Oli aika, jolloin helsinkiläisnuoren kasvuriitit sijoittuivat Aleksanterinkadulle.
Ensimmäinen joulukadulla käynti, hampurilaisen (Carrols), lp-levyn (Musiikki-Fazer), luistinten (Tallberg) ja ylioppilaspuvun (Kuusinen) ostaminen tapahtuivat nimenomaan Aleksilla tai sen liepeillä. Stockkan kellon alle sovittiin monet ensitreffit.
Mikään noista liikkeistä ei ole enää olemassa. Kello käy nyt itse Stockmannille, joka koettaa selviytyä yli 150-vuotisen historiansa pahimmasta kriisistä yrityssaneerauksen avulla.
Kivijalkaisen tavaratalo- ja erikoisliikekonseptin vaikeudet eivät ole tietysti mikään uusi asia. Kivijalkojen osuus kuluttajien ajankäytöstä ja ostospaikkoina on vähentynyt sitä mukaa kun nettikauppa on yleistynyt.
Alan suomalaistoimijoiden ali-investoinnit ja ylimielisyys digitaalista liiketoimintaa kohtaan on hyvin dokumentoitu. Kehitystyötä ei tehty silloin kuin olisi pitänyt eli vuosituhannen vaihteessa, joten asiakkaat oppivat klikkaamaan kansainvälisten verkkokauppojen sivuille.
*****
Keskustakorttelien yleisempi kuihtuminen kiihtyi pandemian myötä. Helsingin kohdalla siihen on vaikuttanut myös maaninen kauppakeskusten rakentaminen.
Pääkaupunkiseudun kauppakeskusneliöt kantakaupungin laitamilla tai sen ulkopuolella ovat tuplaantuneet reilun kymmenen vuoden aikana. Isoa kiinteistösalkkuakin hallinnoivan Varman toimitusjohtaja Risto Murto povaa, että keskusta on muuttumassa pelkäksi ravintolakeskukseksi.
Tämä olisi tuhoisa kehityskulku mille tahansa kaupungille. Professori Richard Floridan uraauurtavista kaupunkitutkimuksista lähtien on vallinnut jonkinlainen konsensus talouskasvun ja innovaation ihmistekijöistä. Sen ytimessä ovat tiheät urbaanikeskukset, jotka vetävät puoleensa lahjakkaita eri alojen ammattilaisia.
Tätä Floridan ”luovaksi luovaksi” nimeämää porukkaa houkuttelevat monipuolinen kauppojen, palvelujen ja kulttuurielämän tarjonta – kohtuullisen tiiviillä maantieteellisellä alueella.
Mutta isompikin kosmopoli menettää vetovoimansa, jos sen kiinnostavimmat työelämän ja vapaa-ajan kohteet ovat liian hajallaan. Poismuuttokynnystä ovat entisestään madaltaneet keskusta-asumisen korkeat kustannukset, varsinkin uudemmille tulijoille.
*****
Ongelmat eivät rajoitu vain pääkaupunkiin. Upeissa maakuntakeskuksissa saattoi heinäkuussa olla tori tyhjänä, liikkeitä kiinni ja läheinen uimaranta hyödyntämättä. Koska oli arkipäivä, loma, koronariski tai jotain muuta.
Kaupungit tiedostavat keskustakauppojen alasajon riskit. Eri toimijoiden menestys on tiiviissä yhteydessä toisiinsa, koska kaikki elävät samasta asiakasmassasta ja sen jouhevasta liikkeestä.
Helsinki avasi kesällä Senaatintorin ravintolakäyttöön koronasta toipumisen vauhdittamiseksi. Ja kas, ennen niin autio tori on ollut täynnä väkeä ja ruokkinut lähikortteleidenkin liiketoimintaa.
Virkamiehet voivat tehdä osansa vapauttamalla julkisia tiloja kaupalliseen käyttöön ja höllentämällä sääntelyä. Sitten on yrittäjien ja yrittäjähengen vuoro.
Antti Oksanen
Kommentoi