Syksyn eläkekeskustelu alkoi Eläketurvakeskuksen (ETK) tilaamasta ruotsalaisprofessori Andersenin raportista Suomen eläkejärjestelmästä. Arvion mukaan eläkejärjestelmä hallinto toimii erinomaisesti ja eläkkeiden riittävyys kestää hyvin kansainvälisen vertailun. Raportin ydinviesti on kuitenkin, että eläkejärjestelmä ei ole kestävällä pohjalla ja tarvitaan uudistusstrategia pitkän ajan rahoituksellisen kestävyyden turvaamiseksi.
Ydinviesti ei tule yllätyksenä eläkejärjestelmää seuraaville, sillä johtopäätökset perustuvat aiempiin ETK:n kestävyyslaskelmiin. Kotitalouksista osa sen sijaan saattoi yllättyä, sillä 38 % kansasta uskoi eläkejärjestelmän olevan kestävällä pohjalla.
Professori Andersenin arvio sai vahvistusta kuukauden kuluttua julkistetusta Global Pension Index 2021 vertailusta, jossa oli mukana 43 maata. Hallinnon luotettavuudessa Suomi on ykkönen, mutta eläkejärjestelmän kestävyydessä kahdestoista. Eläkejärjestelmillä on haasteita ympäri maailman ikääntymisen ja alhainen syntyvyyden osoittautuessa arvioitua vahvemmiksi megatrendeiksi.
Toimenpidesuosituksia eläkejärjestelmän tasapainottamiseksi raportti ei sisällä, mutta neljää keinoa käsitellään:
- Eläkeiän nosto on todettu jo olevan käytössä automaattisena sopeutusmekanismina, joten potentiaali nähdään rajallisena.
- Eläkemaksujen nosto tai eläkkeiden lasku. Raportissa ei arvioida kuinka realistista eläkemaksujen korottaminen voisi olla veroasteen ja kilpailukyvyn näkökulmasta. Suomessa eläkevaltaa käyttävistä työmarkkinajärjestöistä EK sanoo, että eläkemaksuja ei voida nostaa nykytasolta, mutta SAK:ssa sitä ei suljeta pois. Eläkkeiden varsinaisiin leikkauksiin EK ei usko, mutta on valmis tarkastelemaan eläkkeiden kertymissääntöjä ja indeksisuojaa. Myös SAK on valmis eläke-etuuksien tarkasteluun.
- Eläkesijoitusten tuotot. Eläkesijoittamisesta raportti ei saa sanottua mitään konkreettista. Työmarkkinajärjestöt ovat kuitenkin yksimielisiä siitä, että ottamalla enemmän riskiä rahastoiduille varoille voidaan saada parempia tuottoja.
Raportissa on hyvää pohdintaa kahden järjestelmän uudistusstrategian välillä:
- Säännölliset eläkeuudistukset. Tähän asti eläkejärjestelmän sopeuttaminen on tapahtunut säännöllisten eläkeuudistusten kautta. Raportissa esitetään huoli, että uudistukset voivat viivästyä, jolloin ongelmat voivat pahentua ja sukupolvien välinen oikeidenmukaisuus järkkyä.
- Automaattiset tasapainotusmekanismit. Järjestelmään on myös lisätty älyä, joka sopeuttaa eliniän pidentymisen pidemmiksi työuriksi tai elinaikakertoimen kautta pienemmiksi eläkkeiksi. Raportin mukaan nämä mekanismit eivät kuitenkaan riitä kompensoimaan eliniän pidentymistä. Lisäksi alhaisen syntyvyyden vaikutuksia mekanismi ei korjaa. Raportti kehottaa harkitsemaan automaattisten mekanismien lisäämistä, mikä olen itsekin aiemmin ehdottanut. Yksi vaihtoehto on indeksijarru.
Andersenin raportin parasta antia on ennakoiva ja vastuullinen ajattelutapa. Raportissa painotetaan, että kestävyysongelman ratkaisu on erittäin tärkeää eläkejärjestelmän vakauden ja uskottavuuden kannalta. Turhan usein Suomessa törmää ajatteluun, ettei uskalleta lähteä ratkomaan ongelmia, koska se nakertaisi luottamusta eläkejärjestelmään.
Lisäksi raportissa todetaan, että mitä kauemmin päätöksiä siirretään, sitä suurempi on niiden tarve ja epävarmuus järjestelmän tulevaisuudesta. Korjausliikkeet ennakoiden on parempi vaihtoehto kuin äkkijarrutus jyrkänteellä. Ennakoiden myös taakan jako on sukupolvien välillä reilumpi. Tähän asti järjestelmän tasapainoa on haettu pääasiassa nuorten ja palkansaajien kustannuksella.
Andersenin lupaava raportti ei ehtinyt kuukautta vanheta, kun kansanedustaja Kiljunen (sdp) esitti kirjallisen kysymyksen työeläkkeiden korottamisesta. Kysymys jatkaa Rinteen vappusatasen jalanjäljillä ehdottaen alle 1400 euron eläkkeiden korotusta nettomääräisesti 100 eurolla sekä työeläkeindeksin muuttamista puoliväli-indeksiksi, jossa inflaatiolla ja palkoilla olisi tasapainot. ETK:n Kautto laski ehdotuksen kustannuksiksi yli kaksi miljardia euroa vuodessa.
Eläkejärjestelmän ollessa Suomen suurin tulonsiirtojärjestelmä on luonnollista, että se kiinnostaa poliittisesti. Kiljusen ehdotus jakaisi rahaa palkansaajilta eläkeläisille ja heikentäisi järjestelmän kestävyyttä indeksikaasuttimen avulla. Ehdotus kumartaa eläkeläisten suuntaan ja pyllistää nuorempien sukupolvien suuntaan. Kiljunen taatusti tietää, kummasta joukosta hänen äänestäjänsä löytyvät, toisin kuin osa allekirjoittajista, jotka pari päivää myöhemmin perääntyivät ehdotuksesta.
Onko Andersenin ydinviesti uudistusstrategian tarpeellisuudesta hukkumassa poliittisiin tyrskyihin? Ei sentään, vaan uudistuksia on luvassa. Selvitystyötä eläkevarojen sijoitussääntelyn uudistamiseksi ja tuottojen lisäämiseksi on jo tehty. Toivottavasti taustalla valmistellaan myös Suomen järjestelmään sopivia automaattisia tasapainotusmekanismeja, vaikka itse eläkeuudistus ei vielä otsikoissa olekaan.
Hannu Nummiaro
Kommentoi