Perintövero on yhden inhokki ja toisen suosikki. Vähintään kerran vuodessa sen ongelmat ja mahdollinen poistaminen tuntuvat nousevan julkiseen keskusteluun.
Viimeisin perintöveron poistoon tähtäävä kansalaisaloite jäi kuitenkin kauas tarvittavasta 50 000 allekirjoituksesta siitä huolimatta, että vastustus vaikuttaa olevan laajaa. Vaikka moni Veronmaksajienkin jäsen kiristelee hampaitaan perintöverotuksen vuoksi, on veron olemassaololle perustelunsa, eikä sen poisto ole niin helppoa kuin kuvittelisi.
Hyvän verojärjestelmän perusominaisuuksiin kuuluu, että kukin maksaa veroja veronmaksukykynsä mukaan. Tähän ajatukseen perustuu myös perintö- ja lahjaverotus. Kun henkilö saa omaisuutta perintönä tai lahjana, ajatellaan lisääntyvän varallisuuden tuovan myös mahdollisuuden maksaa lisää veroja.
Perintöverotuksen suurimmat ongelmat eivät liity niinkään sen olemassaoloon vaan ajoitukseen ja tasoon. Toisin kuin lahjoissa, perinnön saamisen ajankohtaan ei pysty vaikuttamaan.
Perintöveron maksuvelvollisuus syntyy yleensä jo perittävän kuolinhetkellä eikä esimerkiksi perinnönjaon lykkääntyminen perintöriidan vuoksi tai omaisuuden arvon aleneminen perittävän kuoleman jälkeen vaikuta asiaan.
Vero on niin ikään maksettava, vaikka omaisuus olisi vaikeasti realisoitavaa tai omaisuuden saisi haltuunsa vasta vuosien päästä esimerkiksi lesken lakiin perustuvan asumissuojan vuoksi. On selvää, ettei perintöveron maksu ajoitu tällöin oikein perillisen veronmaksukyvyn näkökulmasta ja voi syntyä kohtuuttomia tilanteita.
Perintöveron poisto voisi kuitenkin käytännössä monesti kiristää verotusta, kun otetaan huomioon luovutusvoiton verotus perittyä omaisuutta myytäessä.
Yleensä perintö saadaan suoraan ylenevässä tai alenevassa polvessa olevalta sukulaiselta tai aviopuolisolta. Pääomatulojen veroprosentit ovat korkeammat kuin perintöveroprosentit lähisukulaisille. Nyt perintöomaisuuden myynnistä maksetaan pääomatuloveroa vain, jos myyntihinta ylittää omaisuuden perintöveroarvon.
Perintöveron poisto voisi johtaa siihen, että perillinen maksaisi tuloveroa myös perittävän elinaikana kertyneestä arvonnoususta. Perintöä saavien lasten verotus kiristyisi tällöin nykyisestä, jos omaisuuden alkuperäinen hankintahinta olisi pieni. Samoin kävisi niille, joiden perintö on nyt veroton. Selvästi yli puolet perinnöistä jää alle 20 000 euron alarajan.
Perintöveron poistoon liittyisi myös uhka, että oman asunnon myyntivoiton verovapautta tarkasteltaisiin uudelleen. Esimerkiksi työn perässä muutto vaikeutuisi, mikäli vanhan asunnon myyntihintaa ei voisikaan kokonaisuudessaan käyttää uuden ostoon.
Perintöveron korvaaminen myyntivoittoverolla voisi aiheuttaa myös muita lukkiutumisvaikutuksia, kun omaisuuden myyntiä välteltäisiin siitä aiheutuvan veron vuoksi. Veron poisto voisi kirpaista yllättävän montaa tavallista veronmaksajaa.
Nykyisen perintöverotuksen pahimmat ongelmat poistuisivat, jos järjestelmä vastaisi paremmin perillisen todellisiin mahdollisuuksiin selvitä maksettavaksi tulevasta perintöverosta.
Perintöveroasteikon alarajaa pitäisi korottaa ja veroprosentteja laskea. Veron maksua pitäisi olla ainakin rajatuissa tapauksissa mahdollista lykätä siihen asti, että omaisuus joko saadaan aidosti hallintaan tai realisoitua.
Yritysten sukupolvenvaihdoksissa käytettävää 10 vuoden maksuaikaa voisi laajentaa myös niihin muihin tilanteisiin, joissa veron maksaminen on vaikeaa.
Kati Malinen
Kommentoi