LähiTapiolan kyselytutkimuksessa joka kolmas suomalainen kertoo, että sadan euron pudotus omiin kuukausituloihin aiheuttaisi ongelmia. Huoli koski muitakin kuin pienituloisia. Yli neljännes 2 900–4 200 euron kuukausibruttotuloilla elävistä perheistä koki satasen menetyksen kampittavan taloutensa. Samaa sanoi miltei joka viides 4 200–7 100 euron kuukausituloille elävä.
Vähäosaisilla hätä on aito. Kyselyn alimmissa tuloluokissa satanen voi lohkaista kymmenesosan käytettävissä olevista tuloista. Asumisen ja muiden välttämättömien menojen jälkeen satanen on heille iso leikkaus. Satanen kuussa saattaa syödä kaiken jemmavaran muutamassa kuukaudessa.
Sen sijaan keskituloisten vastaukset hämmentävät enemmän. Onko vastaus heitetty lonkalta tunneperäisesti, vai onko tosiaan oman talouden budjetit viritetty näin äärimmilleen?
Mielestäni tulos kertoo molemmista. Saavutetusta elintasosta on vaikea tinkiä, joten ensireaktio voi helposti olla, että jo satasen leikkaus kuukausituloihin aiheuttaisi vaikeuksia.
Tulokset kertovat myös taloudellisesta turvattomuuden tunteesta. Uutiset korkojen noususta ja lisääntyvästä yleisestä taloudellisesta epävarmuudesta lisäävät pelkoa oman talouden kestokyvystä. Jos jo satasen tulojen lasku aiheuttaa huolta, jo pelkkä ajatus mahdollisesta työttömyydestä tai muusta romahduksesta on omiaan aiheuttamaan isompaa huolta.
Kotitalouksien velkaantuminen on kasvanut koko 2000-luvun. Keskiluokalla tämä näkyy yhä suurempina asuntolainoina, joissa korkojen maltillinenkin nousu voi lohkaista arjesta satasen. Jokainen lainanottaja voisi testata 2 prosentin korkojen nousun vaikutuksia lainanhoitokuluihinsa.
Sama ilmiö näkyy myös kansantalouden tasolla. Säästämisaste on painunut jo negatiiviseksi: suomalaiset kuluttavat enemmän kuin saavat tuloja. Viime vuodet suomalaisten säästäminen on muistuttanut 1980-luvun lopun kasinovuosien menoa.
Taloudellisesti epävarman tulevaisuuden voi ottaa vastaan turvallisemmin mielin, jos tukena on riittävä taloudellinen puskuri. Puskurin rakentaminen lähtee omien menojen ja tulojen hallinnasta. Niinkin yksinkertaiset asiat kuin omien menojen tarkastelu ja jaottelu välttämättömiin ja muihin menoihin, auttaisi monia.
Jos todellisuudessa on niin, että keskiluokkaisilla talouksilla ei ole turvaaviksi koettuja puskureita tai säästämisvalmiutta sataan euroon kuukaudessa, on kyse kansallisesta säästämisen hätätilasta.
Arjen talouden sankareille olisi huutava tilaus. Arjen talouden sankariteot eivät ole suuria ja näyttäviä voittavien osakerakettien löytöjä tai 30-vuotiaana eläkkeelle pyrkivien omavaraisuusliikkeen edustajien tarinoita. Kyse on enemmän paluusta vanhojen hyvien taloustaitojen ja maalaisjärjen käyttöön. Vaikka me ekonomistit mielellämme nämä asiat hienoiksi sanoiksi puemmekin, on kyse lopulta yksinkertaisista asioista.
Hannu Nummiaro
Kommentoi