keskuspankkien onnistuneen toiminnan myötä.

Tämä oli suuri illuusio. Kun kasvu oli tasaista ja inflaatio hidasta, taustalla syntyi suuria tasapainottomuuksia, jotka tulivat silmille vuosikymmenen lopussa Yhdysvalloissa ja euroalueella.

Muun muassa Kansainvälisen järjestelypankin BIS:in johtavat ekonomistit Bill White ja Claudio Borio varoittivat tasapainottomuuksista. BIS:in ekonomistit joutuivat kiusalliseen tilanteeseen: Baselin kokouksissa heitä kuunteli säännöllisesti suurena guruna pidetty Fedin pääjohtaja Alan Greenspan, joka oli asioista täysin eri mieltä. Greenspanin mielestä rahoitusmarkkinat toimivat aina tehokkaasti hinnoitellen riskit oikein, markkinoilla ei ole syntymässä kuplia eikä rahoitusmarkkinoita tarvitse valvoa.

Monet keskuspankkijohtajat myötäilivät Greenspanin näkemyksiä, osa oli hiljaa ja osalla oli pallo hukassa eivätkä he ymmärtäneet, mitä oli tapahtumassa.

Yhdysvaltalaisten pankkien vastuuton lainananto räjähti silmille vuonna 2008, ja siitä alkoi globaali finanssikriisi. Euroalueen kriisi alkoi vajaa kaksi vuotta myöhemmin.

Samalla haihtui savuna ilmaan Alan Greenspanin maine suurena guruna. Talouksien toiminta on sen verran monimutkaista, että mikä tahansa kiilusilmäinen fundamentalismi tai poliittinen näkemys antaa liian yksinkertaisen käsityksen talouksien toiminnasta.

***

Globaalin finanssikriisin ja euroalueen kriisin alettua keskuspankit ovat harjoittaneet hyvin kevyttä rahapolitiikkaa. Hallitukset ovat reagoineet koronahäiriöön harjoittamalla vahvasti elvyttävää finanssipolitiikkaa. Molemmat toimet ovat sinänsä perusteltuja.

Elvyttävä finanssipolitiikka ja erityisesti julkisten menojen lisääminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö samaan aikaan julkisia menoja pitäisi tarkastella kriittisesti ja vähentää vähemmän tärkeitä julkisia menoja. Entisten menojen päälle ei voida pelkästään lisätä uusia menoja.

Poliitikoilla pitää olla strategia siitä, kuinka julkinen velka vakautetaan ja tuodaan kestävälle tasolle. Keskuspankeilla pitää olla strategia siitä, kuinka irrottaudutaan ultrakeveästä rahapolitiikasta ja siirrytään (pitkien) korkojen määräytymisessä takaisin markkinaehtoiseen hinnoitteluun.

On merkkejä siitä, että pitkään jatkunut globaali velkaantuminen alkaa natista liitoksistaan.

Tänä vuonna ainakin kuusi kehittyvää maata on jättänyt velkansa hoitamatta sovittujen ehtojen mukaisesti. G20-ryhmä on sopinut yhteisistä periaatteista, kuinka neuvotellaan uusiksi maailman köyhimpien maiden velkoja. Joissakin maissa kotitalouksien ja yritysten ottamat luotot alkavat olla kestämättömällä tasolla koronahäiriön vuoksi.

Monen euroalueen maan julkiset velat alkavat olla epäilyttävän korkealla tasolla erityisesti suhteessa näiden maiden pitkän aikavälin kasvunäkymiin ja poliittisen järjestelmän kyvykkyyteen.

Ongelmat eivät poistu Alan Greenspanin tyyppisen fundamentalistisen tai poliittisen ”ei ole mitään ongelmaa”-näkemyksen myötä.

***

On miljoonan euron kysymys, kuinka velkaongelmia ratkaistaan. Onnellisessa tapauksessa julkisia velkoja sulatellaan matalammalle tasolle seuraava vuosikymmen keveän rahapolitiikan ja vastuullisen finanssipolitiikan turvin.

Kukaan ei voi taata, etteikö tulevalla vuosikymmenellä kohdata negatiivisia häiriöitä, jotka vaikeuttavat tätä strategiaa. Kymmenen vuoden aikana voi tapahtua suuriakin suhdannevaihteluita. Säästämisaste voi laskea ja sen myötä reaalikorko nousta.

Usko vastuulliseen finanssipolitiikkaan voi olla hataralla pohjalla, kun poliittiset päätöksentekijät eivät saa palautetta rahoitusmarkkinoilta ja euroalueella jotkut maat pelaavat peliä, missä luotetaan velkojen sosialisointiin eli maksamiseen yhdessä.

Jos tämä ”onnellinen” strategia ei onnistu, perinteisissä teollisuusmaissakin joudutaan tekemään velkojen uudelleen järjestelyjä. Valtioiden keskuspankkirahoitusta ja reipasta inflaatiotakin on jo huudettu avuksi; näin hoitavat asioitaan poliittisen järjestelmän romahduksen partaalla olevat ”banaanivaltiot”.

Yksittäinen ihminen ei voi vaikuttaa tuleviin ratkaisuihin. Jokaisen on kuitenkin syytä miettiä, kuinka suojautua epämiellyttäviltä ratkaisuilta.

Pentti Pikkarainen

Kommentit (2)
 
  • Vesa Kanniainen 17.12.2020 12:14
     
    Hieno kirjoitus Pentti Pikkaraiselta. Velkaongelma on paha, erityisesti, jos säästämisaste laskee ja reaalikorko lähtee nousuun. Tätä kuitenkin lieventää se, että investointikysyntä on lamassa. Korkopaine ei Euroopassa siksi näytä akuutilta, ei ole Japanissakaan. Romahduksen tuloon en usko, koska emme ole nousukuplassa eikä sellaista tämä sukupolvi enää tule kokemaan. Rahapolitiikka on näivettynyt pelastuslautaksi, jolla estetään laivan uppoaminen. Osakekursseilla ei ole enää muuta informaatioroolia kuin että ne kertovat sijoittajien uskosta keskuspankkien toimiin suojelusenkeleinä. Pentti Pikkaraisen kommentissa Alan Greenspanista kiteytyy rahapolitiikan virheiden lähihistoria. Kuinka toisin kaikki olisi mennyt, jos 1913 perustettu Fed ja sittemmin EKP olisivat sittenkin – sodan ajan poikkeusoloja lukuun ottamatta – tukeutuneet Friedmanin vakioisen rahan tarjonnan kasvusääntöön. Ei tarvitsisi miettiä, onko keskuspankkien itsenäisyys sittenkin enemmän ongelmien syy kuin niiden hallinnan tae. Ei tarvitsisi miettiä, onko rahapolitiikan aika ohitse ja onko aika toivottaa yksityiset rahat tervetulleeksi tarjoamaan spekulatiivista viihdettä harmaaseen arkeen. Vai saavatko länsimaiden keskuspankit peräti uuden bail-out tehtävän, kun velkansa laiminlyövien kehittyvien talouksien rahoitusjärjestelmiä joudutaan kollektiivisesti ylläpitämään.

    Vesa Kanniainen, Kansantaloustieteen emeritusprofessori

    Ilmoita asiaton viesti
  • Pentti Pikkarainen 17.12.2020 15:04
     
    Vesa Kanniainen: Kiitos hyvästä kommentista. Pitkään jatkuva hyvin löysä rahapolitiikka on pikemminkin ongelmien siemen kuin korjaaja. Kun monetaarinen ekspansio on pitkään hyvin nopeaa, se aiheuttaa aina lopulta jotain vakavia ongelmia.

    Monet valtiot alkavat olla umpikujassa suuren velkansa kanssa. Siihen ei ole kauniita ratkaisuja. Italia painostaa EKP:ta jo rumalla tavalla.
    Ilmoita asiaton viesti

Kommentoi
Kommentoinnin yhteydessä kerättävät tiedot on tarkoitettu vain kommentoinnin pitämiseksi asiallisena. Kommentoinnin yhteydessä annettuja tietoja ei tallenneta asiakasrekisteriin, eikä niitä käytetä tai luovuteta muuhun tarkoitukseen.
Nimesi Sähköpostiosoitteesi (ei näy julkisesti)
Kommenttisi
Varmistus robottien varalta: Mitä onkaan kahdeksan ynnä kuusi?
Välitä Taloustaidon ylläpidolle huomiosi siitä, että kommentti on mielestäsi asiaton ja toivoisit sen poistamista.
Voit myös halutessasi antaa lisätietoja ylläpidolle:
Haluatko varmasti poistaa kommentin?

Blogit