Ikääntymisestä ja vanhuustsunamista on puhuttu viime aikoina paljon. Itsekin kirjoitin siitä viimeksi huhtikuussa, mutta en silti malta olla ottamatta aihetta esiin vielä kerran.
Aihe on nimittäin päätynyt vahvasti myös poliittiselle agendalle, ja hyvä niin. Eikä pelkästään siitä näkokulmasta, että yhteiskuntien pitää varautua ikääntymisen mukanaan tuomiin kustannuksiin ja huoltosuhteen heikkenemiseen. Osallistuin heinäkuussa Suomessa järjestettyyn korkean tason kansainväliseen Silver Economy Forumiin, jossa puhujina olivat eri maiden ministereiden lisäksi mm. WHO:n, OECD:n ja IMF:n johto sekä kansainvälistä yritysjohtoa. Tapahtumassa oli ilahduttavaa kuunnella vähän erilaista puhetta ikääntymisestä.
Ohjelmassa pohdittiin esimerkiksi sitä, miten väestön ikääntyminen tuo mukanaan talouskasvua ja kuinka kaupungit ja yhteiskunnat voivat olla tukemassa aktiivista ja hyvinvoivaa vanhuutta. Ja ennenkaikkea - kuka on nykypäivänä vanhus? Käsitys vanhuudesta ja ikääntymisestä muuttuu. Nyt eläkkeelle jäävällä suomalaisella saattaa hyvinkin olla edessään kymmeniä aktiivisia vuosia. Proud Age -liikkeen perustaja Anna Pylkkänen kiinnitti tapahtuman yhteydessä julkaistussa haastattelussa huomiota sanavalintoihin ja stereotypioihin; pitäisikö meidän esimerkiksi puhua "ikääntyvän" yhteiskunnan sijaan vaikkapa "pitkäikäisyyden" yhteiskunnasta?
Ennaltaehkäisy ja oikea-aikaiset palvelut ovat avainasemassa
Edellä mainitun Silver Economy Forumin avasi pääministeri Antti Rinne, ja ikääntyminen onkin otettu vahvasti huomioon myös Rinteen hallituksen ohjelmassa. Toki taustalla on päättäjien erittäin oikeutettu huoli siitä, että huoltosuhteen nopeasti muuttuessa on pystyttävä huolehtimaan väestön hyvinvoinnista, sosiaali- ja terveyspalveluista ja lääkkeistä. Paineet löytää ratkaisuja nopeasti ovat valtavat. Sote-uudistuksen kiireellisyysluokitus sen kuin pahenee.
Hallitusohjelman mukaan uudistuksen pääpaino tulee olemaan perustason palveluissa ja sairauksien ennaltaehkäisyssä. Ennaltaehkäisy ja sairauksien varhainen diagnosointi ja oikea-aikainen hoito ovat viisasta politiikkaa. Aina ei sairautta voi ennaltaehkäistä tai parantaa, mutta usein nopea toiminta on eduksi. On kaikkien kannalta sekä halvempaa että inhimillisempää todeta ja hoitaa tai ainakin hidastaa alkavia sairauksia nopeasti sen sijaan että ihminen päätyy pitkiin jonoihin, sairaalavuoteeseen ja pahimmassa tapauksessa toimintakyvyttömäksi ja laitoshoitoon.
Ikäohjelmaa yhteisvoimin
Olen myös erityisen ilahtunut siitä, että hallitus on ottanut ohjelmaansa ikäystävällisyyden edistämisen ja näkee ikääntyvät myös voimavarana, ei vain palvelujen kohteena. Hallitus valmistelee ikäohjelman yhdessä ministeriöiden, kuntien, kolmannen sektorin ja muiden tahojen kanssa. Ohjelma saa 15 miljoonan euron rahoituksen vuosille 2020–2022. Hallitus aikoo myös ikääntyvien hyvinvoinnin ja toimintakyvyn turvaamiseksi "kehittää elämäntapaohjausta, neuvontaa ja tukea ja toteuttaa kohdennettuja hyvinvointitarkastuksia ja palveluneuvontaa".
On hienoa että valmistelu aiotaan tehdä yhteistyössä ja haluan uskoa että näin myös aidosti tapahtuu. Haluan uskoa myös, että yhteistyökumppaneina mainitut "muut tahot" pitää sisällään myös laajasti yritysmaailman. Me kaikki toimijat olemme mielellämme mukana tuomassa omaa osaamistamme ja näkökulmiamme siihen, miten rakennamme parhaan mahdollisen pitkäikäisyyden yhteiskunnan, jossa kaikenikäiset voivat hyvin ja ovat mahdollisimman terveitä.
Kati Nyman
Kommentoi