Avaatpa sitten TV:n, sosiaalisen median, iltapäivälehden tai melkein minkä tahansa kanavan, et voi olla välttymättä terveellisiin elämäntapoihin opastavilta vinkeiltä, how-to-videoilta, oppailta ja ties miltä.
Terveys- ja hyvinvointiaiheilla on paljon nostetta, eivätkä fitness-buumi ja erikoisruokavalioiden suosion kasvu ainakaan vähennä innostusta. Myönnetään, olen itsekin aika lailla innostunut varsinkin liikuntateemoista.
Usein keskustelussa tuntuu kuitenkin unohtuvan, että urheilu ja terveellinen ruokavalio eivät ole ainut tekijä kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissa – rinnalle tarvitaan myös riittävästi palautumista ja lepoa.
Täällä sykemittareiden luvatussa maassa oman kehon mittaaminen keskittyy kuitenkin vahvasti itse urheilusuoritukseen, eikä sen jälkeisiin tapahtumiin. Kysymys, joka monilta jää kysymättä on: mistä tiedän, mikä on oikea suhde työn, liikunnan ja levon välillä? Avainasemassa on kehon hyvinvoinnin mittaaminen sali- ja juoksutreenin lisäksi myös palautuessa.
Liikunta ja palautuminen kulkevat käsi kädessä
Ilman kunnollista lepoa ei voi olla kunnollista fyysistä suoritusta tai fyysisen kunnon nousua. Olen juossut tähän mennessä 21 maratonia, ja jos niihin valmistautuminen on minulle jotain opettanut, niin sen, että palautuminen on aivan yhtä tärkeää kuin itse urheilusuorituskin.
Erityisesti maratonia varten harjoitellessa tämän huomaa – joskus treenatessa tulee ylitettyä oman kehon rajat turhankin pitkälle, kun tuo reilu 42 kilometrin matka siintää kirkkaana mielessä.
Koin aiheen tiimoilta ison ahaa-elämyksen luettuani edesmenneen lääkärin ja mm. F1-kuljettajien valmentajana tunnetuksi tulleen Aki Hintsasta kertovan kirjan Voittamisen anatomia. On häkellyttävää, miten tärkeänä asiana F1-maailmanmestareille henkistä valmennusta tarjonnut Hintsa piti palautumista ja riittävän unen tärkeyttä. Kirja pisti minut ajattelemaan: jos sanotaan, että tullaksesi huipuksi jossain asiassa sinun täytyy harjoitella 10 000 tuntia, niin kuinka monta tuntia palautumista tarvitaan?
Avainasemassa on oppia kuuntelemaan omaa kehoaan. Enkä tarkoita lähtemistä joogaretriitille Intiaan. Omaa kehoa voi kuunnella paitsi maalaisjärjellä, nykyään myös monenlaisilla mittareilla ja laitteilla.
Mittaan ja mukaudun
Olen käyttänyt nyt muutamien viikkojen ajan suomalaista innovaatiota, älysormusta palautumisen mittaamiseen. Kyseessä on pieni, normaalin sormuksen kokoinen laite, joka mittaa esimerkiksi unen laatua, sydämen sykettä ja sykevälivaihtelua sekä kehon lämpötilaa.
Aloitettuani sormuksen käytön olen huomannut muun muassa, että en voi laiminlyödä hyviä yöunia valvomalla kahteentoista asti tai tekemällä töitä kotona vielä myöhään illalla, koska sillä on suora vaikutus unen laatuun ja palautumiseeni.
Nämä saattavat kuulostaa itsestäänselvyyksiltä, mutta oikeastaan ne eivät sitä ole. Kuten kaikki tiedämme, omia elämäntapoja on usein yllättävän vaikea muuttaa. Kun sinulla on väline, joka mittaa ja kertoo palautumistasosi sekä syvän unen määrän, käy hyvien yöunien laiminlyönti yhä vaikeammaksi. Kukapa nyt ei haluaisi kunnioittaa omaa kehoaan ja hyvinvointiaan?
Palautumista mittaamalla olen löytänyt oman optimaalisen unirytmini ja pyrkinyt muokkaamaan päivääni sen mukaiseksi. Olen myös päättänyt, että huonosti nukutun yön jälkeen en tee seuraavana päivänä sitä kaikista rankinta fyysistä treeniä, vaan säästän sen päivälle, jolloin kehoni on levännyt.
Oleellista on myös ymmärtää, että palautuminen ei liity ainoastaan urheiluun – se on osa kokonaisvaltaista hyvinvointia, liikuitpa sitten paljon tai vähän. Jo kaikille tutusta tutusta kolmiosta, jossa ruoka, liikunta ja uni näyttelevät kolmea päähahmoa, käy selväksi, että kaikki osa-alueet tukevat toisiaan ja jokainen niistä täytyy huomioida.
Löydä oma tapasi palautua
Palautumisen mittaamiseen on monia muitakin keinoja kuin mainitsemani sormus. Tärkeintä ei olekaan se, miten palautumista mittaat, vaan se, että ylipäätään alat huomioimaan asian merkityksen. Jos arkesi on jatkuvaa menemistä, kovaa fyysistä treeniä ja liian vähäistä unta, tulet ennemmin tai myöhemmin huomaamaan oman rajallisuutesi.
Valmistaudun nyt elämäni 22. maratoniin, ja tiedän, että kilpailupäivän lähestyessä treenien määrä ja rasittavuus kasvavat. Kun treenit kovenevat, levon määrän täytyy nousta. H-hetken koittaessa minun täytyy olla valmis ja hyvin palautunut, jotta voin antaa parhaan suoritukseni lähtö- ja maaliviivan välisellä matkalla.
Siksi aion kuunnella kehoani, mitata palautumistani ja muokata elämäntapojani sen mukaan. Oletko mukana haasteessa?
Kati Nyman
Kommentoi