Inflaatio kuvaa hintojen muutosta, mutta kuluttajalle olennaista on ostovoima – se, kuinka paljon rahalla saa. Talouskeskustelussa nämä käsitteet menevät joskus sekaisin. Inflaatio on tärkeä rahapolitiikan kannalta, mutta ostovoima määrittää arjen kokemuksen. Ja juuri se voi ratkaista vaalit.
Suomalaisten ostovoima – vuoristorataa vuodesta 2017
Suomessa reaalinen ansiotaso eli ostovoima on tällä hetkellä vuoden 2018 tasolla. Tilastokeskuksen reaaliansioindeksin mukaan ansiot ovat kehittyneet heikosti pitkällä aikavälillä. Tämä näkyy kuluttajien käyttäytymisessä: halu kuluttaa on ollut laimeaa.
Vuosina 2017–2021 ostovoima kasvoi mukavasti, mutta sitten iski inflaatio. Hinnat nousivat pahimmillaan lähes 10 % vuosivauhtia, ja ostovoima romahti nopeasti noin 8 %. Vuodesta 2023 lähtien ansioiden ostovoima on jälleen kasvanut, mutta pudotus oli niin jyrkkä, ettei nousu tunnu vielä kunnolla kukkarossa.
Yhdysvallat: talousluvut vastaan tarina
Yhdysvalloissa inflaatio kiihtyi koronakriisin jälkeen nopeasti. Aluksi keskuspankki FED arvioi tilanteen väärin, mutta korjasi kurssinsa ja sai inflaation hallintaan. Istuva hallinto myös elvytti voimakkaasti ja suurempi lama vältettiin. Talous kasvoi, työttömyys pysyi matalana – tilastojen valossa Bidenin hallinto onnistui.
Mutta politiikassa tarina voittaa datan.
Trumpin narratiivissa talous oli kuralla ja inflaatio liian korkeaa. Vaikka tilastot eivät tukeneet väitteitä, tarina meni läpi. Toisaalta on totta, että Bidenin hallinnon massiivinen elvytys kiihdytti osaltaan inflaatiota, ja vaikka ostovoima alkoi myöhemmin elpyä, se ei riittänyt muuttamaan ihmisten kokemusta.
Ostovoima – poliittinen pelinappula
Trump lupasi kampanjakiertueellaan mahdottomia: inflaation loppumista, energiakustannusten puolittamista, edullisempaa terveydenhuoltoa ja halvemman ruokakorin. Lupaukset olivat epärealistisia – jopa taloudellisesti mahdottomia – mutta ne upposivat, koska ne vastasivat ihmisten kokemusta ostovoiman heikkenemisestä.
Huolestuttavaa ei ole vain se, että lupaukset olivat katteettomia, vaan se, että liian moni äänestäjä ei joko piitannut tai ymmärtänyt, että presidenttiehdokas puhui täyttä soopaa. Talouspolitiikasta tuli tunnepolitiikkaa.
Politiikassa ei aina ratkaise se, mitä tilastot kertovat – vaan se, miltä ihmisistä tuntuu. Kuten Riikka Slunga-Poutsalo totesi: "Näin ne asiat koetaan." Tämä kiteyttää politiikan nykytilan – mutta ehkä myös sen, miten politiikka on aina toiminut.
Erona on, että nykyisin subjektiiviset kokemukset leviävät kulovalkean tavoin sosiaalisessa mediassa. Ennen ilmiselvästi virheelliset väitteet saatettiin torpata ennen kuin ne ehtivät vaikuttaa. Nyt ne voivat levitä miljoonille sekunneissa – ja muokata todellisuutta nopeammin ennen kuin faktat ehtivät mukaan.
Mauri Kotamäki
Kommentoi