Julkisen talouden valtava säästötarve ei varmasti ole viimeksi kuluneen vuoden aikana jäänyt kenellekään epäselväksi. Juustohöylä ei leikkauksissa riitä, vaan niukkuutta on jaossa vähän kaikkialla.
Menojen leikkaus kohdistuu koko valtionhallintoon, eikä siltä Verohallinnossakaan vältytä. Kun toisaalta hallitus laskee säästöjä myös veronkiristysten varaan, on tärkeää, ettei Verohallinnon toiminnasta leikata liikaa tai väärin. Avuksi talouden sopeutukseen tarvitaan myös tehokasta Verohallintoa.
Säästötarpeita on tuskailtu Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksissakin. Ensin on päivitelty paisuvaa valtionhallintoa ja sitten tyrmistelty, että säästöt esimerkiksi Verohallinnossa onnistuvat lähinnä asiakaspalvelusta tinkimällä.
Kovin paisuneeksi ei Verohallintoa voikaan mielestäni väittää – henkilökuntaa on jo onnistuttu vähentämään tehokkaasti ja ymmärretty satsata oikeisiin kehityshankkeisiin. Monen veronmaksajan veroasioiden hoito on helpottunut.
Ainakaan verovalvonnan resursseista ei pidä ottaa edes viilalla. Viime vuonna ilmoittamatta jätettyjä veroja saatiin Verohallinnon valvontakeinoilla haaviin lähes 420 miljoonaa. Se on huima summa rahaa. Jos resursseja nipistetään täältä, nipistetään myös verokertymästä. Veronvälttelijät on hyväkin saada kiinni, jotta oikein toimivien kansalaisten veronmaksumoraali säilyy.
Verohallinnon henkilöstö tuntuu hoitavan töitään pääosin kotikonttorilta, ja toimitiloista karsiminen on kovassa vauhdissa. Säästöä varmasti saadaan, mutta käykö kohta niin, ettei mahdollisuutta hiljaiselle tiedonvaihdolle ja inhimilliselle kanssakäymiselle edes ole?
Julkisuuden tietojen mukaan Verohallinto on perunut pikkujoulutkin. Verohallinnon tarjoama hyvä asiakaskokemus alkaa olla instituutio, mikä osaltaan edistää meidän jokaisen veroasioiden hyvää hoitoa. Sen ytimessä on osaava ja hyvinvoiva henkilöstö. Toivottavasti tähän ei tule muutosta.
Toimitilasäästöihin liittyy myös perinteinen asiakaspalvelu, joka on jo nyt vedetty minimiin: palvelupisteiden lukumäärä on pian yhden käden sormilla laskettavissa. On vaikea nähdä enää tehostamisen varaa, sillä digitaidottomienkin asiointi täytyy turvata.
Onneksi valtionhallinnon yhteispalvelupisteillä ja etäpalvelulla saadaan osa kasvokkain tapahtuvasta asiakaspalvelusta taklattua kustannustehokkaasti. Jos nyt aletaan karsia palvelua myös muissa kanavissa, ennakoin ainakin Veronmaksajain Keskusliiton neuvontapuheluiden määrän nousua. Veroasioiden selvittäminen ja hoitaminen ei saa olla liian vaikeaa, sillä muuten ne jäävät hoitamatta.
Verohallinnossa voitaisiin myös kokeilla kohdistaa energioita uudella tavalla. Ehkä veronmaksajien asiointitarve luontaisesti vähenisi? Ihan jokaisesta asiasta ei tarvitse antaa ohjetta, jolla käytännössä rajoitetaan verovelvollisten liikkumavaraa lain sallimissa rajoissa.
Yksityiskohtaisten ja lakia kireämmälle vedettyjen ohjeiden sijaan Verohallinnossa voitaisiin keskittyä kohtuullisiin tulkintoihin. Maalaillaan mieluummin lavealla pensselillä kuin piperretään. Ei väännetä veroruuvia tulkinnoilla kireämmälle kuin on tarve.
Yksi säästövinkkikin löytyy: Verohallinnon organisaatiota saisi linjakkaammaksi, jos Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön (tuttujen kesken VOVA) tarpeellisuus laitettaisiin harkintaan. Sen osaaville asiantuntijoille löytyisi varmasti haastavia töitä myös muualta Verohallinnosta.
VOVA:n tarkoituksena on hakea muutosta liian lepsuihin verotuspäätöksiin verovelvollisten vahingoksi ja testailla tulkintojen rajoja. Ensin yksi Verohallinon yksikkö tekee ratkaisun, sitten toinen valittaa. Verohallinnon tulkinnat ovat riittävän tiukkoja ilman tätä takalukkoakin.
Kati Malinen
Kommentoi