veronmaksajat.fi

VERONMAKSAJAN
TALOUSTAITO
-
TAITAVAA
TALOUDENPITOA

Euroalueen ongelmat reunoilla, ydin voi varsin hyvin

Pentti Pikkarainen
Pentti Pikkarainen

Tarkan euron linja

Pentti Pikkarainen on työelämäprofessori Oulun yliopiston kauppakorkeakoulussa sekä talouspolitiikan ja rahamarkkinoiden vapaa tarkkailija.  

Euroalue on ollut suurissa vaikeuksissa noin vuosikymmenen. Tähän on monia syitä. Keskeisiä ovat euroalueen maiden heterogeenisuus ja se, että päätettäessä mukaan otettavista maista lähentymiskriteereiden tulkinnassa oltiin löperöjä. Harjoitettiin taas sovittujen sääntöjen ”luovaa” tulkintaa.

Monilta ongelmilta olisi vältytty, jos euroalueen kokeilu oli tehty asteittain. Olisi ollut luontevaa ja turvallista aloittaa euroalue pienellä ydinjoukolla, johon kuuluvat Saksa, Ranska, Hollanti, Belgia, Luxembourg ja Itävalta.

Näiden maiden taloudet ovat integroituneet tiivisti toisiinsa. Kun tämä joukko olisi harjoitellut 20 vuotta yhteisen rahan kanssa ja kehittäneet siihen liittyviä instituutioita, kokeilua olisi voitu arvioida kriittisesti ja mahdollisesti avata ovia muillekin.  

Euroalueen ytimen ja reunamaiden talouskehityksen erilaisuus on jatkunut euroaikana.

Oheisessa taulukossa on tunnuslukuja joidenkin euroalueen maiden keskimääräisestä kasvusta (trendikasvusta) ja tuotannon vaihtelusta (logaritmisen) trendin ympärillä. Laskelmat on esitetty tutkielmassa Ossi Itäkare, ”Finland, Eurozone and asymmetric shocks”, pro gradu -tutkielma, Oulun yliopiston kauppakorkeakoulu, 2020. Laskelmissa on käytetty aineistoa periodilta 1999Q1-2019Q2, joten aineisto ei sisällä koronaviruksen aiheuttamaa häiriötä.

  Vaihtelu Kasvu
Saksa 0.15 0.024
Ranska 0.13 0.023
Hollanti 0.19 0.027
Belgia 0.15 0.035
Itävalta 0.19 0.033
Italia 0.22 0.000
Kreikka 0.99 -0.01
Espanja 0.41 0.026
Portugali 0.30 0.009
Irlanti 0.95 0.090
Suomi 0.41 0.029

Ydinryhmän trendikasvu on ollut varsin yhtenäistä noin kolmen prosentin tuntumassa vaihteluvälin ollessa 2.3 % (Ranska) - 3.5 % (Belgia). Samoin tuotannon vaihtelu trendin ympärillä on näillä mailla lähellä toisiaan vaihteluvälin ollessa 0.13 (Ranska) - 0.19 (Hollanti, Itävalta).

Etelä-Euroopan maiden kehitys poikkeaa selvästi ydinryhmän kehityksestä. Italian talous ei ole kasvanut, mutta tuotannon vaihtelu on ollut lähellä ydinmaiden vaihtelua. Myöskään Kreikan talous ei ole kasvanut, mutta tuotannon vaihtelu on ollut hyvin suurta.

Espanjan kasvu on ollut ydinmaiden luokkaa, mutta tuotannon vaihtelu on ollut selvästi suurempaa kuin ydinmaissa. Portugalin kasvu on ollut hidasta, mutta vaihtelu suurempaa kuin ydinmaissa.

Irlanti poikkeaa selvästi muista. Sen keskimääräinen kasvu ja tuotannon vaihtelu ovat olleet selvästi suurempaa kuin muilla mailla.

Suomen kasvu on ollut samaa luokkaa kuin ydinmailla, mutta vaihtelu selvästi korkeampaa. Näillä tunnusluvuilla tarkastellen Suomen ja Espanjan kehitys on ollut hyvin samanlaista.

Tarinat talouksien kehityksen takana eroavat tietenkin toisistaan. Matala korkotaso sai aikaan kovan buumin euron ensimmäisellä vuosikymmenellä erityisesti Kreikassa, Espanjassa, Portugalissa ja Irlannissa.

Euroalueen toinen vuosikymmen on ollut kovaa tuskaa Kreikalle, Espanjalle, Portugalille ja Suomelle. Irlanti selvisi syvistä ongelmistaan kohtuullisen nopeasti.

Toki myös ydinryhmän kehityksessä on ollut eroja. Saksalla ja Hollannilla on ollut hyvin suuri vaihtotaseen ylijäämä. Vaihtotaseen ylijäämä heijastaa näiden maiden vahvaa kilpailukykyä, ja aiheuttaa jännitettä sekä Ranskan että ydinmaiden ulkopuolisten maiden suhteen.

Edellä oleva yksinkertainen tarkastelu puoltaa näkemystä, että taloudelliset erot ja jännitteet euroalueen maiden välillä ovat edelleen suuria. Ydinryhmä on kuitenkin kehittynyt kutakuinkin samaa tahtia, mutta euroalueen reunamaiden kehitys on poikennut selvästi ydinryhmän kehityksestä.

Jos EU:lla olisi ollut malttia vaurastua, euroalueen kokeilu olisi ollut viisasta aloittaa rauhassa ydinryhmällä ja edetä varovasti asteittain. Taloudellisessa päätöksenteossa perusteellinen analyysi ja harkita sekä maltti ovat yleensä valttia.

Pentti Pikkarainen

Kommentit (4)
 
  • Minna 6.12.2020 11:32
     
    Maltti on toki valttia, ja jälkiviisauskin aika tavallista. Kuten joku sanoi: tehtyä ei kannata katua mutta virheistä oppinen on eri asia! Kuitenkin jos esitetyn kaltainen rajoitus olisi pantu voimaan, olisi Suomikin reuna-alueena jätetty pois eurosta. Lienee kuitenkin kiistatonta että hyöty Suomelle on on ollut tärkeä, ulkopuolelle jäänti olisi todennäköisesti kuitenkin hidastanut myös mitatun ensimmäisen vuosikymmenen talouskasvua? Tässä tilanteessa tulee vähän mieleen analogia että voitaisiin katsoa vaikka Suomen karttaa ja tehdä ko analyysi aluettain. Jos vaikka Lappi tai Kainuu reuna-alueena jätettäisiin pois Suomesta, olisiko sillon koko Suomen taloudenhoito helpompaa kun siellä pohjoisessa talouskasvu on kuitenkin etelää pienempi (ja vaihtelevampi, etenkin näin koronavuosina tai muuten laman aikana)? Silti varmaan kellekään ei tulisi mieleen moittia (tai muuten marista) että Lappi tai Kainuu tuli otettua Suomeen mukaan? :-)
    Ilmoita asiaton viesti
  • Pentti Pikkarainen 7.12.2020 9:32
     
    Minnalle: On todennäköistä, että jos Suomi ei olisi ollut eurossa, ensimmäisellä vuosikymmenellä kasvu olisi ollut todennäköisesti hitaampaa. Toisaalta sen jälkeen kasvu olisi ollut todennäköisesti nopeampaa. Noin kymmeneen vuoteen kasvu on ollut nolla. Hyvinvointia on pidetty yllä velkaantumalla.

    Laaja euroalue on suurissa ongelmissa. Nyt suunniteltu elpymisrahasto ei sitä pelasta. Uutta elpymisrahastoa tms. pukkaa vielä.
    Ilmoita asiaton viesti
  • Kari Laaksonen 21.12.2020 21:44
     
    On myönnettävä, että ensimmäistä kertaa pelottaa Suomen pårjääminen kansakuntana. Talous kestää vain velalla, korona tai ei. Mikäli Suomi velkaantuu nykyvauhtia, ainoa toivo on EU-tason velkojen osittaisessa ja kertaluonteisessa mitätöinnissä, jonka ehtona on tiiviimpi EU ja rakenneuudistukset. Mikäli inflaatio ja talouskasvu ei ala lyhentää velkoja, seuraa väistämätön: hyvinvointivaltion aateittainen alasajo, kasvava työttömyys ja verojen kasvu. Itse olen silloin eläkkeellä eikä se naurata, koska todennäköisesti palkansaajien ja yritysten eläkemaksut ovat taivaissa joka pienentää edelleen ostovoimaa. Vaihtoehto on myös eläkkeiden leikkaaminen osana laajempaa kustannusten rajoitusta. Suomessa on kyetty tekemään päätöksiä, mutta missä viipyvät rajut rakenneuudistukset? Ruotsi pärjää, Suomi ei.
    Ilmoita asiaton viesti
  • Airi Pulkkinen 23.1.2021 21:45
     
    Elvytyspaketti on tukipaketti, jolla pidetään euroa pystyssä. Pitäisi puuttua siihen perimmäiseen valuvirheeseen eurossa: siellä on maita, jotka eivät oman taloudellisen tilanteensa ja ennen kaikkea fiskaalisten perinteidensä vuoksi sinne kuulu.

    Yhteisvaluutta on itse asiassa euroalueen taloudellisen kehityksen jarru, sillä se pakottaa tukemaan rapakuntoisia maita taloutensa paremmin hoitaneiden maiden lompakosta.

    Raimo Sailas HS 1.9.2015 kolumnissaan Epäonnistunut eurohanke tarvitsee ihmeen: "Välimeren maissa korruptio, veronkierto ja nepotismi ovat syöpyneet syvälle yhteiskuntien rakenteeseen - Italian mafiasta puhumattakaan - sitä ei vuosikymmenissä muuteta".
    Ilmoita asiaton viesti

Kommentoi
Kommentoinnin yhteydessä kerättävät tiedot on tarkoitettu vain kommentoinnin pitämiseksi asiallisena. Kommentoinnin yhteydessä annettuja tietoja ei tallenneta asiakasrekisteriin, eikä niitä käytetä tai luovuteta muuhun tarkoitukseen.
Nimesi Sähköpostiosoitteesi (ei näy julkisesti)
Kommenttisi
Varmistus robottien varalta: Mitä onkaan kolme ynnä yhdeksän?
Välitä Taloustaidon ylläpidolle huomiosi siitä, että kommentti on mielestäsi asiaton ja toivoisit sen poistamista.
Voit myös halutessasi antaa lisätietoja ylläpidolle:
Haluatko varmasti poistaa kommentin?

Blogit