Nuorten vaikeutunut taloudellinen asema on nostanut esiin kysymyksen siitä, jäävätkö seuraavat sukupolvet vanhempiaan köyhemmiksi. Kysymys on tulkinnanvarainen, sillä köyhyys voidaan mieltää
- absoluuttisena köyhyytenä eli puutteena perustarpeista tai
- suhteellisena köyhyytenä, jolloin elintaso on niin paljon muuta yhteiskuntaa pienempi, että rahat eivät riitä yleisesti hyväksyttynä pidettyyn elämäntapaan.
Kuvassa 1 on esitetty käytettävissä olevat tulot ikäluokittain kahdella tapaa. Absoluuttisesti tulot ovat kasvaneet kaikissa tuloluokissa pitkän ajan kuluessa, mutta menetetyllä vuosikymmenellä nuorimpien ikäluokkien tulot ovat jämähtäneet paikoilleen. Nämä tilastot eivät vielä sisällä koronakriisiä, mutta työmarkkinoiden perusteella nuoret tulevat jälleen kärsimään raskaimmin.
Kun lasketaan suhteelliset ikäluokkakohtaiset tulot jakamalla kunkin ikäluokan tulot koko väestön tuloilla, on nuorempien ikäluokkien suhteellisen asema on heikentynyt. Alle 25-vuotiaiden tulot olivat 1970-luvun alussa lähellä väestön keskimääräisiä tuloja, mutta jäävät nykyisin 40 prosenttia keskimääräisiä tuloja pienemmiksi.
Kuva 1: Käytettävissä oleva tulo ikäluokittain absoluuttisesti ja suhteellisesti
Yllä on käsitelty ikäluokkakohtaisia aikasarjoja, mutta kukaan ei ole samassa ikäluokassa ikuisesti. Kuvassa 2 on esitetty sama data noin 10 vuoden välein kussakin ikäluokassa.
Sukupolvia vertailtaessa on siirryttävä ajassa 2–3 käyrää. Elintason absoluuttinen nousu näkyy käyrien nousuna sukupolvesta toiseen.
Nuorin ikäluokka erottuu tässäkin tarkastelussa. Heillä elintason nousu on jäänyt muita maltillisemmaksi, ja käyrät voivat taantumien takia ottaa takapakkia.
Suhteellisesti tarkasteltuna esiin nousee yhteiskunnan tulonjaon muutos. 1960–1970-luvuilla vallinnut eläkeläisköyhyys on poistunut, ja nuoret ikäluokat ovat pudonneet suhteellisesti heikoimpaan asemaan.
Kuva 2: Käytettävissä oleva tulo ikäluokittain noin 10 vuoden välein
Elintason absoluuttinen nousu ei ole loppumassa, mutta sukupolvien välillä koetuista elintasohypyistä siirrytään pienempiin askeliin. Samalla kiinnitetään enemmän huomiota ekologiseen jalanjälkeen.
Nuoret sukupolvet joutuvat aloittamaan elinkaaritulojensa kerryttäminen suhteellisesti niukemmista tuloista. Terve selitys olisi opiskelun yleistyminen ja pidentyminen, mikä investoinnin tapaan maksaisi itsensä takaisin, mutta elämänkaarella vain aiempaa myöhemmin.
Epätervettä olisi sukupolvien välisen tasapainon laajempi järkkyminen. Peräkkäisten kriisien ja alhaisemman kasvun rasittamat nuoret voivat jäädä heikompaan asemaan kuin vanhemmat jo työmarkkinoille kiinnittyneet ikäluokat.
Tällaisessa murroksessa absoluuttisesti vanhempiaan köyhempien ikäluokkien muodostuminen voisi olla mahdollista, ainakin perinnönjakoon saakka.
Hannu Nummiaro
Kommentoi